Tuskin tässä nyt taas tätä kuitenkaan ajetaan takaa, vaan sitä että mainostetaan erikseen työntekijän saavan yölisää. Varsinkin kun se ilmeisesti TES:n mukaan on aivan olematon, ainakin minun mielestä.
Sehän todellakin hyvä, että hommat on saatu keskenään sovittua.
Paha sanoa, että kuka ajaa ja mitä asiaa osaltaan. Itse olen myös erittäin tyytyväinen, että paikallinen sopiminen on onnistunut ilman liiallista ulkopuolisten tahojen vaikuttamista mielipiteidensä kanssa.
IMO>> Vain näin kaikki osalliset ja samalla ulkopuolisetkin tahot oikeasti voi jotain voittaa 
Aina on tietysti lukijan näkökulma miten asian näkee. Kuten aiemmin kirjoitin minusta on hieno että yhteinen tapa toimia on löytynyt kustannuksineen.
Omasta mielestä kaikkien puolesta hyvä lopputulos.
Yötyö on niin raskasta, että siinä ei joku 2€/h paljon lohduta, siitä ei käteen jää paskan vertaa. Jatkuvasti yövuoron tekeminen olis kyllä helvettiä. Kyllä se saisi miettimään työpaikan vaihtoa, jos mahdollisuuksia olisi. Toivottavasti saavat hyvät korvauksen tuon 2€/h lisäksi.
Yövuorossa menee koko elämä sekaisin äkkiä.
Tein sellaisen kalkyylin tuossa, että jos pitäisi siirtyä vapaasta etätyöstä 100 % kustannuspaikalle, niin siinä myisin työnantajalle 1,5 h enemmän päivässä (puoli tuntia siihen, että on toimistokunnossa ja puoli tuntia suuntaansa ajo). Viikossa 7,5 h, kuussa 30 h. Tuossa olisi 20 % lisäys nykyiseen kuukausityöaikaan. Tämä siis omalla autolla, bussilla aikaa menisi enemmän.
Lähtökohtana saavutetusta edusta kiinnipitämiseen pitäisin, että palkankorotus pitää olla min. 25 %, jos jostain syystä keksittäisiin toimistopakko.
Suomalaisten keskipalkka oli viime vuonna 3734 euroa ja mediaani 3314 euroa.
Parhaiten tienaavaan kymmenykseen pääsi, kun tienasi 5 571 euroa, ja matalapalkkaisimpaan, jos ansaitsi alle 2302 euroa kuussa.
Jouko Myrrän potkut herättää keskustelua jääkiekon ulkopuolellakin.
Kuinka paljon rahaa tarvitsee ollakseen onnellinen?
Tilastollisesti tarkasteltuna onnellisuus kasvaa lineaarisesti aina tuloluokkaan 7 asti. Matkalla on pari selvää hypähdystä, jotka tapahtuvat noustaessa luokasta 1 (alle 1190€/kk nettona) luokkaan 2 (1190-1442) ja luokasta 6 (2122-2361) luokkaan 7 (2361-2645). Tämän jälkeen onnellisuus itse asiassa laskee (!), kunnes se saavuttaa uuden huipun ylimmässä tuloluokassa 10.
Tuloluokka 7 tarkoittaa suunnilleen 2361 - 2645 euron kuukausituloja (netto). Tämä tulotaso takaa tutkimustiedon valossa perustarpeiden tyydyttymisen ja ihminen on onnellinen. Tämän jälkeen tulojen kasvaessa tulotaso alkaa vaikuttaa sosiaaliseen statukseen eli ihminen alkaa vilkuilla ympärilleen ja vertailla omaa elintasoa muihin. Tämä romahduttaa onnellisuuden, kunnes päästään korkeimpaan tuloluokkaan eli vähintään 3689 euroon kuussa.
