Älä mieti turhaan, jos on päissään niin silloinkin tulee usein pää kipeäksi.
Minua harmittaa kun lukumääristä käytetään samassa kirjoituksessa sekaisin prosenttimääriä ja kolmanneksia tai viidesosia yms.
Varmaan lähtökohtaisesti ongelma tulee siitä, että “päissään” ei ole yleiskieltä nähnytkään, sen enempää kuin “kännissäkään”. Mutta kielitoimisto näyttäisi suosittavan omistusliitteiden käyttöä, jos soveltaisi tätä ohjetta:
• Omistusliite on rakenteellinen osa monia sellaisia ilmauksia, jotka tarkoittavat asentoa, tilaa, asennetta tai muuta tekemisen tai olemisen tapaa, esim. pitkäkseen , selälläni , huolissamme , hyvilläsi , kummissani , mielellämme , tahallasi , keskenänne , yksikseni . Yleiskielessä omistusliite mukautuu kulloiseenkin persoonaan
Ite en oikein kehtais kirjoittaa “Me ollaan päissään”, enkä edes “Me olemme päissään”, ja sama tietysti m3p. Toki ongelma ratkeaa välittömästi, jos vaan sanoo “Me olemme humalassa”. Vaikka sekin on olotilailmaisu, ei kuitenkaan sanota “Me olemme humalassamme.” Joten kyllä tästä nyt pää tulee kipeäksi ihan varmasti! 
Kyllä minä laskisin päissään kuuluvaksi jonkinlaiseen yleiskieleen, vaikka ei nyt ehkä kaikista huolitelluimpaan. Ei se varsinaisesti murteellinenkaan ole eikä oikeastaan myöskään puhekieltä.
“Me ollaan päissään” ei toimi siksi, että se on ensinnäkin puhekielinen (me ollaan) ja lisäksi omistusliite on siinä väärä. “Me olemme päissään” ei toimi myöskään, mutta “me olemme päissämme” toimii. Monikon kolmannessa persoonassa “he ovat päissään” ja “he ovat päissänsä” toimivat (lähes) yhtä hyvin.
Kertokaa nyt, jotka tiedätte. Mitenkä menee tai onko oikeaoppisesti sanottu esimerkiksi Fingerpori-juttu, missä kaupunginjohtaja Homelius ulkoiluttaa koiraa ja vastaan tulee toimittaja, joka toteaa, että onpa teillä upea koira, johon Homelius vastaa, tämä on vaimoni. Onko tuossa kauhea rikos jättää se koira pois tuon vastauksen perästä, vaikka aiheuttaa pienen väärinymmärtämisen riskin?
Toinen esimerkki täältä palstalta. Joskus aikoinaan joku kehui muistaakseni polkupyörään vaihtaneensa renkaan/renkaat, johon seuraava tuli toteamaan vaihtaneensa vaimon polkupyörään. Johon luonnollisesti sai kohta vastauksen, että toivottavasti on hyvä pyörä minkä sait 
En nyt vain tällä hetkellä tuota ketjua löytänyt nopealla hakemisella ainakaan.
1 tykkäys
Kyllä tuo ihan oikeaoppiseksi voidaan laskea. “Tämä on vaimoni” on hyvä lause ja kontekstista usein voi päätellä, mihin se viittaa. Ja tuo huumori tietenkin tulee juuri siitä.
Jälkimmäisessä esimerkissä tuo ei ilman kontekstia toimi, mutta tuossa yhteydessä kyllä toimii, ja sen vuoksi siitä kaiketi päästiinkin “ikimuistoisimmat viestit” -ketjuun.
1 tykkäys
“Alkaneella viikolla kokoonpanoon on palaamassa useampi pelaaja, muiden muassa seuran toiseksi paras pistemies Anton Levtchi.”
Mielestäni seuran toiseksi paras pistemies on Timo Susi.
