Tuolta yllälinkittämästäni palvelusta käy ilmi, että Närhi kuuluu näihin nimiin, joista on vakiintunut yleiseen käyttöön myös yleiskielen vastainen taivutus. “Molempia taivutustapoja esiintyy yleisesti”, tuolla kerrotaan. Minulla oli lukiossa Närhi-niminen (ei-äidinkielen) opettaja, ja Närhestä me tavattiin puhua, joten tuli vähän uutena tietona tämä Närhin.
Yleisesti on varmempaa taivuttaa nimet yleiskielen mukaisesti, jos ei tiedä. Nämä poikkeuksellisella tavalla taipuvat nimet ovat selkeä vähemmistö, ja niissäkään tapauksissa taivuttaminen ei ole kieliopillisesti väärin.
Jaa-a. Erisnimien ei kai pitäisi taipua. Jos käytetään samaa logiikkaa kuin nimessä “Satu” niin silloinhan mennään “Satulle” eikä “Sadulle” vaikka molempia muotoja näkee.
Kuitenkin erimielisyydet ovat valtavat tässä tapauksessa, koska esim. Repo taipuu “Revon” kuten Sebastian Revon tapauksesta opimme. Tästä voisi taas päätellä, että mitään logiikkaa ei ole joten vastataan lopullisesti
Kielikorvani sanoo, ettei kumpikaan vaan Sadelle. Se on oikea vastaus, mutta Kotus näyttää hyväksyvän yhtä lailla muodon Sateelle, vaikka kalskahtaa minusta vähän oudolta.
Pääsääntö kai on että erisnimetkin taipuu. Jos esim. sukunimi on Lahti tai Niemi, niin varmaan useimmat meistä taivuttaa enempiä miettimättä “Lahdelle” ja “Niemelle”.
Mutta sitten on lukuisa joukko näitä poikkeuksia. Erityisen paljon poikkeuksia taitaa olla niissä nimissä, joilla on myös joku muu merkitys suomen kielessä. Esim. miehen nimi Veli tai naisen nimi Suvi. Jos puhe on perheenjäsenestä, niin taipuu “veljelle”, mutta jos Veli-niminen mies, niin sitten Velille. Nämä on niitä vakiintuneita poikkeuksia, harva kai edes harkitsee Velin tai Suvin taivuttamista samalla tavalla kuin vastaava yleissana taipuu.
Sitten on vielä erikseen nämä “toivetaivutukset”. Eli nimen taipumattomuus ei ole mikään vakiintunut poikkeus, mutta ihmiset, joílla on tämä nimi, vaativat kuitenkin (tai useimmat heistä), että nimi jätetään taivuttamatta. Lopulta muiden on annettava periksi, vaikka kielikorvaa vastaan sotiikin.
Valtakunnansovittelija Lonka taisi olla nimineen erityisen kiusallinen tapaus. Monen kielikorva sanoisi, että Longan, mutta mies oli itse sitä mieltä, että Lonkan, ja sitä sitten käytettiin. Tässähän on sitten vaara sekaannukseen, sillä jos jonkun sukunimi olisi Lonkka, niin se kanssa taipuisi samalla tavalla Lonkan.
Kotushan on näissä asioissa raamattu, enkä nyt rupea heidän kantansa kanssa asiasta kiistelemään.
Sikäli vain kiinnostava ilmiö, että minunkin kielikorvani sanoisi Sadelle.
Suomen kielen e-loppuisille nomineille on ominaista, että yhdistettynä sijapäätteisiin lopun e kahdentuu, kuten tapauksessa sade → sateelle.
Tätä sääntöä tosin rikkoo ainakin numeraali kolme.
Onkohan siis niin, että koska Sade on jokseenkin harvinainen nimi, kielikorva tulkitsee sen tässä tilanteessa vierasperäiseksi? Koko ongelmahan toki koskee vain etunimiä, sukunimet yleisine -nen-päätteineen taipuvat kuten vastaavat yleisnimet. Kuten jäsen @Sivuca mainitsi, jotkut vakiintuneet nimet eivät noudata taivutusparadigmaa ja käyttäytyvät tavallaan epäjohdonmukaisesti, mutta ilmeisesti Sade ei ole saavuttanut nimenä tarpeeksi jalansijaa saadakseen tällaista erityisasemaa, jolloin tätä asiaa pitää pohtia.
Siskoni koiran nimi oli Susi. Joskus joku taivutti nimeä yksikössä tyyliin susille, susia, mikä tietenkin kalskahti korvaan, sillä tämä muoto vastaa suomen kielen monikkomuotoa. Sadelle puolestaan ei haraa vastaan lainkaan, koska se ei ota minkään muun sanan tai muodon paikkaa, vaan muodostaa täysin uuden. Tällöin ajattelisin, että kielikorvani kohtelee tätä nimeä jollain tavalla vierasperäisenä lainasanana. Esimerkkitapauksena kenties värikäs veijari Markiisi de Sade, jonka nimi taipuisi juurikin edellä mainitulla tavalla de Sadelle.
