Juu, kyllähän intissä harmittaa joka päivä, voisin sanoa näin… Mutta jälkeenpäin ajateltuna elämän parhaimpia ja hienompia kokemuksia, josta sai elinikäisiä ystäviä…
4 tykkäystä
Ei kai nyt joka päivä? Silloin tällöin, mutta onhan siellä hienojakin päiviä. Riippuu toki asennoitumisesta…
Ihan turhaan pelotellaan alokkaita.
3 tykkäystä
Sielläpä tuli vietettyä 11kk 1986-1987. Mukavia muistoja näin jälkeenpäin. Mm kolme leirireissua Rovajärvelle. Eikä silloinkaan kauheesti ketuttanut.
2 tykkäystä
Kyllä, no 99% päivistä ainakin… Pirkkalan lennostossa viikonloppu ginekset oli jopa kivoja, kun yöpäivystys oli ainoa harmi… Muuten oltiin kuin hotellissa, kun ei mitään puuhaa ollut viikonloppujen aikana kasarmilla… Ainakin 90-luvulla oli näin…
Sama paikka ja ainoa harmi oli, että sen aikainen tyttöystävä jätti. Jälkikäteen ajateltuna, ei ollut huono asia tuokaan.
On armeijassa hienoja hetkiä myös palvelusaikana, paljon riippuu asennoitumisesta ja luonteesta, että miten asiat ottaa vastaan. Jos herääminen ja auktoriteetit ärsyttää, niin sitten saa murehtia koko palvelusajan. Jos ymmärtää, että tuolla mennään muiden säännöillä, niin paljon on irtiotettavissa. Ihan palvelusaikana, ei jälkikäteen.
Vaatii tietynlaista luonnetta.
5 tykkäystä
Juu, kyllähän siellä hyvin pärjää ja mitään pelättävää ei tosiaan ole… Maalaisjärjellä pärjää loistavasti… Leirit kanssa mukavia(ainakin itse tykkäsin) … Niitä olikin ainakin silloin ennen paljon… Taidettiin 240 päivästä olla jopa 60 päivää yötä teltoissa…
Tämä on se tärkein tekijä. Jokainen voi vaikuttaa siihen onko intti ihan perseestä vai saako sieltä jotain mukaankin.
Olen kyllä kuullut juttuja että saapumiserä 2/19 ei kai kotiutuis koskaan?
9 tykkäystä
Olen myös kuullut, että kesällä alokasaika on aika helppoa. Jos vertaa ykkösiin.
E. Ok. Mä pääsin aika helpolla…
1 tykkäys
Niin, kyllähän sielä tulee hetkiä että hajottaa. Vettä sataa ja kassulle vielä pitkäaika tai on se metsäleiri ja -30 pakkasta niinkun mulla oli, mutta kun sielä ollaan porukalla niin se on loppujen lopuksi ihan hauskaa ja vuosien jälkeen se tuntuu hienolta. Voisin mennä vaikka uudestaan.
Rautakorpea lainaten: “Pitää sietää” 
5 tykkäystä
Aamuja ja onnea matkaan sulle! 
Toivottavasti pääset 3.JK! 
2 tykkäystä
Suoritin normaalin aseellisen asepalveluksen ampumatta koko aikana laukaustakaan.
Palvelusaikana minua pyydettiin väärentämään paikalta poissa olleen everstin allekirjoitukset joihonkin kutsukirjeisiin. Eräs luutnantti antoi henkilökohtaisen pankkikorttinsa tunnuslukuineen ja määräsi käymään pankkiautomaatilla nostamassa hänelle rahaa. Toinen luutnantti uhkasi hirttää minut kulkusista lipputankoon, jollei toiselle upseerille toimittamiani papereita löytyisi (vastaanottaja oli itse ne hukannut joten hirttotuomiolta vältyttiin).
Näistäkin huolimatta erikoiskommandona olo oli ihan mukavaa kun ei tarvinnut paljoa metsässä alokaskauden jälkeen ryynäillä.