Edellä mainittua noudattelee myös niin sanottu tuhannen euron sääntö, jonka mukaan hyvän elämän raja kulkee noin tuhannessa eurossa käytettävissä olevia tuloja kuukaudessa (nettotuloista vähennetty asuminen ja velat).
| Tulokymmenys | Mediaani | Alaraja | Yläraja |
|---|---|---|---|
| I (pienituloisin) | 1 011 | 0 | 1 190 |
| II | 1 322 | 1 190 | 1 442 |
| III | 1 559 | 1 442 | 1 674 |
| IV | 1 786 | 1 674 | 1 898 |
| V | 2 009 | 1 898 | 2 122 |
| VI | 2 238 | 2 122 | 2 361 |
| VII | 2 495 | 2 361 | 2 645 |
| VIII | 2 817 | 2 645 | 3 023 |
| IX | 3 291 | 3 023 | 3 689 |
| X (suurituloisin) | 4 483 | 3 689 |
Tässä on itse ainakin huomannut että ympärillä ne ihmiset joilla on eniten vapaa-aikaa ovat onnellisimpia. Käytännössä avain onneen on tehdä töitä osa-aikaisesti optimoiden kaikki yhteiskunnan tuet. Mahdollisuus täysipäiväiseen työntekoon heillä on.
Ketkä taas tekee täysipäiväisesti töitä ja maksaa verot on ruuhkavuosista stressaantuneita ja väsyneitä. Mitä enemmän tienaa, sen pidempää päivää, enemmän kiirettä ja vähemmän aikaa muuhun.
Toki tässä on otanta suhteellisen pieni mutta näin lähipiirissä. Korreloinee jossain määrin tilaston kanssa.
Yhteenveto: Älä tee ainakaan ylitöitä vaikka tilipussissa näkyisikin.
Kyllähän se niin menee, että suuret tulot tuovat käytännössä aina suuren vastuun mukanaan. Suuri vastuu puolestaan tarkoittaa pitkiä työpäiviä ja vähäistä vapaa-aikaa. Johtajatasolla mennään jo siihen, että on käytännössä aina töissä. Paradoksaalisesti töitä kuitenkin yleensä tehdään juuri vapaa-ajan rahoittamiseksi, ja ihmisten eniten kuolinvuoteellaan katuma asia on liiallinen työnteko.
Omasta tuttavapiiristä löytyy myös näitä, jotka tekevät töitä osa-aikaisesti suunnilleen sinne 500 euroon asti kuukaudessa, minkä saa tienata tukia menettämättä. Kieltämättä osa-aikatöissä yhdistyy suuri määrä vapaa-aikaa sekä sitten se, että on kuitenkin jotain tekemistä, eikä tarvitse olla toimeton. Kyseisillä tutuilla ei ole aikomustakaan hankkiutua kokopäivätöihin ja vaikuttavat onnellisilta, sillä elämä on todella vapaata eikä tiukasti mihinkään aikatauluihin sidottua.
Yksi sukulainen peri hiljattain kolmion Vantaalta. Tämän jälkeen hän ilmoitti työnantajalle, että tekee jatkossa vain neljä päivää töitä viikossa (eli siirtyy 80 % työaikaan) - ottakaa tai jättäkää. Ja työnantaja suostui tähän, vaikka periaatteessa ko. malli on kielletty.
Jälkimmäinen ehkä kuvastaa sitä, että taloudellinen vapaus tuo myös neuvotteluvaltaa. Sama pätee siihen, kun viime aikoina otsikoissa ovat olleet pääasiassa IT -alan heput, jotka ovat korona-aikana ryhtyneet tekemään salaa usealle työnantajalle töitä. Tämäkin tuo neuvotteluvaltaa esimerkiksi palkasta neuvoteltaessa, sillä yhden työnantajan jälkeen on vielä monta jäljellä, joten voi heittää tuon “ota tai jätä” -kortin pöytään.
Tuota tilastoa tarkastellessa huomaa, että suunnilleen 3000 euron kuukausitulot (brutto) mahdollisimman lyhyellä työajalla ja vähäisellä vaivalla ovat aikalailla se sweet spot.
Tuntemani varakkaat, jotka ovat tehneet rahansa itse eivätkä saaneet perintönä, ovat pääsääntöisest tosiaan aina töissä. Iso osa on myös sellaisia että eivät oikein osaa olla aloillansa. Jos leipätyö ei just sillä hetkellä aiheuta tekemistä, niin sitten on jotain sivubisnestä menossa. Tämä on loogista, sillä runsas toimeliaisuus ja aktiivisuus parantaa todennäköisyyttä löytää mahdollisuus vaurastumiseen – kukaanhan ei tule kotoa hakemaan, että haluaisitko rikastua?
