Armeijauudistus: Power Pointit ja luokassa pilkkiminen jää unholaan.
“nukkujat YLÖS!”
Armeijauudistus: Power Pointit ja luokassa pilkkiminen jää unholaan.
“nukkujat YLÖS!”
Kappas, kohtalontovereita, luulen että samanlaisia tarinoita riittää. Itse kävin iltavapailla kotona, ja muija oli pakannut tavaransa ja lähtenyt. Raha-asiat painoi päälle ja muutama muukin asia. Kaikki oli niin päin sitä itseään kuin voi olla. Palasin kasarmille ja olin aivan loppu, varmana päätöksestä että nyt jää tämä sotaleikki kesken. Lopulta juttelin isäni kanssa pitkän ja antoisan puhelun, jonka johdosta rauhotuin ja päätin, että katotaan pari päivää. Ja kas, se aurinko nousi seuraavanakin päivänä. Lopulta siitä tuli eräänlainen henkireikäkin itselle, pääsi sinne pakoon siviilielämää hyvien ystävien seuraan
Kyllä se hyvältä tuntui sieltä astua ulos alikeisarina, ja aika nopeastikin sai asiat kuntoon. Olisi ollut kyllä aivan saatanan huono idea lopettaa se siihen, kiitos kuuluu kyllä isälleni hyvästä keskustelusta tuolloin.
Isät. Minua isä kuskasi kohti kasarmia ja ainoa asia mitä hän sanoi: Minä jo luulin, että sinä ensimmäiseen rakkaaseen pilluun jäit kiinni.
Se oli siinä. Kyllä isät osaa.
Ei nyt liity tähän ketjuun, mutta huippu kommentti isältäsi. Mullekkin aikanaan, kun ensi rakkauden kanssa meni poikki ja olin hieman rikki, niin isä romanttisesti sanoi pikkukaljoissa “maailma on pilluja täynnä”
Isien kommenteille pitääs melkeen olla oma ketju ![]()
Tuli tästäkin mieleen, kun olin tosiaan Parolassa huoltokomppanian päivystäjänä sunnuntaina. Muut oli ilmoittanut itsensä sisään, paitsi hyvä ystäväni samasta alokastuvastani. Ja sama homma… Soitti myöhemmin päivystäjän puhelimeen, että muija jättänyt. Mies aivan rikki, sano, ettei ole tulossa takaisin. Varmaan puoli tuntia juttelin hänen kanssaan ja vakuutin, että tule, ei maailma tähän kaadu. Seuraavana aamuna tuli, mutta tulipahan kuitenkin, ylennettiinpähän hänet myöhemmin kersantiksikin. Ei se elämä siellä aina niin ruusuista ole, mutta kaiken arvoista.
Nykyään menee ilmeisen hyvin miehellä, uusi emäntä ja jälkikasvuakin.
Voi kun mullakin olis ollu tollanen isä. Kyllä meillä välit oli suht kunnossa, mutta mitään tuollaista lohtua en koskaan saanut. Äidin kuoleman jälkeen 2012 välit sitten katkesi kokonaan, myös siskoihin. Joo, ei kuulu tämäkään tänne.
Yle kerää pikkutuhmia marssilauluja uutisessaan. Mielestäni se on mahtava kulttuuriteko Yleltä.
Harmikseni en itse muista yhtäkään laulua, kun armeijasta alkaa olla jo noin kymmenen vuotta. Perus tykkimehen naaman polkemiset ovat vähän tylsiä. Jossain laulussa laulettiin ainakin Disney hahmoista Iineksestä ja Akusta etc. Muistaako joku vielä tällaista?
Meillä oli yksi aliupseerikurssilainen, jolla oli musiikkitaustaa. Hän keksi mitä mahtavampia lauluja niin kouluttajista kuin muista aselajeista. Harmikseni eivät sanoitukset jääneet mieleeni, mutta marssiessa olivat hauskoja.
