Kyllähän sitä näin +25v. sitten kotiutuneena muistelee hyvällä ja vähän huvittuneenakin armeija-aikaa. Alokasaikana aamulenkki joka päivä ja kunnon sulkeiset vähän ■■■■■■■ vaikka kovassa kunnossa silloin oli kun vielä pelasi. Harjoitusvapaat pyöri eikä viikonloppuja oltu kiinni kun pakolliset ensimmäinen ja metsäleirien takia muutama. Päivärahat maksettiin markkoina ja käteisellä oltiin sitten kassulla tai mettässä:-)
1 tykkäys
Toivottavasti tää viikko ny oli se mis ne pahimmat tunteet tulee ja henkisesti olis se raskain. Koska jos se on tätä vähintään se 24vk nii… No ainaki luonne kasvaa
Ps @peterra iha hyvää vertaistukee
1 tykkäys
Näyttää ettei tuntemukset armeijan alun suhteen ole muuttuneet 40 vuoden aikana. Itselläkin ryytymys oli välillä käsin kosketeltavaa.
Aika äkkiä oppii tuntemaan uudet kaverit ja talon tavat, sitten helpotti ainakin itsellä. Positiivisen puolena ainakin itsellä järjetön määrä monenlaisia seikkailuja, joita on kiva kertailla näin jälkeenpäin, vaikka välillä saattoi olla Jorma ottassa.
Tavataan vieläkin vaihtelevalla kokoonpanolla kertaamaan taisteluja silloin tällöin. Hyvin se siitä lähtee vaikka välillä jurppiikin.
4 tykkäystä
Kyllä se keskeytyspiikki ainakin 9 vuotta sitten oli selkeästi kahden ensimmäisen viikon aikana. Ei sitä omasta saapumiserästä niin hahmottanut mutta seuraavasta kyllä. Varmaan joka tuvasta 2-3 jätti leikin kesken heti alkuun ja eipä niitä sen jälkeen juurikaan tullut kuin jotain yksittäisiä loukkaantumisten takia.
Muutenkin muistaa, että yöllä oli kaikenlaista hiipparointia ja levottomuutta siinä uusien alokkaiden alkupäivinä. Osalle ihmisiä se paikka vaan on iso shokki.
P.s. Mitä yritin sanoa on se, että parissa viikossa sitä laitostuu ja tottuu siihen, että koko ajan väsyttää, ikinä ei ole nälkä ja joka paikkaan pitää jonottaa.
1 tykkäys
Joulukuussa tuli 10 vuotta täyteen siitä, hetkestä kun kotiuduttiin Pirkkalasta. Jälkeen päin aika kultaa muistot vahvasti ja nykyään tulee nauraa hekotettua asioille ja tapahtumille. 
Omasta kokemuksestani voin @Tapparanation sanoa, että monena päivänä tulee tunteiden ääripäät koettua. Se on normaalia. Tähän vielä vaikuttaa tyttöystävät ynnä muut vastaavat asiat.
Samalla tuli mieleeni tupakaverini, jolla oli nuoresta iästä huolimatta jo kaksi pientä lasta. Hän olikin enemmän “lomalla” armeijassa 
Mutta vaikeina ja rankkoina hetkinä, kun ei ole nukuttu viikkoon ja on kylmä, tukee se porukka toinen toistaan.
Kyllä se siitä lähtee!
T:Suojari 2/14
ps. Onko täällä muita Pirkkalassa käyneitä?
Pari ensimmäistä viikkoa tuntuvat hankalilta, jos tuntuvat, sitten siihen tottuu. Tsemppiä.
1 tykkäys
Itsehän menen erässä 1/26. Kohteena Kajaani. Yllä olevista teksteistä saan aika hyvän kuvan mitä armeija tulee olemaan ja tottakai sitä on jo isältä kysellyt hänen ajastaan armeijasta. Vielä aika rauhallinen, mutta mitä lähemmäksi tulee se hetki kun lähtö käy niin hyvin todennäkösesti rupeaa jännittämään. Muutenkin olen ihmisenä sellainen, joka miettii ja stressaa pienistäkin asioista ja aivan turhaan. Uudet ihmiset, erilaiset olosuhteet ja kaikki tuo niin varmasti tulen olemaan kovilla fyysisesti, mutta ennekaikkea henkisesti kun muutenkin sen kanssa on ollut ja on edelleen ongelmia ( ahdistuneisuus) niin se tuntuu huonolla hetkellä vielä tuplasti pahemmalta mitä se todellisuudessa on.
