Lueskelin Keräs-Bertrand -ketjun läpi, ja aikamoista ihmiskauppaa siellä on käynnissä. Siirtomaksuja, vaihtokauppaa, kauppaa jne. Eivät jääkiekkoilijat ole mitään jääkiekkokortteja, joita myydään, ostetaan tai vaihdetaan. He ovat työntekijöitä, jotka myyvät omasta tahdostaan osaamistaan työnantajalle, saaden siitä korvaukseksi palkkaa.
Jos mietitte omaa työpaikkaanne tai peräti omaa asemaanne työmarkkinoilla, niin ei kai siellä ole sellaisia puheita, että voisi naapurikaupungin firman Ranen tuoda meille hommiin, ja sinä menet sinne vaihdossa, me maksamme kolme joulukinkkua välirahaa heille.
Varmasti on siirretty, ja varmasti kiinnostaa faneja tietää onko pelaajalla kuppa vai tyrä, ja mitä heidän poika- tai tyttöystävänsä tekee. Maailma on valitettavasti muuttunut tässä hiljan, ihan pari vuotta sitten oli sellainen kuuluisa Bosman-tapaus, jossa todettiin siirtomaksujen olevan laittomia.
Pelaajat ovat lainsäädännön silmissä työntekijöitä; oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Siihen sisältyy mm. oikeus yksityisyyteen ja oikeus olla joutumatta työskentelemään jonnekin hevon kuuseen, jos työnantaja näin sattuisi haluamaan.
Miten sitten esim. KuPS sai siirtorahoja kesken kauden siirtyneistä pelaajista ja jalkapallossa maksetaan kokoajan siirtosummia EU-maissa?
Liigassa ei voi siirtää pelaajia ilman heidän tahtoaan, mutta eiköhän siirrot kuitenkin mahdollisia ole? Vastahan Räty ja Rindellkin vaihtoivat paikkaa.
Jääkiekkoa tai ammattiurheilua ei voi mielestäni suoranaisesti verrata perustyöhön.
Niin siis Bosman-säännön mukaan pelaajasta, jonka sopimus on päättynyt ei voida vaatia siirtokorvauksia. Sopimuksenalaiset pelaajat tietysti sitten erikseen.
Edit. Eikä siitä Bosman-tapauksen tuomiosta ihan paria vuotta enää ole, vaikka 1995 saattaakin tuntua läheisemmältä kuin onkaan
Yhteysymmärryksessä puretaan tiuhaan sopimuksia. Kyllähän moni pelaajakin haluaa siirtoa jos oma ura tyssähtämässä jämäminuuteille / poppareille kuten Bertrandille näyttää olevan käymässä.
Tämä on melkoinen loukkaus oikeita ihmiskaupan uhreja kohtaan.
Jokainen ammattipelaaja tietää pelin hengen, että seura voi vaihtua. Jokainen valmentaja elää potku-uhan kanssa. NHL:ssä meininki on vielä kovempaa mitä Suomessa.
Voi vaihtua, mutta se tapahtuu myös pelaajan omasta tahdosta. Siinä ei auta vaikka esimerkkiseura Tappara olisi kuinka sopinut asiat Ässien, SaiPan tai Sportin kanssa esimerkkipelaaja Bertrandista, jos pelaaja itse ei halua
Niin, nykyään pelaajat ovat ammattilaisia jotka eivät pelaajauran aikana juuri muuta tee. Kiekkoilijan ammatista maksetaan kuitenkin verrattain hyvin, se että suostut siirtymään muualle ja saat/turvaat sen min. 60-70t vuodessa on kuitenkin pienehkö uhraus. Jos siis vaakakupissa vaikka peliuran lopettaminen täysin kouluttamattomana jolloin ansiotaso putoaa helposti alle 20t. Tuolla 60-70t. kuitenkin makselet asunto-/mökkilainaa tai hankit opintorahastoa varsin mukavasti.
Ja siis ylipäänsä, eihän pelaajien palkanmaksukaan katkea. Pelaajalla on työsopimus. Eli jollain/joillain on velvoitteet sitä palkkaa maksaa sen työsopimuksen mukaan.
Oikeassa ihmiskaupassa “työsopimukset” lienee hieman erilaiset. Ja valinnanvapaus.
Minun mielestäni sinun koko pointtisi tulee hyvin selville tästä:
Boldaukset omia.
Puhut tuossa viime kausista monikossa, et nykyisestä kaudesta. Siitähän tämä kommentointiketju lähti liikkelle. On mahdoton olla kanssasi samaa mieltä, että tuolla veren maku suussa -vetämisellä ei olisi tullut viime kausina menestystä.
Lisäksi varmaan voisi kyseenalaistaa tuon “veren maku suussa” - termin. Se lienee oma päätelmä, kun Smejkal otti kantaa siihen mitä tehdää yksilöinä ja kollektiiviesti joukkueena.
Jos nyt Mertaranta tai Saukkonen sattuu peliä selostamaan, niin pitääkö joka pelin alla/pelin aikana kommentoida kyseisen selostajan paskuutta ja tarttua jokaiseen hänen sanomaansa virheeseen. Vituttaa, kun puolet seurannastakin koskee selostajaa!
Kiitos Hakametsälle ja kiitos Tappara yhteisölle. Mun mielestä on turhaa valitella, kuinka naapuri vie juhlallisuudet, jokaisella on oikeus mennä halliin ja tehdä juhlallisuuksista paremmat.
Nuo legendat jäällä -hetki muistutti taas siitä, ettei yksittäisen pelin voitolla, tai tappiolla, ole mitään merkitystä. Eikä edes yksittäisillä kausilla, tai menestyksellä. Tappara on Tappara ja yhdistää tätä hienoa yhteisöä. Muistoja on paljon, hyviä ja huonoja, Tappara tekee niistä kuitenkin jälkikäteen kaikista hienoja.
Ihan sama naapurin juhlallisuuksilla. Tappara dominoi vuodesta 1965 alkaen Hakametsässä. Ilves voitti siellä ekan kohtaamisen sekä viimeisen. Ilveksellä 3 mestaruutta Hakametsän aikakaudella kun taas Tapparalla on 11 joista 5 ratkaistu Hakametsässä. Ilves ei ratkaissut yhtäkään mestaruutta Hakametsässä.
Nimenomaan aivan sama, jatkossakin. Tampere ainoana kahden Liigaseuran paikkakunta. Ilves on perinteikäs ja upea seura. Joku voittaa, joku häviää. Joku järjestää hienot juhlallisuudet, joku ei yhtä hienot. Harvalla seuravalinta noihin perustuu. Tappara tekee omaa juttuaan, Ilves omaansa. Keskitytään me tällä palstalla Tapparaan.
