Esimiesten esimiehet eli johto ei kuitenkaan järjestä tai varmista sitä, että nyt ylennetyillä on perustyönsä ohella riittävästi aikaa ja taitoa itse esimiehenä toimimiseen - tai edes organisointiin, aikataulutukseen ja kaikkeen sellaiseen, millä omaa porukkaa pitäisi tukea ja piiskata eteenpäin.
Esimerkkinä saman kaverin firmassa sitten yksi esimiehistä (helvetin pätevä ja kokenut itse päätyössään) otti firman resurssihallintaohjelman käyttöön. Ensimmäiset suunnitelmat sisälsivät 120 % työkuormaa osaston muutamalle alaiselle seuraavalle neljälle kuukaudelle. Alleviivattakoon, että ala on vielä sen tyyppinen, että yllätyksille, lisätöille ja kaikenlaiselle säätämiselle pitäisi varata hallitusti tietty määrä “vapaata” aikaa kalenteriin, sillä projekteissa tulee nopealla sykkeellä monen tahon kautta muutoksia, joihin pitää pystyä reagoimaan.
Olet tässä ketjussa kattavasti avannut kaupan alan ongelmia. Päivän PAM-lakkouutisesta bongasin kuitenkin liiton lausunnon.
– Vaikuttavuudestahan tässä tietysti on kysymys. Sitä haluan kuitenkin korostaa, että ei tässä mitenkään S-ryhmän työnantajapolitiikasta ole kyse. Se toimii itse asiassa hyvin esimerkillisesti, ei tässä sinänsä heitä vastaan ole mitään.
Nyt olen hämmentynyt. Olisin itsekin olettanut että tyytymättömyyttä esiintyisi nimenomaan S-ryhmää kohtaan, mutta näköjään ei.
Näin minäkin luulin, mutta ilmeisesti ongelmat ovat vielä laajempia muualla. Kaupan ala taitaa olla vielä pahemmassa jamassa kuin ymmärsin, jos Osuuskauppa on se paras. Toisaalta ihmisten kokemukset varmaan ovat eriliaisia. En tiedä sitten, mihin tätä verrataan.
Ei valitettavasti ainoastaan varttuneempien työntekijöiden ongelma vaan pätee myös keskeneräisiin yliopistoa suorittaviin henkilöihin, kun haet entry-level tehtäviä:
– Heidän näkemyksensä työhaastattelussa siis on, että minä en haluaisi olla täällä töissä. Ensin pyydetään haastatteluun, ja sitten sanotaan, ettet varmaan halua tätä. Tai sitten heti aluksi sanotaan, että tästä ei sitten makseta kovin suurta palkkaa. Eikö se ole minun asiani päättää, riittääkö se palkka vai ei? Ei edes oikeasti uskota, että ihminen voi haluta tehdä jotain muuta kuin ennen.
Joo-o. On se joillain vaikeeta työnsaanti Eräs pitkäaikainen hyvä ystäväni oli erään ministeriön osastopäällikkö ja jäi sitten sivuun työelämästä. Olisko siinä mennyt vuosi suvun ja kylän historiikkiä kirjoitellessa kun hän nyt kumminkin 1.3.2020 aloittaa Valtioneuvoston nimittämänä työriitojen sovittelijana. Eipä annettu kaverin siis jäädä rauhassa lepäämään laakereilleen. No, ei siis osannut pyydettäessä vastustaa kiusausta, mutta onhan hänellä jo aiemmin kokemusta kahdesta kolmivuotisesta kaudesta sovittelijana…
Kaikkihan tietää valtakunnansovittelijan, mutta hänellä on yleensä 3-4 enemmän tai vähemmän osa-aikaista avustavaa työriitojensovittelijaa. Minkähänlaista tulevaisuutta tuolla valtionhallinnossa odotetaan työriitojen suhteen, kun sovittelijakaartia näin vahvistetaan. Tosi mielenkiintoisia juttuja olen kyllä tuolta kaverilta kuullut näihin sovitteluihin liittyen. Yleensä aina vaikeista lähtökohdista huolimatta lopulta päästään sopimukseen, poikkeuksena perimätiedon mukaan Elannon hevosmiesten lakko. Mutta se onkin sitten aivan eri juttu.
Olen ollut nyt eräässsä suuressa teollisuusyrityksessä pari vuotta töissä, parilla eri osastolla. Koko täällä olo aikani on puhuttu kuinka pitää kehittyä ja tehostaa että pystymme kilpailemaan ja luomaan asiakkaalle luvatun tuotteen ajoissa ja tip top laatuisena.
Noh tämän 2 vuoden aikana tätä kehitystä ei ole tapahtunut ollenkaan, samat kehitysprojektit rullaavat vain paikoillaan.
Lisäksi tämä on kyllä paikka missä muistellaan eniten menneitä, kyllä silloin vuonna markka ja kekkonen tehtiin paremmin.
Aika varmaan alkaa katselemaan hieman jotain muuta kun ei kerkeä ylentyä koko paskan johtajaksi joka sammuttaa sitten valot poistuessaan.
TV1 ja Perjantai. Puhetta työelämästä ja huippuosaajista. Rupesin vaan miettimään, että mikä ihme siinä Kotkan hana- eli merivedessä on, kun nämä monet suuripäiset työelämän “tietäjät” kuten Häkämiehet, Apuset jne. on sieltä lähtöisin… Heille kaikki tuntuu olevan niin helppoa.
Sarjassamme pettymyksiä työelämässä. Paljon ei sitten aina olekaan paljon. Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Joskus hyvä kuulla tämmöinenkin tarina, ettei se kaikki olekaan yhtä paratiisia siellä kultamailla.