2 tykkäystä
Saatoin, huom. saatoin välillä vähän häslätä ja tuosta syystä jouduin kerran putsaamaan erään alikersantin aseen. Valitettavasti hän ei muistanut, että seuraavana ammuntana oli vuorossa ampumahiihto. Tuosta kilpailusta jaettiin myös alikessuille lomia. Saattoi, huom. saattoi käydä niin, että aseen puhdistuksen yhteydessä myös tähtäimet säädettiin uudestaan. Valitettavasti juttujen mukaan kyseinen alikersantti jäi viikonlopuksi vahtimaan…
15 tykkäystä
Multa poistettiin yläviisurit lego-osastolta ja hampaan poistosta sai 1-2 vrk vapautusta palvelusta. Lekuri antoi kuitenkin vuorokauden kerrallaan ja otolla piti käydä joka aamu. No tottakai hain vapautusta molempina päivinä. Tuon toisen päivän illalla menin salille pelaamaan lentopalloa ja kuinkas ollakaan, niin tuo lääkäri oli verkon toisella puolella. Ei se kyllä mitään sanonut. Katsoi vaan silleen kieroon…
1 tykkäys
Tää on näköjään taas se aika, kun ennen oltiin rautaa. Piti seistä katolla yhdellä kädellä ja leirillä piti kaivaa kallioonkin potero luhalla. Toista se nykyään, kun drone tuo pizzaa leirille ja kapiaiset levittelee punaisia mattoja.
2 tykkäystä
Mun mielestä sä et vielä saisi huudella mitään, koska vastahan me täällä seurattiin sun inttiaikaa! Tosin aika nöösipoika minäkin olen, kun tällä vuosituhannella 12kk Parolassa vietin! (1/02)
1 tykkäys
Itsellä kävi muuten samoin. Olin Parolassa Spolk-erikoismiehenä (kaikki oli siis esim : “Spol-erikoisnakki” yms). Oltiin kyllä kiinni aika paljon, joskus 1,5 kk maksimissaan.
Meillä oli väijyjen oheen heti perään välillä erilaisia leirejä/harjoituksia ja aputehtäviä paljon, joten oli sitä aika väsynyt kun lomille päästiin.
Sellainen vinkki uusille aamukasoille, että hoitakaa sitä mahdollista suhdettanne tarpeeksi hyvin. Itse en kovin hyvin siihen pystynyt; toinen mies nappasi siviilissä tuskastelleen silloisen unelmien naiseni. No heillä menee nyt edelleen varsin hyvin, joten ei katkeruutta jäänyt pitkäksi aikaa. Mutta älkää tehkö kuten minä silloin tein, eli en antanut tarpeeksi aikaa suhteelle kun vapaalle pääsin.
Hyviä aamuja! Tosiaan jo vuonna 2008 & 2009 oli tiedossa ettei 19/II kotiudu koskaan.
Spolkista jäi aivan käsittämättömät muistot! Ja itse koulutus oli todella hyvä. Olimme lopulta koko eteläisen-suomen paras loppusodassa, erilaiset rutiinihommat tuntuu vuosi vuodelta upeilta. Lähtisin lepakkoväijyyn vaikka heti, mutta “Peuran-koppia” minulla ei ole ikävä.
Peuran kopissa keskellä metsää oli radio, vihko ja limainen jallu. Vihkoon kirjailtiin dump-truckkien rekisterinumeroita.
2 tykkäystä
Lähetyksessä seurataan 1. sotilaspoliisikomppanian heräämistä ja aamutoimia. Lähetys alkaa noin kello 5.40.
1 tykkäys
Mulla on armeijasta pois pääsystä 27v ja kertausharjoutuksesta 25v ja olin pasikuski ei pahemmin upseerit komennellut.
Tiedustelijaksi sitä päädyttiin! Jo ensimmäisenä päivänä kävi todella selväksi, että lause ”armeijassa on kiire odottamaan” pitää todellakin kutinsa.
5 tykkäystä
Siihen saa tottua erityisesti ekojen viikkojen aikana
3 tykkäystä