Kuitenkin ennekuin voin ihan täysin samaistua teidän fiiliksiin niin se pitää vaan yksinkertaisesti kokea itse henkilökohtaisesti. Ja sen haluan kokea. Se on kuitenkin kerranelämässä kokemus. Vuoden päästä alkaa minulla palvelus ja sen “odottelu” tulee menemään nopeammin kuin huomaankaan.
3 tykkäystä
Oma alokasaika meni Vekaranjärvellä, jossa oli hyvät harjoitusmaastot, mutta juuri muuta siellä keskellä ei-mitään ei sitten ollutkaan. No, taukobaari sentään.
Oppimistilaisuushan tuo armeija-aika oli: taisi olla ensimmäinen sotaharjoitus, johon siirtyminen tapahtui polkupyörillä ja koko harjoituksen ajan satoi. Tärkein oppi oli, että vaikka oma siviilireppu pitääkin vettä, intin imupaperisäkki ei sitä tehnyt. Olisi kannattanut laittaa kaikki kamppeet muovipusseissa reppuun. Oppi meni perille, kun kun koko harjoitus vedettiin märissä. Olisi edes ollut kamiina teltassa, niin jotain olisi kuivunut.
Porukka muuten väsähti hyvissä harjoitusmaastoissa niin, että muutama kaveri nukahti pyörän selkään palatessa. Ei mitään vakavia seuraamuksia, muutama nirhauma toki.
Jep, niin se aika kultaa muistot.
1 tykkäys
Turha sitä on jännittää. Luulisin, että intin jälkeen sinun on helpompaa kohdata uusia ihmisiä.
Kannattaa muuten sitten mennä ensimmäisenä päivänä hyvissä ajoin paikalle. On leppoisampaa kuin niillä, jotka tulevat paikalle vasta myöhään illalla.
3 tykkäystä
Alkaa olla omasta kotiutumisestakin se n. 20vuotta. Intissä ollessa hajotti välillä ja lujaa, varsinkin pitkät marssit täyspakkaus selässä. Mutta oli siellä pirun hauskaakin välillä.
Vekaralla oltiin mukana jossain sotaharjoituksessa ja kahden taistelukaverin kanssa oltiin tiedusteluretkellä ja käveltiin “viksuina” keskellä tietä yön hämärässä ja eikös tuttu kaveri joka oli vihollisen puolella, otti meidät vangeiksi. Loppuyö puhuttiin p***aa teltan lämmössä ja polteltiin tupakkaa.
Kunhan @Tapparanation muistaa, että tekee mitä pyydetään, eikä oo viimeinen missään niin sillä pärjää aika pitkälle 
4 tykkäystä
Ekat 2 viikkoa on henkisesti ehkä vaikeimmat, jos ajatellaan armeijan ulkopuolisia asioita.
Sen jälkeen helpottaa, alkaa lomat pyörimään ja tupakaverit olemaankin tuttuja. Kyllä se siittä vaikka jotkut intin asiat ■■■■■■■■ arjen keskellä 
Kyllä se siittä sitten noin muutoin oikenee
5 tykkäystä
Pieruista tuli mieleen. Monet osaavat nieleskellä ilmaa ja röyhtäistä jatkuvalla syötöllä. Meillä oli tuvassa tyyppi, joka osasi saman toisella päällä. Lievästi huvittavaa nuorille alokkaille, kun toinen vetää hiljasuuden jälkeen sarjatulella 5 minuuttia. Jouduttiin juoksemaan seuraavana aamuna ylimääräinen lenkki, kun nauru kantautui tuvasta ulos.
Tällaisella tarinalla tsempit inttiin. Alussa raskasta, lopussa hauskaa. Nopeasti se menee.