Eilen oli taas Mikkelin hallin kuulutuksissa tällainen Hratsoviina pelaamassa.
Liekö edes pilkunviilausta, että itseä ainakin tympäisee äänenkäytön ammattilaisten ja puoliammattilaisten laiskuus tässä asiassa. Jos nyt itse sattuisi selostamaan jääkiekkoa tai kuuluttamaan otteluita, jotenkin luonnostaan syntyisi uteliaisuus selvittää, miten joku nimi lausutaan oikein. Miksi lausua vuosikausia jotain väärin, kun pienellä vaivannäöllä voisi tehdä lausumiset hyvinkin.
Viimeksi kun kuuntelin Yle Puheen kiekkokierrosta, siellä taas vilisi mm. Tsaals-nimisiä, ranskalaistaustaisia pelaajia. Eikö tule lainkaan mieleen, että jos kerran sukunimi on ranskankielinen, niin mahdollisesti etunimeä ei lausuta englanniksi.
Googlen aikakaudella ainakin välttävää ääniopastusta saa ihan muutamassa sekunnissa, jos vain kiinnostaa oppia.
Tuotenimet kirjoitetaan suomen kielessä kokonaisuudessaan oikeinkirjoitusohjeiden mukaisesti, vaikka ne olisi rekisteröity poikkeavasti. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaiseman Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan mukaan esimerkiksi PowerPoint tulee kirjoittaa Powerpoint ja tuotenimi LEGO tulee kirjoittaa Lego. Samalla tavalla myös esimerkiksi jääkiekkojoukkueet SaiPa ja KalPa pitäisi kirjoittaa Saipa ja Kalpa.
Ei toi kyllä oikein toimi juuri noiden mainittujen KalPan ja SaiPan kohdalla, koska ne on tuollaisia sanaliitoista muodostuvia lyhennesanoja, joissa tehdään sitä erottelevuutta isoilla kirjaimilla. Kalpa sanana tarkoittaa ihan eri asiaa kuin Kalevan Palloa, eikä seuran nimellä ole mitään tekemistä sen kalvan kanssa (toisin kuin esim. Tappara on kuitenkin myös se kirvesase eikä vain seuran nimi). Tuossa jutussa pitäisi olla tilalla vaikka JYP, jossa on vaan päätetty, että tää nimi hei sit kirjotettais tälleen kokonaan isoilla, tai joku TUTO Hockey.
Mää muuten muistaisin että Ilveskin joskus suuruudenhulluuden vuosinaan yritti vaatia sitä kirjoitettavaksi ILVES. Ei tainnut olla pitkäikäinen asia sekään.
Ketjuni otsikkoa korjattiin, onko tosiaan oikea muoto NHL:ssa eikä NHL:ssä, vaikka kukaan ei sano änhooällässa? Ymmärrän, että pointti lienee “National Hockey Leaguessa”, mutta jos on noin vakiintunut lyhenne?
Miälenkiintoista. Googlen mukaan tuo suomalaiset kirjoittavat tuon siis oikein 1,6 % kerroista. Ja jopa Hesarin sivuilta ssa:lle löytyy neljä hittiä, ssä:lle 37 300.
Edit. Enpäs taivukaan: “Jos lyhenne on tapana lukea kirjaimittain, pääte merkitään sen perusteella” -Kielikello “Kirjainlyhenteitä voi tosiaan taivuttaa kahdella tavalla sen mukaan, ajatellaanko ne luettavaksi kokonaisina sanoina vai kirjaimittain” - Kielitohtori “ABS:ää edeltänyt jarrutekniikka [aa-bee-ässää]” -Kotimaisten kielten keskus
Meikällä ainakin rönsyilee nämä, mutta parhaani yritän heittää taivutuksen “kokonaisten sanojen” mukaan. Esim. pyrin kirjoittamaan “TPS:aa”, enkä “TPS:ää”.
Numerot on näissä toisinaan hauskoja. 14:ään on neljääntoista, 11:tä on yhtätoista.
Vieraskielisten lyhenteet kaiketi menee yleensä suomen kirjannimien mukaan. IMF luetaan ii-äm-äf (ei ”ai-em-ef”). Tottahan tuohonkin joku poikkeus löytyy, BBC esimerkiks. Nää menee mulla kyllä tuuriin luottaen
Sitte lyhenteistä voidaan käyttä niiden edustamaa ilmausta ja siinä kohtaa mulla ulkomaan lyhenteet taivutuksineen menee täysin yli hilseen…eli pidäytyn luettelemaan kirjaimet.
Voisiko ulkomaisissa olla myös vapaus taivutuksessa, mutta ongelmia tuo ehkäpä se, että aina ei tiedä, mistä lyhenne tulee. Varsinkin vakiintuneissa sanoissa, kuten esim. DNA, ABS, IMF.
Mites aiemminkin palstalla mainitut sanaliitot taipuu? SaiPaan vai SaiPa:oon?
Ja jopa Hesarin sivuilta ssa:lle löytyy neljä hittiä, ssä:lle 37 300.