Tämä on ainakin itselläni todistettu toimivaksi tekniikaksi aikanaan. Jos itsellä on vaikeaa, niin on hyvä tiedostaa, että jollakin on vielä monta astetta vaikeampaa.
Jos nyt vielä muistelen taaksepäin, niin itselleni toimivia tekniikoita olivat:
keskity tekemiseen. Omia energioitaan ei kannata tuhlata siihen, miksi jotakin tehdään, vaan kuuntelee ohjeita ja tekee niin kuin käsketään. Korvaus on huono ja ajattelu on muiden hommaa, joten säästää omia hermojaan vaan, kun suhtautuu tähän oikein. Tee mitä käsketään ja jätä turha pohdiskelu pois. Yritä tehdä kuten on neuvottu ja ne päivät aika nopeasti katoaa vaan siihen harmaaseen massaan.
mitä on ikävä? Itseäni auttoi paljon, kun aloin miettiä, mitä minulla on oikeastaan ikävä. Ainakin itse nopeasti huomasin, ettei minulla oikeastaan niin ikävä ollut ketään tai mitään, kun oikeasti pohdin asiaa. Tunne ikävästä on usein ainakin minulle sellainen harhaanjohtava tunne, koska moni asia tuntuu ikävältä, mikä ei sitä oikeasti ole. Ystäviä ehtii nähdä jopa samoissa määrin kuin ennen, jos tyttöystäviä tai elämänkumppaneita on, niin ne yhteiset hetket ovat jopa parempia sen jälkeen ja ennen kaikkea se armeija vähän testaakin jo sitä suhdetta. Usein ainakin itse sekotin ikävän ja sen, etten vielä ollut tottunut uuteen, toisiinsa. Ne ovat kaksi eri asiaa.
kun on vapaata, jätä armeija armeijaan ja nauti siitä vapaasta. Itseäni harmitti jälkikäteen armeijassa se, etten silloin edes yrittänyt itse tehdä siitä vapaa-ajasta arvokasta, silloin kun oltiin kassulla. Silloin voi tehdä vaikka mitä mukavaa: voi mennä vaikka juoksemaan, salille tai voi käydä syömässä sotkussa. Voi pelailla siellä tai sitten ihan vaan viettää aikaa ihmisten kanssa tai whatsoever. Armeija on yksi niistä harvoista paikoista, joissa ne kaikki muut pakotetaan sun kanssa siihen samaan tilanteeseen. Try to make the best out of it. Ja jälkeenpäin ainkin itseäni harmittaa se, että minulta meni tuohon omaan ns. huonoon asenteeseen, se kaikki kivakin vähän ohisektoriin.
37 vuotta armeijasta ja menisin uudelleen milloin vaan. Kyse on ennenkaikkea oikeasta ja leppoisasta asenteesta.
Teet mitä pyydetään, persettä ei kannata nuolla.
Itse lähdin Kersanttina pois ja monien kertausten saattelemana nykyisin Vääpeli.
Tällä kertaa minä olin se jolla oli paljon vaikeampaa. Omat synnynnäiset vammat tuotti sen, että minä en nyt sitten palvelukseen kelpaa. Lääkäri löi Ctä eteen. Päällikkö, ja luti komppas
TJ 2 wohoo
■■■■■■■■ ja helpottaa samaan aikaan toki. No. Välillä käy
Äkkiähän sinä sitten intin kävit. Minä jouduin B II tyyppinä olemaan ihan täyden ajan. Sotilaspassini sanoo kuitenkin: kenttäkelpoisuus hyvä ja yleisarvostelu kiitettävä.
Aikaa jo niin kauan, etten tarkkaan muista, mutta kun 12kk olin niin en muista että kenenkään samaan aikaan aloittaneen parisuhde olisi loppunut intin aikana.
Me olemme samaan aikaan oltu Pirkkalassa alokkaina. Itse tosin suoritin palveluksen sen verran laadukkaasti, että kotiuttivat jo puolen vuoden kuluttua. Ja sergein suuntajana.
Minä jouduin B II tyyppinä olemaan ihan täyden ajan. Sotilaspassini sanoo kuitenkin: kenttäkelpoisuus hyvä ja yleisarvostelu kiitettävä.