4 tykkäystä
No viimeistään siinä kohtaa kun aikanaan portista astut sisään niin helpottaa. Siellä on kaikki ajateltu valmiiksi mokuja varten eikä alokkaan tarvitse itse huolehtia mistään muusta kuin siitä ettei kuse tai pasko housuihinsa. Kun tekee vain sen mitä käsketään, niin kaikki on ok ja homma rullaa aivan nätisti.
1 tykkäys
Jos noistakaan. Meillä kerran yksi vähän erikoinen kaveri paskoi housuihinsa yhden vahvuuslaskennan aikana. Hänestä huolehti pari alikessua.
2 tykkäystä
Joo tää 3vk gines tähän alkuun on ehkä vähän perseestä ku jo muutenki tekee vaikeeta
Vanhaan hyvään aikaan oltiin heti 6vk kiinni. Sitten 3krt Rovajärven leiriä ja muutenkin paljon metsäkeikkoja. 11kk meni kuitenkin äkkiä kunhan ei ajatellu liikoja. Kyllä siellä sun puolesta asiat funtsitaan. Syödä kannattaa että jaksaa ryynätä.
6 tykkäystä
Aikanaan oli tiedossa pitempi gines kun Ruk oli loppumassa ja RUK.sta palattiin yksiköihin. Oli siis rukin pisin gines joka jatkui perusyksiköissä koulutuksina ja valmiuksina. Osalle tämä oli 5viikkoa ja lopuille koksuille 6viikkoa kiinni. Olin selviämässä 5 viikolla kun kaveri sitten murheellisena kertoi parisuhteen menneen solmuun gineksen aikana ja lomille pitäis päästä, että voidaanko vaihtaa. Aattelin sitten että mulla ei elämä pilalle mene vaikka viikon olisinkin pitempään kiinni vaihdettiin. En sitten vaan tullut katsoneeksi tarkasti mitä minun pääni menoksi oli suunniteltu. Siellä odotti tupla valmius ja leiri viikonloppu. Tämän kaiken mukavuuden vielä kruunasi valmiusvuorojen vaihdot jolloin meille poksahti vielä ylimääräinen valmius. Silloin vaihdosta viimein kun 12 viikko putkeen intissä oloa päättyi oli aika laitostunut olo. Vaikka oli 4päivän lomat niin lomalla ei osannut olla.
4 tykkäystä
Ensin mietin, että onpa jonkun armeija-ajoista melko paljon - kunnes tajusin, että omastakin palvelusajasta on yli 15 vuotta. Huh huh, niin se aika rientää.
Itsellä tuli kanssa loppiaisena pyöreät kymmenen vuotta siitä kun astuin porteista palvelukseen.
Nopeasti se aika rientää.
Tuoreille alokkaille vinkkinä, että koittakaa pysyä positiivisena, vaikka olosuhteet ajoittain koettelee. Ensimmäiset pari viikkoa jännittää, v*tuttaa, kummaksuttaa ja väsyttää.
Mutta pikkuhiljaa hommiin, käytäntöihin ja rytmiin pääsee jyvälle ja asiat alkaa sujumaan ja porukka ympärillä tulee tutummaksi.
Ottakaa palveluksesta irti se mikä on otettavissa, olkaa korvat höröllä ilman ennakkoluuloja ja ennalta tehtyjä päätöksiä.
Meidänkin saapumiserässä oli monta sellaista, jotka ensimmäisen vuorokauden jälkeen vannoivat lähtevänsä alta aikayksikön kotiin tai viimeistään 6kk kohdalla, mutta lopulta pärjäsivätkin hyvin ja osoittautuivat AUK-kelpoisiksi, noheviksi jätkiksi.
Mulle jäi käteen vain hyviä muistoja ja iän myötä on oppinut arvostamaan saatuja oppeja sekä omista sietokyvyistä, että maanpuolustuksesta ja erätaidoista.
Lisäksi solmin monta hyvää kaveri- ja ystävyyssuhdetta.
Tsemppiä ja aamuja!
8 tykkäystä
Jos on ns. normaali mies (vrt. Kummelin huonekalukauppa), niin intissä helpottaa huomattavasti se, että aina kun on vaikeaa, jollain toisella on paljon vaikeampaa.
3 tykkäystä