Periaatteessa olen samaa mieltä. Finglishille on vähän erilaisia määritelmiä: yksinkertaistus, jossa mikä tahansa englannin kielen laina on finglishiä, on vähän turhan karkea. Voisin nopeasti hahmotella muutama erilaista käyttökontekstia:
- Finglish, jossa hyvä suomen kielen sana vain korvataan englanninkielisellä. Tämä ärsyttää: voin hyvin tukea ystäväni päätöstä supporttaamatta sitä. En mene brekulle vaan aamiaiselle, enkä todellakaan syö dinneriä (olkoonkin, että jotkut väittävät noiden olevan eri sanoja kuin suomenkieliset vastineensa). En edes tee tiskejä vaan tiskaan enkä ota suihkua vaan käyn suihkussa.
- Ilmaisut, joissa englanninkielinen sana tuo sellaista merkityssisältöä, jota suomenkielinen ei tuo. Näille on paikkansa, vaikka ne ovat aika harvinaisia Esimerkiksi ignooraaminen on kiva sana. Se on aktiivista huomiotta jättämistä, mikä on suomeksi ilmaistuna ristiriitaista: miten voi aktiivisesti olla tekemättä jotain? Joko sitä tekee tai ei, en voi olla aktiivisesti passiivinen.
- Ammattikieli ja jargon (joka tulee muuten ranskasta, ei englannista). Tälle on aivan selvästi paikkansa. Ammattikielessä on niin paljon erilaista spesifiä toimintaa, että suomen kieli ei vain pysy mukana. Lisäksi erilaisten ryhmittymien käyttämä kieli menee tähän. Tuo @Tapparanation toisessa ketjussa mainitsema bracket on ehkä tätä. Tavallaan kaavio toimii suomeksi, mutta se on terminä yleisempi eikä viittaa tismalleen tuohon asiaan.
Ylipäätään voitaneen todeta, että lainat ovat normaalia kielen kehitystä, joskin tämä englannin kielen lainautuminen liikkuu tällä hetkellä turbonopeudella. Kummipoikani käytti eilen sanaa siviilisota, ja kun kysyin, että mitä se on suomeksi, poika ei edes ymmärtänyt kysymystä.