Asia on justiinsa noin kun jutussa lukee.
Yleinsähän kirjoitellaan kuinka Saksassa on jauheliha halpaa ja Espanjassa punkku ilmaista mutta koko totuus ei menekään siinä ostoskorin hintavertailussa.
Tuolla maailmalla kun sinkkuna elelee tai ainakin ilman lapsia, parhaassa tapauksessa komennusmiehenä/-naisena niin että saa palkan suomesta päivärahoineen, niin on halpaa ja hauskaa.
Sitten kun oikeasti asetutaan taloksi, paikallinen palkkataso, asunnot, vakuutukset ja muut velvoitteet niin monella hymy hyytyy. Muutama penska siihen tykö niin kyllä se kotosuomi alkaa olla kova sana.
Olispa talvilomaa, mutta kun ei ole perkele ehtinyt kertymään. Välillä on vaan niin ■■■■■■■■■■■ päiviä, vaikkei kyse ole loppujen lopuksi isoista asioista vaan enemmän odotuksista ja pettymyksistä.
Ollessani eräässä työnantajan kustantamassa koulutuksessa Kouvolassa, oli vessan seinässä kirjoitus:
“Muista vetää vessa, että Kotkassa riittää juomavesi”. Tämä lienee yksi tekijä tuohon …
Kollega jäi kutakuinkin yhtä pitkän jakson jälkeen eläkkeelle ja sai bonuksena puolen vuoden palkan. Se oli siihen aikaan kaikkien työsuhde-etu, mutta turha kuvitella tuollaisia saatavan nykyään. Nyt taitaa tulla parin viikon palkka.
Itse olen sellaisella alalla töissä juuri nyt, että meidän palveluita tarvitaan juuri tässä tilanteessa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tarjoutuisin mielelläni olemaan poissa töistä palkatta esimerkiksi kaksi viikkoa, jos siitä olisi apua, mutta juuri nyt taitaa olla tällä alalla enemmän niin päin, että panos on arvokkaampi kuin aikaisemmin. Eli juuri nyt ei ole hyvä hetki itselle.
Yleisesti: suostun väliaikaiseen palkan pienentämiseen tai vaihtoehtoisesti olemaan pari viikkoa omaan laskuuni pois, jos siitä jotain apua jollekin on.
Minä olen keväästä -13 lähtien ajottanut vuosilomat huhti-toukokuulle, kun olen maksimoinut Tapparan ja Leijonien seuraamisen vuorotöiden takia. Maanantaina alkaa 18 päivän loma, jonka jälkeen pääsiäinen töissä. Tämän lisäksi ajattelin katsella Tapparan finaalit kovalla sykkeellä ja otin palkatonta 15.4-3.5. Toiset reilut kaksi viikkoa olen lomalla peruutettujen MM-kisojen aikaan, joten hyvät mahdollisuudet on välttää korona, kun linnottautuu omaan asuntoon.
Yllättävän hyvin saa edelleen sovittua face to face palaveria. Minulta on peruuntunut tähän mennessä vain kaksi palaveria ja sovittua saa uusia. Sovitaan etukäteen toimintamallit palaveriin, niin hommat toimii. Tiedän, että ihan joka paikkaan ei tarvitse edes pyrkiä tällä hetkellä, joten käytän panostuksen nyt niihin, mihin voin päästä. Jos ei onnistu, niin sitten sovitaan puhelinpalaveria tai seuraavaa mahdollista tapaamisen päivää.
Työelämään liittyen ja koronavirusta sivuten. Meillä on myynnillisesti tilanne Pohjoismaissa kutakuinkin myös ennallaan, samoin näkymät, niin pitkälle kun mahdollista eli voi ennustaa. Sen sijaan juurikin Keski-Eurooppa on pahasti hiljentymässä, eli siellä palaverit ja tapaamiset ja tehtaiden sulkemiset aiheuttavat ison loven. Onneksi, ainakin nyt voidaan sanoa, hajautuksen ja useamman fokusalueen vuoksi saadaan myynti jotenkin pysymään aisoissa. Ainakin nyt ja vielä pahempaan on pyritty varautumaan siten miten pystytään.
Olen aivan varma, että jonkinlaista lomautusta painaa päälle jossain vaiheessa tässä. On jo väläytelty neljän päivän työviikkoa tai sitten porrastetusti kolme viikkoa töitä yksi lomautusta ja taas töitä. Omassa työssäni nuo ovat molemmat siedettäviä vaihtoehtoja.
Pohjoismaissa tosiaan tehtaat pyörii hyvin ja ainakin meidän firmassa on laadittu jo varasuunnitelmat sille, että tehtailla tulee työntekijöistä pulaa. Minä olen varamies yhdelle tehtaalle tekemään töitä pari päivää viikossa, tosin ei ole mitään hajua mitä pitäisi tehdä. Mutta varasuunnitelmia nämä ovat ja hyvä niin.
Eräs pitkäaikainen hyvä ystäväni oli erään ministeriön osastopäällikkö ja jäi sitten sivuun työelämästä. Olisko siinä mennyt vuosi suvun ja kylän historiikkiä kirjoitellessa kun hän nyt kumminkin 1.3.2020 aloittaa Valtioneuvoston nimittämänä työriitojen sovittelijana. Eipä annettu kaverin siis jäädä rauhassa lepäämään laakereilleen. No, ei siis osannut pyydettäessä vastustaa kiusausta, mutta onhan hänellä jo aiemmin kokemusta kahdesta kolmivuotisesta kaudesta sovittelijana…