Kuulkaas vanha miäs.
Tää on oikea ketju.
Plus käytän monipuolista suomea ja kirjoitan murrettani kevyesti. 
3 tykkäystä
Mun ex-kollega on kotoisin Tikkurilasta ja hänelle annan tuon anteeksi.
Tästä on ollut täällä ennenkin keskustelua?
Omaa jälkikasvua joutuu oikaisemaan samasta aiheesta tämän tästä. 
3 tykkäystä
Klassinen tapaus.
Spacekilla on ehdottomasti puolet vähemmän laukauksia, mutta tuo “puolet enemmän” -ilmaisu kaksinkertaista määrää ilmaistaessa ei vaan mene järkeeni, vaikka se ilmeisesti ihan hyväksyttävää yleiskieltä onkin. 
Omalla ajattelullani tuo puolet enemmän kuin 50 on 75.
6 tykkäystä
Menee samaan luokkaan kuin me-passiivi. Me mennään äidin kanssa syömään. Ketkä me? Minä ja äiti vai joku kolmas mukaan? Opin saksalaisilta, että suomalainen logiikka ontuu tuossa.
5 tykkäystä
Se on me menemme. 
(Ei se silloinkaan sitä syömään menijöiden määrää tarkasti ilmoita.)
5 tykkäystä
Kun en ole varma niin kysytään fiksummilta liittyen tuohon toiseen ketjuun linkkaamaani mtv:n uutiseen. Siinä kirjoitetaan näin:
Ensi yönä selkeillä alueilla maan keski- ja pohjoisosissa pakkanen saattaa kiristyä yli 20 asteen tienoille.
Onko tuo oikein? Eikö olisi parempi kirjoittaa, että pakkanen saattaa laskea jopa alle 20 asteen? Yleensähän pakkanen menee alle eikä yli. Nollahan on se raja.
2 tykkäystä
Moro, on oikein. Pakkanen kiristyy/ lauhtuu. Lämpötila nousee tai laskee.
2 tykkäystä
Onhan tuo pöljä ilmaus, koska oikeastaan yli 20 astetta on +20, eikä plussat kiristy.
Pitäisi sanoa esimerkiksi “saattaa kiristyä jopa 20 pakkasasteeseen” tai “saattaa laskea (alle) 20:n miinusasteen tienoille” tai “saattaa kiristyä kylmemmäksi kuin -20 astetta”. Monia tapoja sanoa, mutta tuo siteerattu on varmasti huonoimmasta päästä, vaikka siitäkin asian kyllä ymmärtää.
@Armas ja muutkin kielioppigurut. Oletteko samaa mieltä, että kirjoittamani esimerkit ovat huonoa suomen kieltä? Olen kirjoittanut sulkuihin mielestäni oikean ilmaisun.
Esimerkkejä:
- Tehdään ruokaa, niin kaikilla on taas hyvä mieli. (Tehdään ruokaa, jotta kaikilla on taas hyvä mieli.)
- Minua harmittaa se, että sataa. (Minua harmittaa, että sataa.)
- Mielestäni se, että Suomi teki maalin, on hieno asia. (Mielestäni on hienoa, että Suomi teki maalin.)
- On hienoa, että Suomessa on niin paljon järviä. (Pidän hienona asiana, että Suomessa on niin paljon järviä.)
- Mutta onhan se hienoa, että on talvi! (Hienoa, että on talvi!)
- Olen iloinen siitä, että jääkiekkoa pelataan taas. (Olen iloinen, että jääkiekkoa pelataan taas.)
Sivulauseen aloittaminen niin-sanalla on mielestäni puhekieltä. Myönnän, että itsekin käytän kyseistä rakennetta paljon. Se ja siitä ovat puolestaan yleisiä puhekielessä käytettäviä täytesanoja, joita useimmissa tapauksissa ei lainkaan tarvittaisi. Virkkeen aloittaminen on- tai mutta-sanoilla on niin ikään huonoa suomea.
Tässä on hyvää kieliopin kertausta ihan kaikille:
5 tykkäystä
Ilmaisu huonoa suomen kieltä voi hyvinkin olla välillä paikallaan, mutta usein on kyse siitä, mikä on tavanomaisin tapa ilmaista jokin asia. Sanoisin esimerkeistäsi näin:
- Tehdään ruokaa, niin kaikilla on taas hyvä mieli. (Tehdään ruokaa, jotta kaikilla on taas hyvä mieli.)
