Pitäis saada resepti: “Vähintään yksiannos kerrallaan, kolme kertaa vuorokaudessa, koronakauden ajan”.
2 tykkäystä
Sulla on perusasiat kunnossa. 
1 tykkäys
Ei ole kanssa tullut vuoteen flunssaa taikka vastaavaa vaikka vuoteen on yleensä mahtunut 3-4 flunssaa ja koko talvikausi yleensä räkä poskella. Varmaankin syynä lisääntynyt käsien pesu. Jos vähänkin semmonen tuntemus että jokin on iskemässä niin olen napsinut kunnolla c+sinkki tabletteja varmuuden vuoksi. Yhtenä syynä voi kyllä olla että salilla käynti ja jääkiekko on jäänyt todella vähälle josta pöpöjä varmasti tarttuisi tai sitten olen ollut urheilun takia ylirasitus tiloissa. Myös stressi on vähentynyt ja unen laatu nykyisen elämän vaiheen takia rutkasti.
Siinäpä monta syytä, mutta mikäköhän näistä olisi se oikea täsmä lääke? Tosin urheilua aion taas lisätä rutkasti, joten toivottavasti tämä ei altista flunssille.
3 tykkäystä
Nämä flunssa hommat ovat kyllä hyvin yksilöllisiä ja toisilla on parempi vastustuskyky kun muilla. Itse en juuri mitään vitamiineja pl. omega-3 enkä ole oikeastaan ikinä kipeänä. Vaimo droppaa kaikkea mahdollista ja kerää kaikki flussat muksulta.
C-vitamiini + sinkki ja D-vitamiini on yleensä ne mitä suositellaan, mutta eipä niistäkään enää hyötyä ole jos tauti on jo päällä.
Näiden lisäksi varmasti liikunta ja riittävä uni mikä pitää stressi tasot alhaalla.
2 tykkäystä
Nykytiedon valossa D-vitamiini on ainoa, jota suomalaisen kannattaa purkista syödä (talvisin).
Vegaanit ja kasvissyöjät tarvitsevat lisäksi jodia ja B12-vitamiinia.
Muut vitamiinit ovat lähinnä turhaa rahanmenoa, jos ei kärsi puutostiloista. (C-vitamiini saattaa lyhentää flunssan kestoa, mutta ei ehkäise sitä.)
Monipuolinen ruokavalio on edelleen paras tapa hankkia tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet.
Itse syön joka päivä puuron joukossa noin 1dl marjoja (herukkamix, mustikka, puolukka). D-vitamiinia napsin talvisin.
6 tykkäystä
Itselle ei maito sovi ja siitäkin syystä D-vitamiinia kannattaa popsia. Maitoonhan on yleensä lisätty 1mg/100ml. Eli käytännössä litra päivässä riittää “viralliseen” 10 mg/päivä suositukseen.
2 tykkäystä
Sopivasti liikuntaa ja säännöllinen unirytmi.
Unen tärkeyttä ei turhaan korosteta.
1 tykkäys
Tämä on ideaalitilanne, minkä saavuttaa ehkä promille Suomen kansasta.
1 tykkäys
Joka aamu neljä teelusikallista pehmeää hunajaa. Ei ole moneen vuoteen tarvinnut antibioottikuureja ja flunssat olleet todella vähäisiä ja harvinaisia.
8 tykkäystä
Tuleehan näitä mietittyä.
Tauti alkaa minullakin aina samalla tavalla. Se on kurkkukipu, nuha ja hengitystieoireet + koko ajan selvä tulehdustila elimistössä eikä koskaan kuumetta. Tuo kuumeen puute varmaan tekee sen, että flunssat myös kestävät ärsyttävän kauan ja jälkioireyskä pahimmillaan viikkoja.
D-vitamiinin muistin taas yhden syksyisen sangen rajun flunssan jälkeen. Sen jälkeen en ole kipeänä ollut. Pääasiallisena kasvissyöjänä (munia ja maitoa tosin sekä nyt pääsiäisenä hirveä hiukan) täytyy vähän katsoa, että saa kaiken tarvitsemansa. B12:n ja muiden lisäksi syön päivittäin paljon marjoja, erityisesti mustikoita. Olen yrittänyt kolmenkympin kolistessa vähentää alkoholia ja se on onnistunut aika hyvin. Urheiltua tulee lähes päivittäin ja unikin on yleensä ainakin se 7 tuntia yössä.
5 tykkäystä
Ohoh, aikamoinen satsi. Hunajassa ei kai ole muuta arveluttavaa kuin se, että voi tehdä hallaa hampaistolle. Meilläkin kyllä hunajaa käytetään, mutta ei noin systemaattisesti.
Hiukan kyllä hirvittää miten lasten vastustuskyky kehittyy käsidesiaikoina. Lapsuuden ystävän äiti oli tosi tarkka siivouksen kanssa. “desinfioi” talon melki joka päivä. Kaverilla ja sen siskolla nyt chronin taudit ja astmat ja kaikki maholliset allergiat. En tiedä onko sattumaa. Mun kotona oli tosi epäsiistiä ja hämähäkkejäkin kuulema syönyt pienenä. Harvoin kipeenä ollut.
16 tykkäystä
Vanha kansa sen jo aikoinaan sanoi…
Mitä paskasempi lattia sitä terveempi lapsi.
5 tykkäystä
D-vitamiinia syön joka päivä 100 mikrogrammaa päivässä - ja siitä huolimatta D-vitamiinitaso on juuri ja juuri “plussan” puolella. Kortisonikuureja on ollut vaikka millä mitalla, joten siitäkin syystä minulla D-vitamiiniarvo pitäisi olla yli 100. Nyt se on hädin tuskin 50.