13 tykkäystä
@Oijennus Virran ketjussa näppäilyvirhe Rauhalan perässä. Kausi 2017-19. Korjaa jos huvittaa.
Isäpuolellani on vähän rasittava tapa kirjoittaa pisteitä virkkeiden perään (rasittava siis minusta, vannoutuneesta kirpunnylkijästä): hän kirjoittaa jokaisen virkkeen perään useamman pisteen, ja usein niitä on vieläpä kaksi.
Mitä vikaa on kahdessa pisteessä?
Sitä, että se ei tarkoita yhtään mitään. Pisteitä on joko yksi tai kolme - vähän kuten tähtiä Jallussa (nykyään).
Kolmeakaan pistettä ei tarvitsisi ihan koko ajan käyttää, sillä se tarkoittaa yleensä tekstissä sitä, että jotain jää sanomatta, mistä puolestaan tulee vihjaileva (ei seksuaalisesti vaan yleisesti) mielikuva. Täältä lisää (Kielikello). Ikään kuin viestittäjä olisi koko ajan aikeissa jatkaa viestiään, muttei sitä koskaan tee.
Kaksi pistettä kuitenkaan tarkoita edes sitä. Se ei tarkoita mitään.
5 tykkäystä
Olen usein miettinyt näiden kuuluisien repliikkien merkitystä:
“……………… ………………”
“…!”
“……………… ………………”
4 tykkäystä
Tämä ei ole pilkunviilausta mutta kieliasia kuitenkin. Siksi kirjoitan sen tänne. Tämä ei myöskään liity käyttäjään @Labrys mitenkään muuten kuin siten, että satuin muistamaan aiemmin miettimäni asian hänen viestistään. Eli tämä viesti ei ole sinulle kohdennettu enkä “syytä” sinua sanan huonosta käytöstä tai mitään.
Minua ärsyttää mielensäpahoittaminen - ei siis se, että sitä tapahtuu, vaan se sana. Tähän on muutama syytä.
Ensinnäkin mielensäpahoittaminen on usein tarpeeton käsite ja sitä käytetään huonoissa pakoissa. Meillä on oikeus olla eri mieltä toistemme sanoista ja puheista, ja joskus ne jopa saavat aikaan vastareaktioita, mutta se, että joku väittää vastaan tai ilmaisee tyytymättömyytensä johonkin asiantilaan, ei ole automaattisesti mielensäpahoittamista. Tätä sanaa käytetään hyvin vähättelevässä mielessä tilanteissa, joissa kaksi ihmistä on eri mieltä, ja se ei millään muotoa edistä yhteisymmärrystä. Joku voi esimerkiksi pahoittaa mielensä huonosta tai loukkaavasta vitsistä, ja näin sanottuna se kuulostaa tämän mielensäpahoittajan syyltä, mitä sen ei pitäisi (ainakaan aina) olla.
Toisekseen mielensäpahoittaminen viittaa siihen, että henkilö tekee sen itse. Tämä on hyvinkin nurinkurista. Otetaan esimerkiksi äskeinen, eli loukkaava vitsi. Jos minä tuohdun kuulemastani vitsistä, niin en minä silloin pahoita siitä mieltäni. Sen tekee se vitsi tai sen kertoja. Kyllä, on usein mahdollista hillitä tunteensa ja antaa asian olla, mutta jos näin ei käy, en silti siirtäisi tuohtumista tämän mielensäpahoittajan kontolle.
Kolmanneksi yleinen “retorinen” keino, jota kuulee aika ajoin. Sillä on useita muotoja, mutta ne tapailevat tätä: “Mitään ei saa sanoa, kun joku heti pahoittaa mielensä”. Tästä herää se kysymys, että miksi täytyisi saada sanoa asioita, joista joku loukkaantuu? Ja toisaalta: jos henkilö on mielestään oikeutettu kertomaan vaikka sen loukkaavan vitsin, niin kaiken järjen mukaan hänen kuuluisi kantaa myös vastuu siitä, että joku saattaa siitä loukkaantua, eikä vikistä, että nyt joku harmistui.
