Tämä on ollut täysin totta omalla kohdallani! Pari ekaa päivää meni hermoillessa ja opetellessa perusasioiden perusalkeita. Kolmannen päivän illalla ruokaileen mennessä joutui jo miettimään että hetkinen, onkos nyt tiistai vai keskiviikko. Ajantajuni alkoi katoamaan ja se oli hyvä merkki, aika kuluu nopeasti! Kun päivän aikana tapahtuu koko ajan niin aika kuluu mukavan nopeasti. Nyt tää kassu alkaa tuntumaan jo hieman kodilta.
Pari ekaa päivää koetti välttää katsekontaktia korkea arvoisempien kanssa, kun tervehtiminen tuntui jotenkin niin vastenmieliseltä. Ei sellaista siviilissä tartte tehä… ja nyt melkein poraa katseella reiän heidän päihinsä. 
Nyökkyä ja lippaa.