Ja hänen tai erisnimen ei tarvitse olla samassa virkkeessä. Tuolla pojalla ei välttämättä toimi (koska poika voi omistaa), mutta esimerkiksi: “Tässä on hänen kotinsa. Poikansa asuu naapurissa.”
No tämäkin oli huono esimerkki, mutta esimerkki nonetheless.
Tässä esimerkissä kyllä erottaisin lauseet pilkulla enkä kirjoittaisi niitä omiksi virkkeikseen.
Tämä on totta. On myös nähtävissä selkeitä koulukuntaeroja ja jopa puristista suhtautumista kieleen. Nyt kun tarkemmin mietin, niin esimerkiksi virkkeen aloittaminen on-sanalla on tällainen. Se ei ole kieliopillisesti väärin, mutta ainakin minulle opetettiin lapsena, että sitä pitäisi pyrkiä välttämään.
Kieli myös elää ja muuttuu kaiken aikaa. Eräs 80-luvun äidinkielenopettaja oli sitä mieltä, että oleellinen ei ole hyvää suomea, sillä sen kantasana on espanjan kielen sana olé 
Sen sijaan “oikeaa” suomea on olennainen.
Tuossa linkkaamassasi Kielikellon artikkelissa oli paljon mielenkiintoista asiaa. Lainaan siitä tämän alkukappaleen:
Moni kirjoittaja jää toisinaan miettimään se-sanan tarpeellisuutta että-lauseen yhteydessä. Kielitoimistoon soittaneille ei ole ollut antaa parempaa ohjetta kuin että oma kielikorva kertoo sen parhaiten. Pieni mutta tärkeä pronomini panee tutkijankin lujille, ennen kuin sen käyttöä säätelevät ehdot paljastuvat. Käytännön kirjoituspulman kanssa painiskeleville vinkiksi: vilkaiskaa ensin tämän kirjoituksen loppukappaletta!
Alkaa aina pilkunviilaajahälytys soimaan päässä, kun lukee jossain lauseen tyyliin “Perussuomalaiset ei halua…”, mutta ihan oikeaoppinenhan tuo taitaa olla, kun Perussuomalaiset on puolueen nimi eikä tarkoita ihmisiä monikossa.
Onko sana “hiihtelijä” päässyt samaa kategoriaan haltijan kanssa? 
Napattu tuolta Ilvesfoorumin ketjusta xD Jotenkin tuo kuulostaa hyvältä, muttei taida kuulua “haltiainkerhoon.”
Täysin samaa sarjaa kuin “Kärpät voitti ottelun”.
Eksistentiaalilauseissa ei saa olla monikkomuotoisen subjektin kanssa predikaatti monikkomuodossa, vaan yksikössä. Ihan varma en ole onko joitakin poikkeuksia asiasta.
Esimerkkilause: Tapparassa on laadukkaat pelaajat.
En ymmärtänyt sanaakaan.
Totta. Kärppien kohdalla menee vaan juuri toisinpäin, kuulostaisi epäluonnolliselta sanoa “Kärpät voittivat”. Johtuisiko siitä, että kärppä on kuitenkin eläin ja siitä ei tule samalla tavalla assosiaatiota joukkueen pelaajiin, kuin perussuomalaiset-sanasta, joka yksikkömuodossa on nimitys puolueen jäsenelle tai kannattajalle.
Esimerkiksi tuon tyyppiset lauseet kuin tuo esimerkkilause oli, ovat eksistentiaalilauseita (=olemassaololause). Lyhyesti: jotakin on jossakin (olemassa). Joulukuusessa on pienet neulaset, jne.
Sanoisin, että liittyy pikemminkin siihen, että Kärpät on joukkue ja sellaisena yksikkö. Niin se Jokeritkin voitti ja jopa ulkolainen Pelicans, Ässistä puhumattakaan.
Juu, ilman muuta. Mutta vertasin tuossa Perussuomalaiset-sanaan, joka on myös yksikkö kun puhutaan puolueesta, mutta samalla se on myös ikäänkuin monikko, koska “perussuomalainen” on hyvin yleinen nimitys puolueen kannattajalle. Puhekielessä “perussuomalaiset” tarkoittaneekin useimmiten juuri monikossa näitä ihmisiä. Siksi kuulostaa väärältä, kun sitä käytetäänkin puolueen nimenä kieliopillisesti oikein.
Nostelen häikäilemättömästi omaa viestiäni.
Eli kenen pelaajauran? No, omansa tietysti, mutta tässä nähdään sen omistusliitteen merkitys.
Mikon lempeä ilme vielä oikein vahvistaa kielioppivirheestä syntyvää assosiaatiota 
Sana “kahden” käytettäessä sanan “kaksistaan” merkityksessä saa joskus aikaan hauskoja monitulkintaisia lauseita. Kuten “asun kahden vaimoni kanssa”.
Yhäkö jaksan samasta asiasta? No jaksanhan minä!
Mikä on vikana seuraavissa?
Vastaukset:
1. Olen huolissani
2. Me olemme peloissamme
3. haltioissasi
4. Ei mikään! Hieno lause.
Voi kiitos - itse kiroan tätä lähes päivittäin! En voi käsittää, miksi kongruenssisäännöt ovat niin monelle niin äärettömän mahdottomia hahmottaa…
He ovat aivan päissään.
Eiks pitäis olla hän on päissään ja he ovat päissänsä? Äh, näissä tulee pää kipeäksi kun miettii.
Päissään ja päissänsä ovat oikeastaan sama asia. Eli näillä päätteillä ei ole merkityseroa, vain vivahde-ero, ja se vivahde-ero liittyy siihen, että -nsa/-nsä kuulostaa joissain sanoissa vähän vanhahtavalta. Eli he ovat päissään ja he ovat päissänsä ovat kumpikin ok ja hyvää suomea, huoli pois.
Tässä havainnollistuu se asia, että suomen kieli (kuten muutkin kielet!) ei ole yksi yhtenäinen samaan aikaan syntynyt kokonaisuus, vaan tuhansia vuosia vanha hiljalleen rakentunut kerrostuma, jopa arkeologiaan verrattava. Jotkut sen osat ovat todella vanhoja, toiset uudempaa perua. Tämän näkee niin morfologiassa eli muoto-opissa, kuten vaikkapa tämä päissään - päissänsä, tai sitten sanastossa: sydän ja käsi ovat ikivanhoja suomalais-ugrilaisia sanoja, auto ja pitsa (kyllä, sen voi kirjoittaa noin) aivan uutta ja bränikkää.
Itseäni usein mietityttää tällaiset ilmaukset:
(lainaus HIFK:n twiitistä)
HIFK on Lukon jälkeen Liigan toiseksi paras kotijoukkue.
HIFK on kerännyt toiseksi eniten pisteitä kotipeleistään, mutta eikös se silloin ole “Lukon jälkeen paras kotijoukkue” eikä “Lukon jälkeen toiseksi paras kotijoukkue”? 
