Olitko Niinisalossa? Itse muistan 1988/2 menneenä että ei ollut alkuun noin pitkää kiinnioloa, mutta heinä-elokuussa oltiin ensin 1,5 vk valmistavalla leirillä Niksulassa ja siitä sitten samalla vauhdilla vajaa 3 vk Rovajärvellä. Niksulassa oli erittäin kuuma, mutta Rovajärvellä oli ok ilmat ja ovathan maisemat ampumaalueella monin paikoin aika komeat. Väsy painoi Rovajärvellä aika paljon kun valmisteltiin alokkaina tuliasemia. Uni tuli siirtymillä Masin lavalla vaikka maastoajossa lavalla pyörivät kirveet, rautakanget ym. Työturvallisuudesta ei paljon välitetty.
Riviin astuville sanoisin vinkkinä, että mene ensimmäisenä päivänä hyvissä ajoin paikalle. Pakolliset hommat on paljon mukavampi tehdä rauhassa ja samalla tutustut tupakavereihin. Alokasaikana itseäni ketutti eniten muutama nuorempi tupakaveri jotka eivät tuntuneet tajuavan että tietyt hommat kannattaa suorittaa kerralla kunnolla jos ei halua tehdä samaa asiaa uudestaan. Näiden parin kaverin (ja samanlaisia löytyi muistakin tuvista) takia iltavapaan alku siirtyi monta kertaa.
Varusmiespalvelus tuntuu suorittaessa pitkältä, mutta jälkikäteen sitä osaa arvostaa ja ymmärtää kasvaneensa ihmisenä. Armeijassa opitaan monia taitoja joista on hyötyä opiskellessa ja/tai työelämässä. Iltojen vapaat ajat kannattaa hyödyntää. Liikuntamahdollisuudet ovat hyvät, ja muutakin tekemistä löytyy sotkua unohtamatta.
Kävimme muutama vuosi sitten lomareissulta kotiinpäin ajaessa Niksulan sotkussa. Otettiin koko perhe mehut ja munkit/pullat. Vaimo ihmetteli maksaessaan että maksoiko hän vain yhdestä vai koko porukan laskun. On niin halpaa ulkopuolisille, että hieman jopa hävettää. Mutta jäähän siitäkin muutama ropo toimintaan. Eli käykää mahdollisuuksien mukaan sotilaskodeissa tukemassa Sotilaskotiyhdistysten toimintaa.
Vahvasti toista mieltä. Pistetään tuvallinen/ joukkue (6-8 henkeä) toimimaan yhdessä täysin toisiaan tuntematon porukka. Armeijassa käyneistä niistä tulee toimiva yksikkö, nopeasti.
Riippuu varmaan mitä siellä tekee. Jotkut saa sieltä rekkakortin, jotkut kuorma-autokortin. On kybernörttejä jne. Ja on se 9-40-100 hengen johtamiskokemuskin jotakin.
Isoin oppi itselleni oli se että on monenlaisia (nuoria) ihmisiä joiden kanssa pitää tulla toimeen. Välillä se on mukavaa ja välillä ei. Ikävämpiin ihmisiin olen törmännyt työelämässä. Eli siinä mielessä intti valmistaa jokaista toimimaan näissä tilanteissa.
No ehkä noin ajatellen. Toista lapsista lähinnä nauratti, kun peruskoulutusaikana 12 hengen tuvassa oli vain yksi toinen, joka oli kaupungista (sekin Hämeenlinnasta, mikä nyt ei ole varsinainen kaupunki), muut olivat jostain ihan maalta ja lomilla juotiin pussikaljaa laavulla.
Tai no osaan mää tunnistaa venäläisen vaunun osat ja huoltaakki vähän. Eli jos jollain semmone löytyy nii hit me up
Johtamisesta ei jääny juuri mitään. Oman saapumiserän kesken johtaminen ny oli mitä se yleensäkki eli ei johdettu. Kriisitilannejohtamista en harjotellu muuta ku et minne sen vaunun kuljettajan pitää ajaa
Eikös tässä kulttuurishokissa ole jotain Suomalaista maalaisromantiikkaa? Niksulassa oli paljon porukkaa Satakunnasta ja Pohjanmaalta. Silloisena tamperelaisena oli mukava tutustua todella jämpteihin Pohjanmaalta kotoisin oleviin maatilojen poikiin. Avarsi näkemystä elämästä Suomessa.
Isoin shokki armeijassa oli huomata millaisessa kuplassa sitä oli elänyt. Omaan tupaan mahtui kaikenlaista hiihtäjää, puhumattakaan naapurituvasta ja edes ajattelematta viereistä yksikköä.
Missään muualla ei koe samanlaista läpileikkausta koko yhteiskunnasta.
Sielläpä siellä oltiin 2/1986 ja 5.5.1987 siviiliin. Saattaa olla että vanha muistaa tuon alun väärin. Meikä oli mittauspatteristossa, valo, ääni ja etäisyysmittauksia, kaapelinvetoa ym. Rovajärveltä muistuu sellainen tapahtuma kun oltiin kipinämikkona ja myös kantajermujen kipinää pidettiin, niin yks kaveri ei jaksanu juosta siellä jatkuvasti ja löi kamiinaan niin paljon puuta kuin mahtui. No aluskasvillisuus syttyi palamaan ja sitten olikin kiire…
Itse jouduin tuonne kun en päässyt urheilujoukkoihin ja lykkäsivät sitten sinne. Matkaa kotoa yli 250km. Bussilla Turkuun ja sieltä lomabussilla Niksulaan. Kotiinpäin tuli useesti liftattua Turkuun kun sai matkan takia loman pidennystä. Kun muut pääsi lomille klo 16 niin Turun suunnassa asuneet päästiin klo 12.
Sain kutsunnoissa B paperit. Tarjottiin Ctä, mutta todettiin että kun motivaatiota on ja mahdollisesti rajoitteiden kanssa pärjää niin mennään Bllä. Kuitenkin käyny ilmi et parempi näi et C on oikea.
Kenraali sano et yleensä nää keskustelut on negatiivissävytteisiä mutta mun kanssa meni todella positiivisesti (olin sulatellut päätöstä jo pari päivää) ja että musta jäi realistin ja fiksun kaverin kuva ja oli ylpeä että lähdin yrittämään.
Ehkä jos tuommosen jäljen jätti kenraaliin niin ihan pää pystyssä täältä tullaan kotio.
Itse lähdin just sen ekan viikon (kuulemma kaikista ■■■■■■■■■■■ jonka jälkeen alkaa helpottaa) jälkeen vekaranjärveltä lätkiin kun ei kinostellut hevon ■■■■■■■ Ja nyt jälkeenpäin ajateltuna hyvä, etten jääny sinne tuhlaa aikaani. Ois varmaan jäänyt 59.59 paikanpäällä näkemättä ja paljon muitakin hienoja Tapparan matseja. Tärkeysjärjestys on syytä muistaa.
Mitä kukin arvostaa. Aika paljon siellä sitä henkistä oppia sai plakkariin.
Joskus tekee ihan hyvää hoitaa hommat, vaikka ottaisi pannuun. Itse ainakin odotan mielenkiinnolla mahdollisia tulevia kertauksia, kun edellinen peruttiin koronan takia.
