Paitsi että Erling on itse päättänyt vaihtaa “Håland” nimestä klubeille, medialle sekä faneille ystävällisempään “Haaland” nimeen. Joten molemmat kirjoitustavat sukunimestä ovat niin sanotusti oikein.
On näitä vastaavia tullut aiemminkin. Yhdessä stripissä oli Homelius ja kaksi rahkapurkkia ja vitsi käännetty muotoon “vei vanhuksen rahat”. Joku kommentoi että jollain murteella se taipuu noin mutta itse veikkaan että oli vain väkisin väännetty. Aina ei voi onnistua…
Ei liene sattumaa tämä. 
1 tykkäys
Niinhän se on. Eikä ollut ihan sattumalta tekstiin eksynyt “termi”. Jonkinlainen “finglish on ok” / “maanantaiaamuna ei vaan jaksa ajatella pidemmälle” -filosofian tuotos. Ainakin kaksi sekuntia mietin, että onko magneettikuville yleisesti tiedostettua lyhennettä. MK. voisi tähän sopia, mutta nähdäkseni se ei ole lähellekään yhtä selkeä kuin lontoolaismurteinen serkkunsa MRI. Sana magneettikuvaus taas on ehdottomasti liian pitkä oikeassa sijamuodossaan kirjoitettavaksi. Joten mentäköön tuollaisella sanan “MRI-kuvaus” kaltaisella epäpyhällä sekasikiöllä tällä kertaa. Suomen kieli tosin taisi palan verran kuolla taas tässä yhtälössä…
2 tykkäystä
Ajattelin vain säästää muita googlettamisen vaivalta koska itse tein näin oltuani epävarma toimenpiteestä. Arvasin toki oikein, mutta itse olen joutunut käymään magneettikuvauksessa, en MRI-kuvauksessa.
Edit:
Olin näköjään väärässä, MRI on näköjään hyväksyttävää suomenkieltä:
MRI engl. magnetic resonance imaging , magneettiresonanssikuvaus, magneettikuvaus, MR-kuvaus (suom. lyh. MK )
3 tykkäystä
Minulle taas MK-kuvaus ei olisi sanonut mitään. MRI-kuvauksesta taas tiesin heti, millaisessa vehkeessä on pötkötetty, koska sellaisessa olen käynyt.
4 tykkäystä
Puhumattakaan siitä, että MK-kuvaus olisi magneettikuvauskuvaus.
11 tykkäystä
Minullekaan MK ei sano mitään, vaikka se taitaakin olla kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suosittelema lyhenne. MRI on hyvin tuttu. Olenpa itsekin ollut muutaman kerran semmoisen mittauksen kohteena. Siinähän ei mitata magneettikenttää, vaan vety-ytimien magneettikentässä emittoimaa radiotaajuista signaalia. Vetyä on runsaasti esim. vedessä, siis kudoksissa jne. Joten kuvantaminen onnistuu varsin hyvin.
1 tykkäys
Hauista on mielenkiintoinen sanamuoto monimerkityksensä vuoksi. Mielenkiintoista on myös se, kuinka vaikuttaa ääntämisen se, jos kantasanana on ”haku”.
4 tykkäystä
Nyt kun rupesin asiaa miettimään niin meneeköhän tavutuskin eri tavalla. Enpä ole ennen tällaista suomen kielessä tajunnutkaan.
Haku — ha-uis-ta
Hauis — hau-is-ta
5 tykkäystä
Tuohon kun heittää vielä hauet sekaan, niin johan on soppa. Väitän, että hauis-sanassa on mukana jopa pieni j-kirjaimen jämä.
Onko tässä nyt sitten kyse tästä rakkaasta lapsesta:
Puhutaanko me vielä suomen kielestä? En ymmärtänyt lukemaani lainkaan…
Toinen mitä olen miettinyt on paikkakuntien taivutus:
Lempäälässä, lempääläinen
Viialassa, viialalainen
Torniossa, torniolainen
Ylitorniolla, ylitorniolainen
Miksei lempääläläinen tai Ylitorniossa?