Heillä on kuitenkin myös sellainen piirre että työ on heille vahvasti rakkaudesta lajiin -touhua, eikä työtä siinä mielessä kun moni duunari asiaa ajattelee. Heillä ei koskaan ole perkele huomenna on taas maanantai asennetta.
Mutta tämähän ei ketjun otsikkoon oikeastaan enää liity. Joidenkin näkökulma on se että säästäminen ja sijoittaminen on yhteiskuntaa tasa-arvottava tekijä. Suurimmalla osalla on mahdollisuus hyötyä korkoa korolle ilmiöstä ja sen kautta nousta varallisuusasteikossa seuraavalla tasolle. Tätä kautta seuraavan polven lähtökohdat ovat taasen pykälää paremmat, ellei rahoja tuhlaa pois.
Tuo on tietenkin täysin mahdollista eikä siinä sinänsä mitään väärää tehdä, systeemi kun on sellainen kun on. On sitten ihan toinen asia (myös toisen ketjun asia) kuinka moraalisesti oikein tuo on, koska muut kuitenkin nuo tuet maksaa. Verorahoin. Eli kyseessä on järjestelmän väärinkäyttö.
On ihan ok tehdä lyhyttä viikkoa tms, mutta tukia siihen päälle ei pitäisi olla mahdollista ottaa. Oma mielipide on että nämä vuodot pitäisi nopeasti tukkia.
Perustelen asiaa ihan perinteisellä tavalla, koulutus ja työ, palkka sen mukaan mitä tekee niin pystyy jotain säästämäänkin, ja siten tarvittaessa tekemään lyhyempää työaikaa. Tukia ei tarvitse, eikä tietenkään pidäkään.
Tuet ovat olemassa sitten kun niitä oikeasti tarvitaan, kuten työttömyyden, työkyvyttömyyden ja sairastumisen varalta. Joka on kuitenkin toisen ketjun aihe.
Mielestäni asia ei taas ole näin yksihaarainen. Lähtökohtaisesti tosin olen kanssasi ihan samaa mieltä, että lyhennetyt työviikot tulisi aina olla henkilön oma henkilökohtainen investointi, josta hän tietysti maksaa menetyksinä eikä niistä kuuluisi saada mitään tukea omastakaan näkökulmasta. Nykyaikainen työelämä on kuitenkin melkoisessa murroksessa - itse olen tehnyt opiskelujeni suhteen kaikki mahdolliset virheet, mutta siitä huolimatta tämä on nykyään perin yleinen tilanne. Enää ei oikein ole sitä, että opiskelet ja opinnot loppuun, sitten töihin ja tienaamaan sekä lineaarinen urakehitys siitä ylös ja eteenpäin, jos vain itse haluaa.
Työ itsessään on se, joka määrittelee erilaisia tarpeita: kun olet töissä huomaat, että tässä ympäristössä tästä ja tästä osaamisesta olisi oikeaa hyötyä. Opinnot tulevat näin ikään kuin osaksi työelämääsi - et ole enää vaihtamassa alaa vaan täydentämässä. Tällöin olisi ainakin harkinnan puolesta syytä miettiä, onko opiskelijan status niin himottava, että sen vuoksi ihmisen kannattaa aina ottaa joku tovi vastaan helvetin raskas ja pitkä päivä? Työnantajien kannattaisi tukea opiskelua ja joissakin työpaikoissa on jopa ollut niin, että 100 % palkka, 80 % työaika eli opiskelet työajalla.
Tähän suuntaahan työelämä on menossa, että yhä enemmän ja enemmän tarvitaan sitä valmiutta jatkuvaan koulutukseen ja uusien asioiden hallitsemiseen. Oppiminen työssä onkin jatkuvaa oppimaan oppimista. Näihin kannattaisi pohtia sitä, onko oikeasti se 1 päivä tulossa lorvaamiseen vai onko sille tulossa käyttötarkoitus, johon se ei edes riitä? 
Samanlaisia kokemuksia löytyy täältä ja kun erilaisten pomojen kanssa on työuran aikana jutellut niin samanlainen mielikuva tullut, että nuo menestyjätyypit eivät oikein osaa olla aloillaan ja toimettomana vaan koko ajan pitää olla joku rauta tulessa.