Ja lääkityksestä johtuen on neutrofiilit ja lymfosyytit alhaalla, joten jollain pitää tuota vastustuskykyä nostaa.
S D 25 - tutkimusta tarkoitan tuossa D-vitamiinitasossa.
1 tykkäys
Kaikki (ruoka-)aineethan imeytyy yksilöllisesti ja sempä takia ”vitamiinitasot” pitäis mitata, jotta tietää millaset ne pitosuudet on ja miten ittellä imeytyy.
2 tykkäystä
Juu 50 on minimi. Itse olen syönyt satasta d vitamiinia syksystä saakka noin 5 kertaa viikossa.
Hetki sitten mitattiin niin arvo oli 120 eli hyvällä tasolla.
2 tykkäystä
Mielenkiintoinen teema 
Rehellisesti on pakko sanoa, etten ole juuri koskaan välittänyt tuon taivaallista omasta terveydestä. Ehkä se kytkeytyy lapsuuteen.
Olin aina lihava lapsi asian varsinaisessa merkityksessä. Lihavuudesta tuli osa identiteettiä ja totuin jo yläasteella siihen, että kaveriporukassa minusta käytetään milloin mitäkin nimiä - joskus se liittyi palloihin, joskus pyörimiseen, joskus vaan ihan rehellinen “fat guy” jne. Ja eihän tällainen asia mene ilman traumaa varmaan kenelläkään - en ainakaan usko. Lihavuus oli jatkuva osa minua ja persoonaani - siitä muistettiin sanoa ja itsekin asian tiedosti.
Pitkään asian hoiti sillä, että pää pensaaseen vaan. Koska sen lihavuuden tunnisti ongelmaksi ja se oli koko ympäröivälle maailmalle se tärkein asia minusta niin päätin jo silloin niin itse jaksoi parhaiten sillä, kun hyväksyi asian. Ehkä jälkikäteen vähän hassua teoria, mutta laihduttaminenhan olisi tarkoittanut myöntää muiden olevan oikeassa - ja se vasta epäinhimillistä onkin.
16v kuvioihin tuli mukaan tupakointi ja se jatkui enemmän ja vähemmän aina. Armeija teki minulle palveluksen, koska siellä paino suli vahingossa ja pakosta. Armeija olikin tietyllä tavalla kontroversaali aika - voin paremmin kuin ikinä, koska paino oli pudonnut, mutta nollasin tilanteen polttamalla enemmän kuin aiemmin. Kuitenkin takaraivossa oli aina “pelko terveyttä kohtaan”, jos näin voi sanoa. Sain aina jotain asioita yksittäin kuntoon - koski se sitten painoa alas tai hetkeksi tupakointia pois, mutta kokonaisvaltainen hyvä olo tai sen tavoittelu, ei se minua kiinnostanut.
Vasta tässä ihan viiimeisen parin vuoden aikana on pystynyt myöntämään itselleen, miten huonolla tolalla se terveys on ollut. Tupakoinnin lopettaminen on ollut jatkuvasti mielessä ja nyt se on vasta toteutuksessa. Joka päivä on kiva huomata pieniä isoja juttuja, jotka on toisin kuin ennen. Uskallan tunnustaa, että voin hyvin. Samalla tupakoinnin lopettamisen myötä urheilu on palannut elämääni aivan eri intensiteetillä kuin ennen. Ja tuokin ohjelma on onnistunut - se jatkuu nyt kohta seitsemättä kuukautta. Tupakointia ilman vasta neljättä kuukautta.
Katsotaan sitä ruokavaliota joskus, mutta tällä hetkellä terveys on minulle asia, jossa prosessi on kesken. Olen vähitellen vasta alkanut myöntämään itselleni, etten tupakoinnin & ylipainon kanssa edes aina tiedä, mitä se hyvä olo tarkoittaa, kun huono olo on vakio. Ja aikaa tarvii aina kulua, että alkaa tajuamaan.
11 tykkäystä
Meni tuossa itselläkin pari vuosikymmentä 120-136 kilon välissä keikkuessa. Aikansa se ottaa, mutta jos saa päässään asiat kuosiin niin siitä se lähtee. Ja toteutukseen jotain mikä itselle sopii, sen näkee kun kokeilee. Mun tapani on ollut vähintäänkin ristiriitainen valtalinjan mukaan, mutta onpi toiminut…
4 tykkäystä
Mä olen pitkään miettinyt mehupaastoa. En tiedä miksi,varmaan ihan halusta vaan kokeilla jotain"uutta" itselle. Onko kellään mitään kokemuksia tälläisestä? Ajattelin tuota Vogelin viiden päivän paastopakettia? Siinä ei tarvisi mitään miettiä,kuhan vaan juo mehut pois ohjeen mukaan 
Kaikkea kannattaa kokeilla, myös niitä kansantansseja 
Paaston sopivuus ja vaikutukset ovat kovin yksilöllisiä, mutta tiede ei oikein toistaiseksi ole kyennyt todentamaan mitään pitkäaikaista hyötyä eri paastoista. Tietyt “hyödyt” jotka ovat fysiologia loogisia ilmiöitä normalisoituvat sitten, kun paasto loppuu.
Toisaalta fiksusti suoritetuista paastoista ei ole todettu myöskään olevan terveydellistä haittaa, joten sikäli kokeilunhaluisille on myös turvallinen reitti testata miten paastoaminen sopii.
1 tykkäys