1 tykkäys
Lempääläläinen on ihan käypä nimitys:
Ilmeisesti lempääläinen on paikallisten suosiossa.
1 tykkäys
Saattaa mennä noin. Itse opin aikanaan lukemaan ilman tavausta alle kouluikäisenä, niin on pitänyt opetella tavaus jälkeenpäin😁. Mutta yllättäen eteen tullut hauska sanapari, olisi mukava löytää samanlaisia lisää.
Tarkalleen ottaen ei.
Rajageminaatio on eri ilmiö, jonka puute tekee esimerkiksi porin murteesta niin ärsyttävän (lausuvat hernekeitto, kun kuka tahansa normaali ihminen lausuu hernekkeitto)
Tämä hauki-hauis-haku-asia puolestaan riippuu astevaihtelusta, eli konsonanttien k, p ja t määrällisestä ja laadullisesta vaihtelusta ja sen vaikutuksesta diftongeihin, eli tavunsisäisiin vokaaliyhtymiin (kuten tässä tapauksessa au).
Nyrkkisääntönä, joka ei enää nykykielessä aina päde, voidaan sanoa, että astevaihtelun alaiset konsonantit esiintyvät heikommassa asteessa (eli esim. yksittäin tai muuttuneena) umpitavun (eli konsonanttiin loppuvan tavun) edellä: haku (-ku on avotavu, loppuu vokaaliin) mutta haun (-un on umpitavu, k on siis kadonnut. Samoin sanassa hauista tavu -uis- on umpitavu).
Tästä syystä näennäisesti samanlaiset sanat hauista (hauis) ja hauista (hauki) äännetään samalla tavalla, mutta hauista (haku) on erilainen - erilaiset tavut muodostavat samannäköisen sanan.
5 tykkäystä
Nämä ovat perin ärsyttäviä kyllä, kun logiikkaa ei ole nimeksikään. Asutaan Loimaalla, mutta Laukaassa. Ollaan oulaistelaisia ja pielavetisiä. Hyi hyi hyi. Ainoa tapa olla oikeassa on varmistaa Kotuksen asutusnimihakemistosta:
3 tykkäystä
Ja sitten jätit Kangasalan pois tuosta. Siinä ei ole sitäkään vähää logiikkaa.
Ihminen, joka asuu siellä: kangasalalainen
Ihminen, joka tulee sieltä: Kangasalta
Ihminen, joka sinne menee: Kangasalle
Ei logiikkaa, kun asukas asuu Kangasalalla, mutta semmosta muotoa ei edes tunneta.
Suomi on tunnetusti tehoton kieli ja sisältää saksan tapaan paljon pitkiä sanoja ja lauseita, joka heikentää ilmaisuvoimaa. Viime kädessä lähes aina kieli pyrkii tehostamaan omia ilmaisujaan ja käyttäjät suosivat lyhyitä muotoja, jos vain mahdollista. Epäloogisuudet selittyy usein ilmaisuteholla: lempääläläinen vs. lempääläinen.
1 tykkäys
Jotain merkitystä näillä joillain muodoilla kuitenkin on: meikäläinen on pirkkalalainen, mutta paikallislehtemme on nimeltään Pirkkalainen.
Koska olemme pilkuviilausketjussa, ja koen, ettei seuraavanlaisia sivuhuomioita oteta täällä kovin raskaasti tai ainakaan henkilökohtaisesti, niin uskallan mainita piirteestä, jonka olen tekstissäsi huomannut: kirjoitat usein joka, kun pitäisi sanoa mikä, ja se heittää meikäläisen ihan hieman sivuraiteelle ainakin sekunnin murto-osaksi. Tämä on tällainen nalkutus opettajalta, joka ei aina saa käännettyä työmoodia pois päältä.
3 tykkäystä
Syksyllähän tuosta hyvin jännästä sanasta hauista puhuttiin tässä ketjussa viimeksi:
3 tykkäystä
Mites sitten mun kotikaupunkini Virrat. Suomen ainoa monikossa oleva kaupungin nimi. Virroille, Virroilta, Virtolainen, Virtain jne. Kieliopillisestihan oikein noi kaikki ei mene. 
1 tykkäys