Työelämä


#86

Etköhän sinä tee ihan oikean ratkaisun. :slight_smile: Ohjeita ei voi antaa sen enempää, kun en oo vastaavassa tilanteessa ollut. :slight_smile:

Eiköhän joku ratkaisu tässä synny päivien kuluessa ja se on varmasti oikea ratkaisu. :slight_smile:


#87

Unohda palkka ja edut hetkeksi. Istahda alas, ja pakota itsestäsi TOP 3 hyvää ja TOP 3 huonoa asiaa molemmista vaihtoehdoista. Ei siis etuja, vaan esim. näkymät viiden vuoden päästä, esimies, työkaverit jne. Vertaile ja listaa. Kun valmista, aseta ne hyvät ja huonot vastakkain. Pohdi ikään kuin kumpi puoli painaa edes hieman enemmän.
Jos ei luovuus onnistu, kokeile parin kaljan jälkeen uudestaan, tai vaikka hyvän lenkin ja saunan jälkeen.

Näin saat hieman aikaa itsellesi, ja teet valinnan systemaattisemmin. Ehkä.

Eräs mieleen tuleva asia, mielipide vain. Miksi nykyinen työnantaja vasta nyt tulee noinkin paljon palkassa vastaan, eikö se ole huomioinut aiemmin tarpeeksi? Onko siinä jokin syy? Tosin, aika tyypillistä että juuri noin käy…

Lykkyä tykö, tilanne vaikuttaa joka tapauksessa varsin hyvältä!


(aka Henkke) #88

Noi on hankalia tilanteita. Itsellä oli muutama vuosi sitten jotakuinkin saman tyyppinen tilanne ja lähdin uusiin haasteisiin. Rohkeus hypätä tutusta ja turvallisesta osoittautui erittäin hyväksi valinnaksi.

Oman päätökseni tein puhtaasti tunteella ja mietin toki myös tulevia mahdollisuuksia. Vaikeita päätöksiä, mutta luota omaan fiilikseesi.


#89

Maanantaihin on vielä monta päivää.

Tuo on hyvä.
Riipaiset ne neuvoa antavat ja seuraavana päivänä päätös on valmiina.


#90

Ei toi työpaikan vaihto 3-5 vuoden välein ole mikään uusi trendi. Vaikka ennen keskimäärin pitempiä työuria samassa työpaikassa tehtiinkin, niin 1986 eräs arvostamani tuttu sanoi nuo aivan samat sanat… aloin miettimään asiaa ja vuoden 1987 tammikuussa olin jo uudessa firmassa. Jossa sitten viihdyin 20 vuotta. Aiemmassa työpaikassa ehdin olla reilut kolme todella työteliästä vuotta. Kyllä lähtö kuitenkin kannatti, sillä selvästikin olin muutoksen tarpeessa. Lakipiste oli kokolailla saavutettu ja uudet haasteet kiinnostivat.


#91

@Oijennus
Mietis muutakin kuin rahaa, vaikka rahan takia töissä käydäänkin.
Jos toisessa työpaikassa joudut uhraamaan omaa kallista vapaa-aikaasi työn takia, mikä arvoista se on?
Kaikki asiat eivät ole rahalla korvattavissa, ainakaan ihan pienellä rahalla.:slightly_smiling_face:


#92

@Oijennus minä valitsisin vapauden perusteella: saa tehdä enemmän omalla tyylillä, mitä sitten tekeekin. Toinen on nykyinen/tuleva esimies, kumpi herättää enemmän kunnioitusta tai kääntäen vieroksuttaa vähemmän. Noin vaistopohjalta kun todennäköisesti kuitenkin tunnet nykyisen paremmin ihan käytännössä.


#93

Vapaat ja lomat on sovittu jo ennakkoon samalle tasolle.
Ehkä tässä nyt lopulta on kyse siitä, että onko parempi nauttia tutusta ja turvallisesta paremmalla palkalla vai haastanko itseni.
@Dynastia uutta työtä tarjoava on entinen pomo.