6 tykkäystä
Tulin taas tänne kotiketjuuni pätemään.
Onhan nuo toki savolaisia, tai ainakin pelaava savolaisessa joukkueessa, mutta hauskaa on mielestäni myös se, miten paljon KalPassa ja Jukureissa on vuosien varrella pyörinyt pelaajia, jotka ovat nimensäkin puolesta itäläisiä. Sukunimihan voi nimittäin antaa osviittaa synnyinseudusta (paitsi joillain Korhosilla ja Virtasilla). Tässä Kielikellon artikkeli asiasta.
Esimerkiksi illan mailasankari Könönenhän on niin savolainen nimi kuin olla ja voi. Meikäpoikakin oli joskus aikanaan sukunimeltään Koljonen, ja sekin oli täällä Hämeessä varsinainen kuriositeetti. (Ja joku irvileuka kuitenkin keksii mainita, että Sebok nyt ainakin on jo aika kaukaa, ja se on toki totta.)
2 tykkäystä
Miten voi toimittajalla olla perusasiat täysin hukassa suomen kielen osalta? Jompikumpi kirjoitetaan aina(!) yhteen. 
No joo. Twitter on Twitter. Vaikka syynäisi vain toimittajien twiittejä niin niitäkin saisi reklamoida kirjoitusasujen puolesta jatkuvasti. Ja tuokin henk.koht. tili. Annan armoa. 
Tästä tuli mieleeni eräs kirjoittamani teksti, ja koska olen turhamainen ja omahyväinen epeli, liitän sen ihan muitta mutkitta tänne. Teksti on kirjoitettu pari vuotta sitten jouluna, ja se onkin tavallaan opettajan joulutervehdys, mutta minusta se on aina ajankohtainen. Sen lisäksi, että se on pitkähkö, siinä on myös pienehkö uskonnollinen vivahde, mutta en jaksa edes pahoitella asiaa.
Kun tekisi mieli tarttua kynän sijasta miekkaan
Olen kuluneena syksynä tarkastanut kolmatta sataa esseetä, kirjoitelmaa, tiedotetta ja kirjallista koetta. Olen rypenyt mieleni syvissä vesissä miettien, että miten tällekin pienelle ihmiselle saisi väännettyä rautalangasta, että ei ole hyvä, jos kirjoittaa niin pitkiä virkkeitä, että niistä ei saa edes itse selvää. Metsäänhän siinä menee, syvään ja pimeään. Siellä ei auta huuto eikä itku.
Olen puhissut keskellä yötä sitä, että raukkaparka ei sitten kuitenkaan muistanut laittaa tekstiinsä kappalejakoa, vaikka siitä yhdessä sovittiin ja lyötiin oikein kättäkin päälle. Olen lukenut pitkän ja hyvin rakennetun tekstin, jonka muuten olisin ilomielin antanut mennä korkeimmalla arvosanalla läpi, mutta jossa ei ollut yhden yhtä, ei ainuttakaan, pilkkua.
Se saa minut epätoivon partaalle. Eivätkö nämä lavealle tielle eksyneet kirjoittajat näe, että on olemassa vain yksi totuus, vain yksi oikea tapa? Eikö heille merkitse mitään se tieto, että viime viikolla kirjoitetaan suomen kielessä erikseen, tai että englannin kielestä apinoitu tapa laittaa pilkku ajan-, paikan- tai tavanmääreen jälkeen ei kuulu suomalaiseen kirjoitustapaan? (Esim. Mielestäni, Ilves on Tampereen paras jääkiekkojoukkue. Hyi olkoon.)
