Intti tuo esiin sisäisen MacGyverin.
Vyössä liian vähän reikiä? Tuomasi karabiini auttaa!
Kellon hihna hajoaa? Laastari auttaa tässäkin pulmassa siihen asti että saat jesaria!
Intti tuo esiin sisäisen MacGyverin.
Vyössä liian vähän reikiä? Tuomasi karabiini auttaa!
Kellon hihna hajoaa? Laastari auttaa tässäkin pulmassa siihen asti että saat jesaria!
En tiedä, oliko tarkoitettu oikeasti Mestaruussaunaan, mutta siirsin tänne, koska inttikeskustelua on käyty melkein liiaksikin ympäri palstaa. Eli pidetään inttijutut tässä tai toisessa inttiketjussa.
Ei ollut tarkoitettu sinne. Kiitos kun siirsit, sattui puhelimella pikku kämmi!
Jep. Ei siinä sinänsä ongelmaa, näkyyhän kellossa mestarin logo, mutta inttijutut inttiketjuihin.
Tämä on ollut täysin totta omalla kohdallani! Pari ekaa päivää meni hermoillessa ja opetellessa perusasioiden perusalkeita. Kolmannen päivän illalla ruokaileen mennessä joutui jo miettimään että hetkinen, onkos nyt tiistai vai keskiviikko. Ajantajuni alkoi katoamaan ja se oli hyvä merkki, aika kuluu nopeasti! Kun päivän aikana tapahtuu koko ajan niin aika kuluu mukavan nopeasti. Nyt tää kassu alkaa tuntumaan jo hieman kodilta.
Pari ekaa päivää koetti välttää katsekontaktia korkea arvoisempien kanssa, kun tervehtiminen tuntui jotenkin niin vastenmieliseltä. Ei sellaista siviilissä tartte tehä… ja nyt melkein poraa katseella reiän heidän päihinsä. Nyökkyä ja lippaa.
Joko alkaa olla katto keskeltä notkolla?
Ei. Vielä.
Tänään tuli ensimmäinen semi-kova-hajotus-momentti. Täällä pitäis jaksaa vielä noin puoltoistaviikkoa. Saamari, kun tällaiseen tottumattomat alokkaat laitetaan saman tien tällaiseen kiinni. Täysin uusi elämäntilanne ja sen tuomat muutokset vievät alkuunsa todella paljon psyykkisiä voimavaroja. Koko ajan pitää olla varpaillaan, koko ajan tulee uutta oppia, vähän väliä joku huutaa, oma rauha rajoittuu vessakoppiin ja koko ajan pitäisi olla niin vitun särmä. Ei me (kaikki) olla mitään sotilasuran tekijöitä taikka sotahulluja. Olisi mukava päästä täyttämään akkuja kunnolla. Muutaman tunnin vapaa-ajalla ja about kahdeksan tunnin yöunilla lataus jää väistämättä vajaaksi.
Onneksi tän rypistyksen jälkeen alkaa jakso jolloin saa olla enemmän kotona.
Mietit Tuntematonta Sotilasta, oikaiset ryhdin ja punkan lakanan. Se tekee hyvää olla pois äitin rinnuksilta ja lihapadoilta.
Mennään eteenpäin.
Näin tehdään. Myös se auttaa jaksamaan että täällä tuntuu olevan aukkiin menijöitä ihan riittämiksi, että ite en joutus sinne.
Sellaiset oikein extra-tiukasti asennossa seisovat, jakeilla jäkittävät ja innokkaasti viittaavat ja muutenkin ylisotilaallisen särmät alokkaat ovat aina iloinen näky silmilleni. Menköön he aukkiin joita kiinnostaa, mulla on keväällä muuta tekemistä kuin huutaa uusille alokkaille. (Jos osaisin edes huutaa heille.
) Säästän huutamisen mieluusti sinne kaareva kattoiseen kotiini.
Edit. Ei kai ne tällaista inssin kolmannella suorittanut kuskiksi kelpuuta?
Kannattaisi mennä kuskiksi. Saisit ilmaiseksi C-kortin ja mahdollisesti myös E-kortin.
Mielenterveyteni hinnalla. Kuten sanoin, mulla on keväällä muita suunnitelmia. Jääkiekon että muun elämän osalta.
Ole nyt edes siitä onnellinen, että on vessassa kopit.
Tämä kuuluu osastoon #elämänpienetilot
Kyllä ne haaveet vielä kaatuu.
Meillä haaveet kaatui, jos et päässyt aukkiin.
Meillä alikessujen haaveet kaatui kun mä menin aukkiin.
Kannattaa muistaa, että vaikka joka päivä voi ketuttaa, niin onneksi ei koko päivää.
Armeija opettaa nauttimaan niistä pienistäkin hyvistä hetkistä
Ole @Treppu toki koko ajan särmä mutta koeta olla stressaamatta liikoja sillä asialla. Ensimmäiset pari kolme kuukautta leikitään särmiä sotilaita ja nipotetaan mutta loppuaika onkin jo vähän rennompaa. Älä ota liian vakavasti.
P-kauden jälkeen helpottaa.Oo ilonen että saat suorittaa sen kesällä… Itelle sattu kaikki herkut tammi-helmikuulle ja pakkastahan riitti…