Jos tuolla on se varjopuoli, niin kuin osan kohdalla on, että olettavat kaikkien muiden olevan samalla mind setillä varustettuja, niin saadaan aika ikäviä tyyppejä kun olettavat, että kaikkien pitää olla valmiita kuolemaan sorvin ääreen.
Samaa mieltä tästä. Joustavuus ja erilaiset mallit ovat erittäin kannatettavia. Yhteistyö on tässäkin asiassa tulossa ja toki käytössä monesti. Joustavuus kaikkinensa on jo olemassa.
Tuossa edellä oli tosin hieman eri asiasta kyse, ainakin niin tulkitsin. Jos vain hakee lyhyempää työaikaa saadakseen muita tukia (mitä sitten lie) ja sillä itsensä elättää, niin siinä yhteiskuntaa vedätetään. Opiskelu on tästä hyvä poikkeus jota on tuettava eri menetelmin, ja tähän työnantajana suhtaudun erityisen positiivisesti.
Moni joka vapaaehtoisesti tekee vajaata työviikkoa ei välttämättä ymmärrä millainen vaikutus tällä on eläkkeeseen pidemmän päälle. Hyvin nopeaa ollaan todella matalalla tasolla mikäli otetaan välivuosia tai tehdään 60-80% työviikkoa. Ylläri odottamassa jos tätä ei tiedosta. Nyrkkisääntönä 10000e brutolla eläke kasvaa noin 12.5e/kk. Savottaa kerrakseen saada vaikkapa 2000e/kk kasaan. (=1.6Me brutto työuran aikana = 40 vuotta x 40ke/vuosi).
Toivottavasti edes etuuksista poistetaan eläkekertymä. Tietynlainen porsaanreikä järjestelmässä joka ihan varmasti motivoi yhtenä tekijä jäämään kotiin. Eläkettä pitäisi kertyä ainoastaan palkasta, ei ansiosidonnaisesta tms.
Mahdotonta on tehdä silti tämän osalta aukotonta järjestelmää. Kukaan ei tiedä millaisilla keskenäisillä sopimuksilla työsopparit on tehty. Osa-aikaiset työsopimukset ylipäätään yleistyneet valtavasti ja vaikkapa kaupan alalla todella yleisiä.
Tiettyjen alojen työsopimukset sellaisia ettei kannata ihmetellä miksi ei löydy tekijöitä ja ihmiset ovat ennemmin kotona.
Suomen jörjestelmät kun on leivottu siihen aikaan että täällä on järkeä olla vain täystyöllistetty tai kokonaan työtön.
Ehkäpä kannattaa myös yhteiskunnallisesti miettiä miksi meillä on 800 000 tuhatta ihmistä jotka tekevät duunia ja saavat asumistukea.
Meillä on tiettyjen duunien työsuhteissa aika lailla mätää.
En tiedä minkä ikäinen olet mutta mun ikäluokassa sekä nuoremmassa väessä ei ihan hirveästi enää kannata miettiä tulevaa eläkettä kun eläkeikä karkaa niin kauas, että töistä suoraan päästään pehmeellä päällä johonkin vanhustenkotiin tai muuhun hoitolaitokseen. Onkohan koko eläkejärjestelmä enää siihen aikaan edes pystyssä…
Hallitukselle on miettimistä miten tämä järjestelmä saatetaan nykyaikaa. Samaa mieltä että järjestelmä on -80 luvulta kun maailma oli vielä melko erilainen ja taloudessa meni hyvin. Globalisaatiosta ei oltu edes kuultu siihen aikaan.
Asumistuki on osittain myös järjestelmän vika ja asia pitää pureksia läpi seuraavalla hallituskaudella. Palkalla pitäisi aina pystyä maksamaan asuminen. Tuet on nostaneet vuokrien hintaa ja sitä kautta asuntojen hintoja (suora tulonsiirto sijoittajille). Ei rakentaminen periaatteessa maksa yhtään sen enempää Helsingissä mitä Mouhijärvellä. Ero tulee tonttien hinnoissa jotka nekin karanneet käsissä kaiken sivussa.
Jaa-a, nyt on sellainenkin koettu, että esimies soittaa ja ehdottaa palkankorotusta. Ei se iso ole, mutten näinä inflaation aikoina kieltäytynyt.