Onko nyt se hetki, kun annan piut paut armolle ja lähimmäisenrakkaudelle ja evään heiltä kurssisuorituksen, vieläpä pakollisen sellaisen? Nytkö seison kasvottomana byrokraattina ja tuomitsen heidät rangaistukseen, jonka oikeutusta he eivät varmaan itse edes ymmärrä: uuteen kurssihakuun? En tietenkään. Näinä hetkinä kääntyvät ajatukseni Jeesus Nasaretilaiseen ja armoon, jota hän elämässään osoitti. Liitän tähän vähän muokkaamani tekstin, joka toimikoon ilosanomana kaikille teille, jotka ette vieläkään muista, että sydämen kirjoitetaan yhdellä m-kirjaimella.
Eräs äidinkielenopettaja kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka ei osannut ollenkaan oikeinkirjoitusta. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla äidinkielenopettajan luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.
Äidinkielenopettaja, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi filosofian maisteri, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan ei osaa edes yhdyssanoja.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.’ 'Puhu vain, opettaja”, äidinkielenopettaja vastasi.
”Oli kaksi lusmua lukiolaista”, Jeesus sanoi. ”He eivät kumpikaan osanneet kirjoittaa oikein. Toinen kirjoitti aina relatiivipronominit joka ja mikä väärin, ja toinen kirjoitti lauseita, kuten ‘mä en osaa juoksee’ ja ‘mä en haluu vastaa’. Heidän äidinkielenopettajansa antoi kuitenkin heidän syntinsä anteeksi ja nosti molempien esseiden arvosanan armollisesti viitoseen. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?”
Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai anteeksi sen, että käytti relatiivipronomineja väärin, sillä se on hirvittävä virhe ja Kotuksen silmissä kauhistus.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka, kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä.
Niinpä sanonkin sinulle: hän sai oikeinkirjoitukseen liittyvät ongelmansa anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun korrelaatioon, lauseenrakenteeseen ja pilkkusääntöihin liittyvät vajavaisuutesi on annettu anteeksi.” Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa lauseenrakennevirheetkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene pilkuttamaan.”
Tekisi mieleni lisätä vielä seuraava kohta:
”-- Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, jotka käytätte sanaa ketä silloin, kun pitäisi sanoa kuka. Kaikkihan tietävät, että se on vain jälkimmäisenä mainitun partitiivimuoto, eikä sitä sovi nominatiivina käytettävän. ’”
Mutta jätetään nyt lisäämättä.
Hyvää ja rauhallista joulua. Se kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.
16 tykkäystä
Muutamaan otteeseen olen viime aikoina tähän törmännyt tällä foorumilla, mutta en halua osoitella sormella enkä yksilöidä. Kyseessä on kuitenkin ainoa oikeinkirjoitusvirhe, josta ilmoitan ääneen vaikka ukin hautajaisissa:
Se kirjoitetaan suomen kieli. Pienellä ja erikseen.
7 tykkäystä
Toinen vaihtoehto voidaan suomenkielisellä jääkiekkopalstalla kohdata, jos Eemeli saa kiekon suuhunsa.
6 tykkäystä
Mitenkä h-sanaa käytetään noiduttaessa ja miten se taipuu ilman objektia.
2 tykkäystä
Todellakin. Viilataan tätä täällä!
Viilataan tämäkin näin ajan kuluksi:
Scheißea
Jos siis haluaa käyttää saksan kirjoitusmuotoa suomen kielessä.
Jos puolestaan haluaa käyttää suomea niin sitten shaissea.
Rektiohäiriöstä voi puhua:
Olen tässä jo jonkin aikaa kiinnittänyt huomiota siihen, että puhekielessä on levinnyt erittäin rasittava pystyä tehdä. Se on paikallista murretta jossain Raumalla tai Uumajassa, mutta joka kerta se särähtää korvaan. En pysty juosta, en pysty laulaa, en pysty lähteä. Kehtaanko mennä ulos megafonin kanssa mylvimään: “Ihmiset, skarpatkaa!”
Niin ja oikea muoto on tietenkin pystyy tekemään.
6 tykkäystä