Tässä ote iltalehdestä vuodelta 2015 kyseisestä aiheesta.
Onnellisuutta tutkiva psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen selventää.
– Ihmiset valittavat kolmesta syystä: vääryyksistä, omasta vastoinkäymisistä ja yleisistä harmituksen aiheista. Yleisen harmituksen aiheen valittelu on ruikuttamista, turhaa valitusta, Ojanen sanoo.
Vääryydet ja virheet voivat olla esimerkiksi epäreilu kohtelu töissä tai tunne yhteiskunnan vääryyksistä. Tämä valittaminen on Ojasen mukaan oikeutettua ja järkevääkin: valittamalla voi tulla kuulluksi ja löytää asioihin ratkaisun.
Valittamisen toisesta tyypistä, omasta vastoinkäymisestä, on kyse silloin, kun tapahtuu jotain ikävää, josta haluaa puhua: jalka menee poikki, työt loppuvat, puoliso jättää.
Kyse on tunteiden purkamisesta, joka tekee ihmiselle hyvää. Usein vastoinkäymisen kohdatessa halutaan paitsi avautua, myös saada myötätuntoa muilta.
Myös tätä Ojanen pitää hyväksyttävänä syynä valittaa – joskin valittaminen on hänen mukaansa näissä tapauksissa vähättelevä sana. Ikävien kokemusten jakaminen voisi olla parempi.
Valittamisen kolmas syy, yleiset harmituksen aiheet ovat jokapäiväisiä, turhia valituskeskusteluja: liikenne on tukossa, sataa, on pimeää ja kylmä, tuulee tai Täydelliset naiset on peruttu, koska televisiosta tulee jääkiekkoa.
Hyvällä tahdolla valittamistani väsymyksestä voi kai pitää paitsi turhana purnaamisena, myös omana vastoinkäymisenäni. Mutta taidan valittaa siitä myös siksi, että on helppo uskoa, että muitakin väsyttää maanantaiaamuna. Ojanen myöntelee.
– Valittamisesta tulee helposti seurapeli. Ihmiset valittavat vain valittamisen vuoksi ja että olisi jotain puhuttavaa, Ojanen sanoo.
E: sit on vaan ihmisryhmä joka tahallaan tekee kiusaa tunkemalla keskusteluihin valittamaan kyseisestä asiasta.