#94

Oman kokemukseni mukaan tuttu & turvallinen voittaa usein.

Itselläni ei ollut sitä mahdollisuutta, mutta tuttu & turvallinen ja sen vaihtaminen ei oo kaduttanut sekuntiakaan. Oon saanut siitä paljon enemmän. Joskus uusi on oikeasti uusi: oppii itsestään uutta ja ihan toisenlainen “vireys” tulee tekemiseen. Joskus se virkistäytyminen on todella tarpeeseen ja antaa uutta perspektiiviä.

Jos nyt kuvittelen itselleni tähän eteen työtarjouksen samalla palkalla toisesta firmasta ja mahdollisuus ihan uuteen niin nyt viimeisen vuoden kokemuksien jälkeen ottaisin siitä kiinni ja lähtisin, vaikka tiedän, että se pelottais mua ihan helvetisti enemmän.


#95

Itsellä on tullut pari vaihtoa viimeiseen kahteen vuoteen. Kummassakin on hommat menneet parempaan suuntaan ja palkka noussut molemmissa vaihdoissa tuntuvasti. Tätä ennen olin samassa yrityksessä 15 vuotta. Kynnys oli vaihtaa kova ja lopulta homma ratkesi kun yt:n jälkeen tuli kenkää. Jälkikäteen ajateltuna motivaatio oli ehkä 50% tasolla ja päivät tuntuivat pitkiltä. Olisi pitänyt etsiä uusia haasteita jo paljon aikaisemmin.

Lopulta työnkuva ei ole edes niin merkittävästi vaihtunut. Pieni ympäristön vaihdos on silti tehnyt motivaatiolle ihmeitä. Asioita tehdään erillä tapaa, uusia työkavereita, muita kontakteja jne.

Miltä nykyisessä hommassa tuntuu? Jos ahdistaa niin uusiin tuuliin vain. Aina voi vaihtaa uudestaan jos huonommaksi menee. Kunhan ei siltoja takanaan polta, niin kyllähän maitojunakin usein toimii hyvälle kaverille.


#96

Laitoit nyt sellaisen viestin mihin on aika helppo samaistua ja annoit minulle ajateltavaa positiivisessa mielessä. Kiitos tästä.


#97

Mä vaihdoin kanssa puolisen vuotta sitten työpaikkaa. Headhuntattiin enkä varsinaisesti hakenut, mutta kiinnostuin prosessin myötä koko ajan enemmän. Meni itselläni vaikeaksi, ja annoin kanssa työnantajalle mahdollisuuden vastata. En siksi, että olisin lypsänyt rahaa, vaan halusin nähdä onko yhtiöllä minulle tulevaisuuden suunnitelmia. Vastatarjous oli hieman nuhainen ja koukeroinen, joten vaihdoin firmaa.

Taakse jäi tuttu toimiala, tyytyväiset asiakkaat ja sen myötä tietty arvostus. Hyppäsin tuntemattomaan, suureen haasteeseen. Sama huomio kuin muilla: olin rutinoitunut ja olisin voinut vanhassa työssä tehdä kovempaakin tulosta, vaikka teinkin kovaa tulosta. Ne epäkohdat, mitkä minulla tökki, korjaantui vaihdon myötä. Kannatti siis.

Itselle suurin ”este” oli siis tietynlainen tyytyminen vanhaan ja mukavuuden säilyttäminen. Se ei kuitenkaan mielestäni ole pätevä syy: tyytyväisyys tappaa kehityksen. Jos vastapuoli on osoittanut oikeasti, että haluaa sut ja sulla on enemmän uramahdollisuuksia, niin mieti tarkkaan… mahdollisuuksia ei välttämättä avaudu joka pv.

High risk, high reward?


#98

Älä ota kumpaakaan.
Rupea yrittäjäksi.
Ja jos oikein masokismi pääsee yllättämään niin sarjayrittäjäksi.
Myyt kontaktit ja verkostot parhaiten tarjoavalle oman työn kautta.
Teet duunia silloin kun huvittaa jos huvittaa ja niin paljon kuin huvittaa.


