Alkaa olleen niin kova alivoima, että vastustajat ei uskalla ottaa ylivoimaa:thinking: . Vai miten tän nyt sanoisi?
Tuli tänään tämä viesti mieleen, kun Lehterä laitettiin taas alivoimalla kentälle. 100-0 hyökkäyspään aloitusvoitto ja heti vaihtoon.
Eilen kattelin peliä pitkällä sivulla ja seurasin alivoimaa aika tarkkaan. Vaikka pelissä ei muuten pelaajien huutoja kuullu ni alivoimalla jatkuvasti. Todella kovaan ääneen annettiin ohjeita kavereille milloin antaa painetta ja milloin mitäkin. Tuulola ehkä kaikkein kuuluvimmalla äänellä. Yhdessäkin kohtaa oli käytännössä 4 min av:ta putkeen, eikä tainnu saada KooKoo laukaustakaan. Hienoa oli aktiivisuus ja se, kuinka pelaajat neuvo toisiaan.
Kuulin saman. KooKoo tuli oikealta sisään ja Jürgens lähinnä puolusti keskustaa. Tuulola(?) huusi helkkarin kovaa PAINE! → Casimir ajoi iholle ja sai riiston.
Tämä oli erinomainen huuto, koska KooKoon kiekollinen oli siinä hetkellisesti vähän yksin ja tukitoimet kaukana. Ei ehtinyt rauhoittamaan YV-peliä.
Playoffs: 3 erää ja 8 minuuttia alivoimaa. 1 päästetty maali. Aika teräksistä toimintaa.
Tilannehan taitaa olla se, että Tappara on päästänyt tilastollisesti tiheämpään maaleja pelatessaan täysilukuisena kuin alivoimaisena.
Tiedä sitten mistä se kertoo…
Niin, tätä juuri mietin pelin aikanakin. Pelicanshan sahaa omaa oksaansa rikkeiden korostamisella kun Tapparan alivoima on ainoa hetki kun takuuvarmasti Tappara ei päästä maalia
Kummasti tämäkin osa-alue on loksahtanut kuin taikaiskusta kohdilleen kauden tärkeimmällä hetkellä. Pitkät pätkät runkosarjaa oli todella vaikeaa, mutta nyt toimii paremmin kuin koskaan. Paineistus kiekolliseen pelaajaan on mielestäni selvästi aggressiivisempaa kuin runkosarjassa, mutta siitä huolimatta alivoimaneliö ei hajoa liikaa ja tarjoa vastustajille avopaikkoja. Valmennus tehnyt loppukaudesta hienoa työtä.
Voisiko olla niinkin, että runkosarjassa pelaajat eivät ole heittäneet sitten kuitenkaan aivan sataa prosenttia tiskiin alivoimalla? On nimittäin vaikea uskoa, että valmennus olisi vasta pudotuspeleihin löytänyt jonkin taktisen Midaksen kosketuksen, jolla alivoima on kuin taikaiskusta muuttunut täysin teräksiseksi.
Pikemminkin uskon olevan kyse siitä, että jokainen pelaaja jättää alivoimalla aivan kaiken kentälle luistellen jokaiseen irtokiekkoon täysiä, pelaten jokaisen mailapeiton täysiä, blokaten jokaisen laukauksen täydellisellä uhrautuvuudella, painien jokaisen päätypelin aidosti loppuun asti. Toki pleijareissa on myös mahdollista scoutata vastustajan ylivoimaa aivan eri tavalla kuin runkosarjassa, mutta vastaava etu on myös ylivoimaa pelaavalla joukkueella. Eikä ainakaan Tapparan ylivoimaa ole scouttaamalla saatu oikeastaan millään muotoa kuriin minkään joukkueen toimesta.
Myös yksi aika kova av-seppä saatiin loppukaudesta takaisin riviin. Tästä johtuen Lehterän taakka pienempi, jolloin fressi erikoistilanteissa. Ja kapteeni jos kuka tuo varmaankin vielä sitä sun kuvailemaa viimmestä puristusta tekemiseen.