Sattuman vaikutus jääkiekossa

Ei joskus ennen tullut ajateltua millainen rooli sattumallakin on urheilussa. Jääkiekossakin. Tässä ihan valaisevia esimerkkejä. Olisi ehkä kohtuutonta vaatia aina käyvän niin kuin vaikkapa U20 MM-kisoissa 2019…

5 tykkäystä

Alla olevalla videolla samaa tarinaa Michael Maboussin tilastollisesta analyysista, johon IS:n yllä oleva artikkeli kin viittaa. Analyysissa pohditaan kuinka paljon pelien lopputuokseen vaikuttaa sattuma ja taito. Maboussin mukaan Amerikan suurista lajeista, eli koripallo, baseball, jalkapallo, jenkkifutis ja jääkiekko, sattuman osuus on suurin jääkiekkossa.

Mitkä asiat vaikuttavat?
-Otoskoko eli pelien lukumäärä kaudessa. Mitä vähemmän pelejä sitä enemmän sattumalla on merkitystä.
-Kuinka monta pisteentekotilannetta pelissä on? Eli tilanteiden otoskoko. Vertaa esim. jääkiekkoa ja koripalloa.
-Pelaajien määrä. Joukkuelajeissa sattuman osuus on suurempi. Kuinka paljon parhaat pelaajat voivat olla pelissä ja vaikuttaa peliin?
-Mahdollisten pelaajien pelaajien joukko. Koripallo lajina vaatii pitkiä pelaajia --> pienempi mahdollisten pelaajien pooli. Jotkut pelaajat ovat pääsarjatasolla enemmänkin fyysisten ominaisuuksiensa kuin taitojensa vuoksi. Jääkiekossa pelaajan fyysisellä koolla ei ole niin suurta merkitystä. Hyvien sarjojen pelaajat ovat kaikki lähellä toistensa taitotasoa, mikä lisää sattuman merkitystä.

4 tykkäystä

Jos tätä syvällisemmin ajattelee, koko maailman on jatkuva sarja sattumia. Ja tämä sattumarykelmä luo yhden ainoan linjan, sen “todellisuuden” jonka koemme. Siinä sitten voi miettiä vapauden valinnan, sattuman, kohtalon ja tuurin olemassaoloa. Siltä linjalta on helppoa ja mukavaa poiketa mielikuvitusmaailmassa “mitä jos”. Rappuaskeleen ottaminen voi heilauttaa siittiöitä kivespussissa sen verran, että Pasin sijaan maailmaan syntyykin Petra.

Voidaan kuitenkin luoda hypoteesi, jossa jääkiekko-ottelu on yksi itsenäinen tapahtumansa, johon ei vaikuta ulkopuoliset tapahtumat. Jo pelkästään lajin olosuhteet ovat otolliset sattumanvaraisuudelle: kiekko on nopeasti liikkuva lieriö, joka pomppii ja on levoton käytännössä koko pelin läpi, tätä korostaa kimmokkeita antavat laidat sekä vikkelästi liikkuvat pelaajat, joita on pienellä alueella useita, peli on jatkuvaa rikkomista eikä jää pelialustanakaan helpota ennustettavuutta.

Koko suljettu jääkiekko-ottelu on tapahtumana täynnä sattumia, jotka voi jakaa pienempiin ja pienempiin osiin: syötätkö oikealle vai vasemmalle, miten kiekko pomppaa juuri jarrutetun hilekasan kohdalla, onko luistin pari astetta sinne vai tänne kiekon osuessa siihen ja miten ylipäätään luistin on päätynyt siihen asentoon pelisekunnista 1 alkaen. Jo “kuka voittaa ensimmäisen aloituksen” vaikuttaa ottelun kulkuun valtavasti, lähes äärettömästi. Ja aloitukseen esim. miten kiekko tippuu kentälle.

Kun jotain tapahtuu, se sulkee pois kaikki muut tapahtumat, paitsi sen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mitä ei tapahdu, ei ikinä selviä.

Kuten sanottua, asioita on kiva ja helppo yksinkertaistaa, jotta voi spekuloida. “Pelin pitäisi olla meille 5–0” saattaa joku sanoa, kun Tappara on ampunut viisi kertaa peräkkäin tolppaan. Näin se ei sattumasopassa toimi, mutta näin sen voi kiteyttää.

Tarinallisesti on jännittävämpää ja selkeämpää kuvailla onnekasta kumilätkän kimpoamista polvisuojasta maaliin kuin mutuilla jotain, mitä ei pysty kynällä ympyröimään. Mutta kaikki maailman tapahtumat ohjasivat tuon pienen hetken kaukalossa siihen, että niin kävi. Se perhosvaikutus™.

On kiehtovaa, huojentavaa, kuinka sattumien täyteisestä maailmasta löytyy silti trendejä, jatkuvuutta ja vaikuttamisen mahdollisuutta. Ainakin tunteen ja havainnoinnin tasolla, mutta myös tilastollisesti. Maaleja syntyy Liigan jääkiekko-ottelussa keskimäärin 5–5,5. Yksittäisessä ottelussa tietenkin maaleja voi tulla vaikka tuplasti enemmän.

Selvästi huonompi joukkue voi teoriassa voittaa selvästi paremman joukkueen jopa neljän voiton pudotuspeleissä, mutta harvemmin näin käy. Ja se on loistavaa. Koska se kielii siitä, että kannattaa pelata aina loppuun asti ja täysillä. Johonkin on pakko uskoa, joten pakko uskoa, että se nimenomaan vähentää sattumaa. Eikä sattumakaan niin vahva ole, että luistelutaidoton ja kädetön höttönen tekisi 30 maalia kaudessa pelkällä asioiden sopivalla limittymisellä. Paitsi ehkä Gretzkyn rinnalla.

8 tykkäystä

Sattuma eli satunnaisuus on hieno aihe ja sellainen jota ihmisen on vaikea hahmottaa. Keskimäärin ihminen aliarvioi rankasti sattuman vaikutuksen tekimisissään ja elämäntilanteissaan.

The Black Swan -kirjassa (N.Taleb) on havainnollistava esimerkki jossa pyritään laskemaan tietokoneella biljardilyönnin ja pallojen liikkeitä. Ensimmäinen ja ensimmäiset ovat suhteellisen yksinkertaisia laskea, kun tiedetään pelin perusominaisuudet: Pallojen koko, massa, lyönnin suunta, nopeus jne. Mutta kun aletaan laskemaan myöhempiä kimmokkeita, niin homma meneekin hyvin mielenkiintoiseksi.

If you know a set of basic parameters concerning the ball at rest, can computer the resistance of the table (quite elementary), and can gauge the strength of the impact, then it is rather easy to predict what would happen at the first hit. The second impact becomes more complicated, but possible; and more precision is called for. The problem is that to correctly computer the ninth impact, you need to take account the gravitational pull of someone standing next to the table (modestly, Berry’s computations use a weight of less than 150 pounds). And to compute the fifty-sixth impact, every single elementary particle in the universe needs to be present in your assumptions! An electron at the edge of the universe, separated from us by 10 billion light-years, must figure in the calculations, since it exerts a meaningful effect on the outcome. (p. 178)

Siinä vähän pohjaa ns. kenttämestarin erikoisten miettimiseen.

5 tykkäystä