#99

Tuossa edellä on huomattavasti parempia vaihtoehtoja valinnan tekemiseksi. Et kai oikeasti anna jonkun pätkässä olevan hyypiön tehdä merkittäviä päätöksiä koskien SINUN tulevaisuuttasi? :smile:


#100

@Oijennus Minä vaihtaisin tuohon uuteen, mutta ei meikäläistä toki kannata kuunnella.


#101

Itselläni on ollut periaate työpaikan vaihdon suhteen sellainen, että vaihdan työpaikkaa silloin, kun olemassa olevassa työpaikassa en enää viihdy. Viimeksi kun vaihdoin, niin se perustui ajatusmaailman eriävyyteen vaihtuneen toimitusjohtajan kanssa.

Tuosta raha-asiasta minulla on ollut linja, että jos palkkaa nostetaan vasta kun joku muu tarjoaa enemmän, niin silloin ollaan jo myöhässä. Kyllä maksettu palkka pitää vastata työsuoritusta, eikä voi perustua siihen, että hätäpäissään suostutaan nostamaan.


#102

Nimimerkillä @Oijennus aivan satumainen tilanne! Sen kun valitsee ja kumpitahansa, niin palkka nousee mukavasti. Oikeastaan voisi sanoa, että rutkasti keskituloisen suomalaisen kannalta. Eikös se ollut miehellä jotain 3600 ja risat kuussa.

Tuli nyt kumminkin mieleen, että eikös se nimenomaan ollut tämä Oijennus, joka hiljattain avasi työuran uusista suunnista keskustelua. Tuli vaan mieleen, että liittyikö se mitenkään tähän menossa olevaan kuvioon. Mielessä kun alustuksen perusteella oli kokemuksen isommasta vaihdoksesta työelämässä. Ei vain samojen hommien jatkamisesta toisessa yrityksessä. Vai muistanko nyt asioita ihan väärin.


#103

Et sä muista, kyllä minä siitä kirjoittelin. Selvittelinkin asiaa jonkin verran, mutta kylmä fakta on se, että toistaiseksi ei yksinkertaisesti perse kestä.
Mutta toisaalta tuo pohdinta aikanaan tietyllä tapaa käskee minua vaihtamaan yritystä ja ottamaan uusia haasteita vastaan.


#104

No, hyvä kun mahdollinen vaihdos ei tule ihan puskista. Olet ehtinyt miettimään ja pohjustelemaan tulevaa ratkaisua jo pitempään. Jos vanha paikka yhtään tympii ja hiertää, tunnet tarvetta uusille haasteille, niin ei muuta kuin eteenpäin!

Itse kun aikoinaan vaihdoin paljon suurempaan firmaan, en aluksi mennyt rahan vuoksi. Mutta kyllä siellä oli urapolkuja ja lopulta oli varmasti kannattavaa rahallisestikin.

Mutta siitä pidin, että oli todellakin mahdollisuus kouluttautua. Ja kursseja oli muuhunkin kuin suoraan jokapäiväiseen puurtamiseen. Ideointikursseja, laatukoulutusta, kielikursseja. Mm. pääsin halutessani englannin lisäksi opiskelemaan ranskaa ja venäjää… Kursseja oli niin paljon saatavilla, ettei kaikille edes ehtinyt. Ja sitten pääsi matkustelemaan maailmalle. Mikä sopi minulle enemmän kuin hyvin.


#105

Alkaa haisemaan päätökseltä :+1:

Paria satasta näissä ei keskituloisen enää miettiä. Pari palkankorotusta tullut ja verottaja näistä on lähinnä kiittänyt. Progressio keskituloiselle on aivan järkyttävä. Muistaakseni juurikin tuon noin 3800e/kk keskiarvon (48ke/vuosi) jälkeen maksat yli 50% veroja tai muita maksuja yli menevästä osasta. Eli siis satasessa jää alle 50e käteen. Paljon tärkeämpää itse viihtyvyys työssä.