Tästä voimme olla jokseenkin samaa mieltä. Sanoisin kuitenkin, että sanoilla jotta ja niin on tässä pieni merkitysero: jotta viittaa selkeästi asian tarkoituksenmukaisuuteen, niin vähemmän. En välttämättä korjaisi tätä kohtaa opiskelijani tekstissä (ajatusleikki, jota käytän kieltä arvioidessani).
Lopuista suurin osa liittyykin se-apupronominin käyttöön. Siitä voi lukea ainakin täältä: Selvää on se, että - Kielikello Noin yleisesti on sen puute on melko yleinen virhe. Mutta katsotaanpa.
- Minua harmittaa se , että sataa. ( Minua harmittaa, että sataa. )
Siinä ja tässä. Suosisin se:n käyttöä ehkä tässä. Tuossa linkkaamassani ohjeessa on esimerkki: “11c) Heitä huolettaa se, että julkisuus omii heidät.” Tämä on siis oikein.
- Mielestäni se , että Suomi teki maalin, on hieno asia. ( Mielestäni on hienoa, että Suomi teki maalin. )
Nämä ovat oikeastaan kaksi eri lausetta ja molemmat ovat kieliopillisesti oikein.
- On hienoa, että Suomessa on niin paljon järviä. ( Pidän hienona asiana, että Suomessa on niin paljon järviä .)
Tässä puolestaan ensimmäinen on oikein, mutta jälkimmäinen vaatii sen pronominin: pidän hienona asiana sitä, että Suomessa on niin paljon järviä. Tämä on kuitenkin jo aika mutkainen virke, joten suosisin ensimmäistä.
- Mutta onhan se hienoa, että on talvi! ( Hienoa, että on talvi! )
Tuo ensimmäinen on vähän puhekielinen, tai ainakin rennompaa yleiskieltä. Se ei ehkä ole pakollinen, mutta onhan hienoa, että on … ei kuulosta enää oikealta. Sulkeissa olevassa ei ole mitään vikaa, mutta tässäkin pätee nähdäkseni se, että kyseessä on kaksi eri funktiossa toimivaa virkettä.
- Olen iloinen siitä , että jääkiekkoa pelataan taas. (Olen iloinen, että jääkiekkoa pelataan taas.)
Tässä se-pronomini on välttämätön, koska muuten olla iloinen -ilmauksen elatiivirektio, eli olla iloinen jostain, ei tule ilmi virkkeestä lainkaan. Lainaan linkkaamaani juttuja:
“Samasta syystä se -sana on pakollinen silloin, kun että -lause toimii paikallissija-adverbiaalina:
6a) Olen varma siitä, että nämä puolueet menettävät kannatustaan Iijokialueella. (Vrt. Olen varma päätöksestäni. )”
11 tykkäystä
Omasta mielestäni tarkoituksenmukaisuus ainakin hitusen kasvaa, jos lisäämme sanan sitten: Tehdään ruokaa, niin sitten kaikilla on taas hyvä mieli. Puhuttaessa sanaa voi vielä painottaa ja lisätä näin sen merkitystä. No, kyllä siihen sittenkin pieni ero jää. Siedettävää suomea ehkä kuitenkin.
1 tykkäys
Muutamia lauseita, joissa pieniä detalji juttuja. Mutta - sanan olisi voinut poistaa, niin homma meneekin enemmän mielenkiintoisemman puolelle: “onhan se hienoa, että on talvi”.
Miten tämä: “mielestäni hienoin asia oli/on se, että Suomi teki maalin”.
Nuoriso käyttää tai, tarkoittaa se - sanaa sinänä. - mikä ärsyttää - sinä, kun juurisyy on se.
1 tykkäys
Mutta-sanasta olen samaa mieltä, se on konjunktio, jolla ei ole tapana hyvässä yleiskielelssä aloittaa virkettä.
"Mielestäni hienoin asia oli/on se, että Suomi teki maalin”. Tässä ei ole mitään vikaa, se on paikallaan. Mutta jos viittasit alkuperäiseen viestiin, niin tämä on taas sitten eri, koska tässä on hienoin, superlatiivi, kun hieno on ihan perusaste.
Kolmannesta en oikeastaan saanut selkoa. Olen (mielestäni) aika hyvin perillä paikallisten nuorten kielestä (lit fam vaan), mutta tarkoitatko, että myös sanotaan ihan Se ajat pyörällä, kun pitäisi tietenkin sanoa Sä (tai mieluummin toki sää) ajat pyörällä (pyärällä)?
