Lohko A - Namib
Tarinan esiosa
Suomen jääkiekon pääsarjassa, Lyyrassa, aletaan pikkuhiljaa lähestyä runkosarjan loppua. Pudotuspelipaikoista ja runkosarjan kärkisijoista käydään taas kohta ultimaattista kamppailua. Siirtoraja lähestyy ja kärkijoukkueet pyrkivät hinnalla millä hyvänsä vahvistamaan rostereitaan. Ipandeeruksen, Vikureiden, Näätien ja monien muiden kannattajat vaikuttavat jo lähes tyytyväisiltä, mutta Tuppuru HC on yhä kovassa paikassa. Jostain olisi kerta kaikkiaan saatava vahvistusta keskikaistalle!
Sitten löytyy myös niitä jääkiekkoseuroja, joilla on ollut pidemmän aikaa hyvin synkkää eikä mestaruushaaveita ole enää vähään aikaan ollut. Yksi tällainen joukkue on AHL-liigan Namitoba Goose, joka rämpii yli 10 ottelun tappioputkessa sarjansa jumbosijalla. Joukkue on pelimiehiä täynnä; sillä pitäisi paperilla olla menestyvä kokoonpano, mutta voittoja ei vain näytä tulevan. Kautta on kuitenkin sen verran jäljellä, että kurssia on vielä mahdollista kääntää. Eräänä päivänä Goosen päävalmentaja saa idean ja ryhtyy välittömästi toimeen. Alkajaisiksi hän ottaa selvää, mistä päin löytyisi Euroopan paras lätkätiimi.
Tuppuru HC:n toimistolla on meneillään vakava keskustelu. ”Jotain pitää keksiä, jostain on saatava huippusentteri, jotta fanit rauhoittuisivat.” ”Jos vain hitusen enemmän rahaa olisi, tulisi hommasta helpompaa…”. Samassa puhelin soi. Puhelu tulee Jinnipegistä, ja soittajana on Namitoba Goosen toimitusjohtaja. Hän tarjoaa Tuppurulle sopimusta: Tuppuru lähettäisi valmentajansa ja muutaman huippupelaajansa hetkeksi selvittämään, mikä heidän joukkueellaan on pelillisesti pielessä, näyttämään miten tätä peliä kuuluu pelata, jotta joukkueen tappiokierre katkeaisi. Vastineeksi Tuppuru saisi hyvän summan rahaa. Tämä tarjous otetaan hetkeäkään miettimättä vastaan.
Niin lähtee myöhään samana iltana Tuppurun yksityiskone matkaan. Kaikki on suunniteltu niin, että he ehtisivät juuri sopivasti takaisin Tuppurun seuraavaan peliin. ”Niin mihinkäs te olettekaan menossa?”, kysytään ohjaamosta tuppurulaisten noustessa kyytiin. ”Namitoba Goosen kotihallille, Kanadanmaalle”, vastaa päävalmentaja melun keskellä. ”Tai paremminhan se tunnetaan Jinnipeg Westin kotihallina, nimi on Kanada Live Center”.
Mutta tätä lentäjä ei enää kuullut, itse asiassa hän kuuli aluksikin vallan väärin. ”Namibin autiomaalle!”, hän päivitteli. ”Jo on erikoista, eikö heillä ole kausikin kesken ja kaikkea. No, pistetään kuitenkin menoksi!”. Kone nousee ilmaan, ja alkaa matka kohti Kanad… Afrikan aavikoita!
Tuppurun päävalmentaja havahtuu hereille juuri ennen laskeutumista ja kurkistaa lentokoneen ikkunasta, mutta sieltä näkyy vain hiekkaa, pelkkää kullanhohtoista hiekkaa, silmänkantamattomiin. ”M-m-mitäääh!?”, hän huudahtaa, mutta samassa näkymä ikkunasta peittyy. Kone on joutunut hiekkamyrskyn kouriin. Seuraavat minuutit ovatkin sitten aivan hullua menoa, kunnes lopulta myrsky hellittää ja ruhjoutunut kone vajoaa maahan (onneksi varsin pehmeästi). Matkustajat kömpivät ulos ja lentäjä saa heti kuulla kunniansa. Tilanne ei hyvältä vaikuta, vaikka lentäjä vakuutteleekin, että meri on tuossa ihan lähellä ja aavikkojärviäkin löytyisi.
Tuppurun koneen laskeutumispaikasta parin kilometrin päässä sattui sijaitsemaan muinaisia hautoja, eikä kukaan ollut aikoihin uskaltanut tulla lähellekään tätä seutua vanhojen uskomusten vuoksi. Samalla hetkellä kun lentokone vajosi äänekkäästi maahan, heräsi ja nousi eräästä haudasta Owenga-henki, joka oli muinoin kuulunut eräälle pelätylle noidalle. Owengat vetivät tahtomattaan puoleensa kaikenlaisia kammotuksia, eikä aikaakaan kun paikalle saapui kaksi Aigamuxaa. Huomatessaan tuppurulaiset näiden kummien ja harvoin nähtyjen aavikkomörköjen ruokahalu nousi äkkiä pintaan ja ne kävivät hyökkäykseen. Aigamuxat ovat näet henkeen ja vereen ihmissyöjiä.
Tuppurulaiset tietysti säikähtivät perin pohjin, mutta mailoillaan ja varusteillaan he selvisivät ensimmäisestä hyökkäyksestä. Aigamuxat kääntyivät Owengan puoleen, joka ei ollut yhteistyöhaluinen, mutta suostui lopulta loihtimaan hirviöt tuppurulaisen näköisiksi. Pian päävalmentaja huomasi, että joukkio oli kasvanut parilla jäsenellä, eikä ollut epäilystäkään, keillä.
