Täällä ei ole tainnut olla vielä puhetta korkoa korolle ilmiöstä, jota muuan Albert Einstein (myös meikäläisen profiilikuvassa) kuvasi aikanaan maailman kahdeksanneksi ihmeeksi - eikä aivan suotta. Lähes jokainen suomalainen voisi nimittäin olla miljonääri. Otetaan pari esimerkkiä.
Esimerkki 1: Vanhemmat laittavat kuukausittain saamansa lapsilisät lapsen nimissä matalakuluisiin passiivisiin rahastoihin. Lapsi ei työuransa aikana säästä rahastoon senttiäkään lisää, vaan elää “vastuuttomasti” kaikki menee mitä tulee -elämää. Sen hän on kuitenkin oppinut, että rahastosijoitukseen ei parane koskea, sillä muuten tulee tupenrapinat. Osakemarkkinat tuottavat keskimäärin noin 7% vuodessa (kuten jo satoja vuosia aiemmin), vaikka noin yksi isompi romahdus aina vuosikymmeneen mahtuukin. Korkoa kertyy korolle ja koronkorolle ja koronkoronkorolle. Täyttäessään 60 vuotta lapselle on kertynyt säästöjä 726 000€. Kymmentä vuotta myöhemmin lapsen salkku on jo 1 243 000€. Mutta koska käärinliinoissa ei ole taskuja, lapsi päättääkin siinä päälle 50-vuotiaana noin puolen miljoonan euron säästöjen kohdalla muuttaa rahastojen kasvuosuudet (osingot sijoitetaan automaattisesti ja verovapaasti takaisin rahastoon) tuotto-osuuksiksi (osingot maksetaan ulos). (Tämän voi tehdä esim. Seligsonilla täysin maksutta ja osuuksia lunastamatta.) Osinkoprosentti lapsen sijoitukselle on 5, joten hän alkaa saada tasaista osinkovirtaa 25 000€ vuodessa, josta päästään ihan mukavaan 2083€ kk-palkkaan. Tästä hän toki maksaa sen hetkisen pääomatuloveron. Loppuelämänsä lapsi elää osingoilla matkustellen ja harrastaen kaikkea kivaa. Onhan hän kuitenkin kolme vuosikymmentä ollut jo työelämässä eikä enää hingu takaisin oravanpyörään.
Esimerkki 2: Lissu päättää jo parikymppisenä, että säästää opintotuistaan/-lainastaan/muista ansioistaan 500€/kk passiivisiin matalakuluisiin rahastoihin. Sinkkuna se on hänelle helppoa, sillä menot ovat vielä pienet. Kolmekymppisenä tilanne kuitenkin muuttuu, sillä hän perustaa perheen ja mm. lasten, autojen ja asumismenojen kallistumisen myötä hän ei saakaan enää latin latia säästöön. Hän siis tulee säästäneeksi ainoastaan 10 vuoden ajan, jonka jälkeen kaikki alkaa mennä mitä tulee. Lissu ei kuitenkaan koskaan koske rahastosijoituksiinsa. Korkoa korolle -ilmiö saa jälleen jyllätä vapaasti vuosikymmeniä. 60-vuotiaana salkun arvo on 655 000€ ja 70-vuotiaana 1 288 000€. Hän eläköityykin etuajassa kuusikymppisenä ja nostaa ns. neljän prosentin säännöllä (laskennallinen, rahat eivät lopu ikinä) pääomasta 2180€/kk. Tämä summa riittää hänelle oikein hyvin, sillä hänellä mm. on jo velaton omistusasunto.
Annankin ilmaisen neuvon: Aloita säästäminen mahdollisimman aikaisin, mielellään jo lapselle. Pienikin summa kuukaudessa tekee ihmeitä, kun korkoa korolle saa jyllätä vuosikymmeniä. Nordnetin talousasiantuntija Martin Paasi aiheutti viime vuonna pienen kohun toteamalla, että kyllä ihan jokainen voi sen 15€/kk säästää. Kyse on vain valinnoista. Pari tuoppia baarissa vain vähemmän. Eikä noin pieni summa vaikuta kenenkään elämänlaatuun yhtään millään tavalla.
Aloittelevalle sijoittajalle voin suositella Seligsonin erittäin matalakuluisia (kokonaiskulut noin 0,5% luokkaa) passiivisia rahastoja tai Nordnetin 0% kuluisia pohjoismaisia Superrahastoja. Kokeneempi ja suurempia summia (satasia) kuukaudessa sijoittamaan pystyvä voi puolestaan harkita esim. Nordnetin kk-säästöohjelmaan kuuluvia pörssinoteerattuja etf-rahastoja, joiden merkintä on maksutonta ja kulut noin 0,07-0,60%. Kuluilla on nimittäin pitkässä juoksussa äärimmäisen suuri merkitys lopputuloksen kannalta eli ei ole ollenkaan saman tekevää maksaako 0,5 vai 2% kuussa.
Jokainen toki tekee omat valintansa ja on vastuussa omista sijoituspäätöksistään. Monia muitakin hyviä sijoitusvaihtoehtoja edellä mainittujen lisäksi on. Tärkeintä on pitää kulut alhaalla ja olla pitkäjänteinen säästäjä.
Tarkempia kaavioita voi tarkastella Korkoa korolle – 10 vuoden säästämisellä 40 vuoden eläkesäästöt?