Kirjoitan toisen viesti putkeen, mutta aivan eri asiasta, joten en muokkaa sitä perään.
Mutta tässä yksi ihanan kielemme ilmiöistä, joka saisi minut repimään hiuksiani, ellen olisi jo kalju kuin U.K.K. Olen tämän ääressä aivan hiilenä, täysin raivoissani.
Kyseessä on possessiivisuffiksi tai tuttavallisemmin omistusliite. Se kuuluu kieleemme, ja sitä on syytä käyttää - paitsi puhekielessä. Tässä on pari hienoa, oikeaoppista, yleiskielistä suomen kielen lausetta:
Se on hänen oma valintansa
Tämä on minun autoni
Onko tämä hänen koiransa?
Tässä samat ikään kuin puhekielellä. Näissä ei ole omistusliitettä, mutta huomatkaa puhekielinen pronomini.
Se on sen oma valinta
Tää on mun auto
Onko tää sen koira?
Tässä sen sijaan pari aivan rikollista esimerkkiä, jollaisia näkee nykyään hyvinkin virallisissa teksteissä aivan uutisia myöten:
Se on hänen oma valinta
Tämä on minun auto
Onko tämä hänen koira?
En hyväksy enkä allekirjoita. Sen sijaan kihisen kiukusta aina nähdessäni tällaisia muotoja. Ihan vain tiedoksi.
9 tykkäystä
Millonkas puhutaan turhasta toistosta? Jos minun ja autoni ilmaisee molemmat samaa omistamista, onko sitten huonompi vai parempi sanoa: Tämä on minun auto. (Tämä on autoni.) Tai: Onko tämä hänen koira? Eikö yks omistusmuoto riitä?
1 tykkäys
Omistusliitteen kanssa voi joskus syntyä vähän turhalta kuulostavaa toisteisuutta, mutta tällöin sanoisin, että liipasimella on genetiivimuotoinen persoonapronomini, ei omistusliite. Tämä on autoni on sujuvampaa kieltä kuin Tämä on minun auto.
Mutta sitä en täysin kiellä, etteikö tiettyä toisteisuutta olisi tässä olemassa. Kolmannessa persoonassahan pronominia ei edes voi ottaa pois. Näen sen kuitenkin niin tärkeänä osana kieltä, etten halua tehdä kieltä “tehokkaammaksi” karimalla tarpeetonta muotoa.
Koska tarpeetonhan se ei ole. Muiss lausetyypeissä sillä on selkeästi eriävä merkitys, esim. Maija pyysi Mattia puhdistamaan autonsa vs. Maija pyysi Mattia pudistamaan hänen auton. Näistä jälkimmäisessä ei ole enää selvää, kenen auto pitää puhdistaa, joten oletettavasti Matti joutuu ylitöihin.
Tämä on mielestäni ihan hyvä kirjoitus possessiivisuffiksista. (Linkki vie Kielikellon sivuille.
9 tykkäystä
Olen itse miettinyt, että englannin kielen yleistymistä saattaisi olla syyttäminen siitä, että nykykielessä on posessiivisuffeksin kanssa ongelmia.
1 tykkäys
En epäile laisinkaan.
Se tuli vielä @pieni_m :n perustellusta kysymyksestä mieleen, että tämä sama ilmio, siis ikään kuin toisteiset muodot, voisi koskea myös verbien persoonataivutusta. Onneksi edes puhekielestä ei vielä löydy sellaisiä muotoja kuin minä juosta ja he tarvita (paitsi nyt jossain irvokkaassa toiskielisen matkinnassa), mutta kyllähän ne periaatteessa kantaisivat saman informaation kuin minä juoksen ja he tarvitsevat.
En nyt rakenna mitään olkiukkeleita, mutta muistuu mieleeni muutaman vuoden takainen somejupakka Mikael Jungnerin ajatuksista “kehittää” suomen kieltä. Täältä ainakin löytyy: Mikael Jungner ehdottaa radikaaleja muutoksia suomen kieleen – asiantuntijoilta täystyrmäys - MTVuutiset.fi
Mielestäni voi, jos omistaja on tunnettu.
Tarkennuksena toki siis olla-verbin yhteydessä kopulalauseessa. Kokonaisena virkkeenä Se on autonsa ei toimi, mutta esim. mainitsemani kaltaisessa esimerkissä autoista ja putsaamisista se kyllä toimii, joskin persoonapronominin pois ottaminen muuttaa merkityksen. Tietenkin jokin “Tässä on hänen poikansa ja tässä tyttärensä” toimii myös.