Oli selvää, että tänne oli jäätävä ainakin hetkeksi miettimään poispääsyä, mutta öistä tulisi varmasti kammottavia näiden hirviöiden joukossa. Miten käy, pääsevätkö tuppurulaiset eroon näistä verenhimoisista otuksista ennen kuin on liian myöhäistä?
Koska mukana ei ole ensikertalaisia, ei ole tarpeen luetella tässä kuin vain tärkeimmät säännöt. Äänestäminen sun muut perusasiat toimivat samoin kuin aiemminkin.
Pelistä ei saa puhua muualla kuin peliketjussa, lukuun ottamatta peliin kuuluvat yksityiskeskustelut. Peliketjussa ei saa puhua mitään toiseen lohkoon tai toisen lohkon pelaajiin liittyvää. Toisen lohkon viesteistä saa kuitenkin tykätä, lukuun ottamatta pelinjohtajan äänestystilanne-viestejä.
Pudonneet pelaajat saavat tykkäillä vain tämän ketjun aamu-, ilta- ja ”päivä on päättynyt” -viesteistä. Pudonneet eivät saa äänestää peliketjujen äänestyksissä.
Päivä päättyy foorumin osoittaessa päättymisaikaa, eli jos päivä päättyy 20:00, 19:59 viestit hyväksytään, mutta 20:00 ei.
Pelaajat eivät saa puhua missään keskustelussa toisten pelaajien foorumiaktiivisuudesta. Eli on kiellettyä kertoa, että “Bilbo on nähty viimeksi 3 tuntia sitten”.
Viestien muokkaaminen lähettämisen jälkeen on ehdottomasti kielletty.
Pelihahmot:
2 Aigamuxaa (pahis ja hänen apurinsa)
Kaksi aavikkohirviötä, joiden ruokahalu heräsi henkiin tuppurulaisten saapuessa. Aigamuxat painostivat Owengan loihtimaan heidät tuppurulaisen näköisiksi.
Toinen Aigamuxa on varsinainen pahis, mutta toinen on apuri. Hän voittaa, mikäli pahikset voittavat, mutta häntä ei lasketa pahikseksi voittolaskennassa ja hän pääsee pahisten keskusteluun vasta kolmannesta pelipäivästä lähtien. Apuri kuitenkin saa toisen Aigamuxan tietoonsa heti pelin alkaessa, mutta muut pahikset eivät saa tietää kuka apuri on.
Pahikset voittavat pelin, mikäli heitä on jäljellä saman verran tai enemmän kuin hyviksiä. Aigamuxat saavat keskustella pahisryhmässä yhdessä Tumpereen pahisten kanssa ja lähettävät yönimenä sen henkilön nimen, kenet haluavat tiputtaa. Huom! Pahiksilla on yhteensä 1 yönimi, siis yöpudotus on valittava jommasta kummasta lohkosta. Samasta lohkosta ei kuitenkaan saa tehdä kahta yöpudotusta.
1 kakkosmaalivahti (hyvis/kolmas osapuoli)
Tuppurun varaveska kuului niiden pelaajien joukkoon, jotka päättivät lähteä matkalle. Hän pitää kaiken aikaa yhteyttä Tumpereella oleilevaan ykkösmaalivahtiin. Maalivahdit saavat siis keskustella keskenään salaisesti yksityisviestein, vaikka ovatkin aluksi eri lohkoissa.
Kakkosmaalivahti putoaa yhdessä ykkösmaalivahdin kanssa, jos ykkösvahti tiputetaan pelistä. Tässä tapauksessa kakkosvahti tippuisi hyviksenä. Kakkosvahti kuitenkin voittaa pelin yksin, jos hänet tiputetaan päivällä. Tällöin ykkösmaalivahdille valitaan uusi keskustelukaveri tavallisten pelaajien joukosta. Mikäli kakkosvahti putoaa yöllä, tippuu hän hyviksenä ja ykkösvahti jää peliin yksinäisenä hyviksenä.
1 Owenga (hyvis)
Tuppurulaisten saapuminen herätti haudastaan Owengan, muinaisen velhovainajan hengen. Aigamuxat pyysivät heti Owengaa auttamaan heitä tuppurulaisten pyydystämisessä, mutta Owenga ei muuhun suostunut kuin taikomaan heidät valeasuihin. Mietittyään jonkin aikaa mitä tilanteesta voisi hyötyä, Owenga päättää “muuttua” itsekin tuppurulaiseksi ja liittyä joukkoon seurailemaan tapahtumia.
Niin kauan kuin Owenga on mukana pelissä, pahisten yöpudotuksella Namibin lohkosta on 10% mahdollisuus epäonnistua (pahiksilta kysytään luku ja heitetään nopalla 1-10). Mikäli Owenga on yhä mukana kolmantena pelipäivänä lohkojen yhdistyessä, vaikutus koskee kaikkia yötoimia. Owenga ei tiedä olevansa Owenga, vaan pitää itseään tavallisena tuppurulaisena.
4 tavallista tuppurulaista (hyviksiä)
Nämä pelaajat ovat tavallisia hyviksiä, eikä heillä ole erikoiskykyjä.
Pelaajat (8):
Tonza
Ultraviolet
Jopeti
Wrathchild
CliffyByro
Helbendeerus
tp2
Nuti
Ensimmäinen pelipäivä alkaa NYT ja päättyy maanantaina 26.2. klo 20:00. Pitäkää hauskaa aavikolla!
se tietysti helpottaa peliä jonkin verran.