Ylelle voi tunnelmoida:
Menikö se jotenkin näin;
Tiku Taku, Tiku Taku,
Iines ja Aku
Roope on pomo
Ja Mikki on homo
Nimimerkillä II/97
Meillä meni:
Tiku Taku, Tiku Taku,
Iines ja Aku,
Mikki on pomo
Hessu on …
Hessu lopetettiin aina kesken, mutta eiköhän se riimin siitä kaikki keksi.
Meillä myös “neuvottiin” marssia:
Käden liike,
reipas rento,
eikä mikään,
hintin hento
Vekaranjärvi I/06.
Katselen tässä Areenasta Naissotilaat-sarjan toisen tuottarin toista jaksoa. Jaksossa ollaan mm. ampumaradalla ja yhtäkkiä alkoi kovasti mieli päästä kokeilemaan osuisko enää mihinkään. Olisinko enää se edes keskiverto jamppa? ![]()
Vai saapumiserän paras niinkuin eräät ![]()
Tässä sairauslomalaisena olen Areenasta näitä jaksoja kahlannut läpi. On hyvin tehty sarja ja hienoa nähdä, että armeija on kehittynyt ja koitetaan löytää ihmisille sopivat jatkokoulutukset.
Tätä katsellessa voisin todeta tuleville alokkaille, että hyödyntäkää tuo koulutus, niin hyvin kuin pystyt. Tulevaan elämään noista kaikista tekemisistä on oikeasti hyötyä, vaikka ei sitä nuorena ymmärrä.
Ainakaan meikäläistä huonompaa ampujaa ei taida löytyä mistään
Mietin vieläkin, että mikä siinä oli, mutta tuo on varmasti asia, jossa ei toista yhtä surkeaa löydy. En tainnut osua juuri mihinkään koskaan - se oli itse asiassa jopa pieni ihme, kuinka huonosti tuollaiset voi vetää. Joskus on miettinyt, että täytys käydä kokeilemassa uudestaan, koska ainakaan huonommaksi tuo ei olisi voinut mennä ![]()
Veli on alikersantti ja ei osunut edes betoniin taulun alla
Tykistössä tosin palveli, kuten itsekkin. Ei niin tarvinnut.
Isoveli oli kanssa alikersantti ja kovin hyvä ampuja - pikkuveli puolestaan oli saman palvelusajan kuin minä eli 6 kk, mutta juurikin hyvän ampumisen kautta sai sitten lopulta korpin natsat ennen kotiutumista. Olen epäillyt, että meikäläinen on saanut geeninsä jostain ihan muualta. Toki jääkiekossa on ihan sama asia - juuri sen takia tykkään olla maalissa, kun en osuisi edes tyhjään maaliin kenttäpelaajana.
Se on muuten tj -667!
Tj on noin -11 000.
Erittäin hyvin sanottu. Itsellä olisi ollut mahdollisuus ajaa armeijassa rekkakortti, jos olisi sopivassa paikassa sanonut “tahdon”, mutta jäi sitten kuitenkin sanomatta, koska siiinä vaiheessa 3kk lisää palvelusaikaa 9kk päälle tuntui pahalta. Jälkikäteen on harmittanut vaikkei sille rekkakortille olekaan ollut käyttöä.
Taistelin Kajjjaanissa viestimiehenä “c-kuskina” 9kk, joista viimeinen 3kk oli todella nihkeää, koska oman saapumiserän 6kk viestimiehet olivat jo kotiutuneet ja uudesta saapumiserästä ei meille juurikaan tullut tekemistä. Päivät oleiltiin autohalleilla autoja pesten ja korjaten ja illat sotkussa munkin äärellä. Muutama viikko meni leireillä vapaaehtoisena, kun kasarmilla ei tosiaan aika tahtonut kulua. Onneksi viikonloput oli käytännössä aina vapaita.
Muutama litra vettä on Tammerkoskessa virrannut, mutta Ilveksen viirien määrä on edelleen sama ![]()
Mutta Kärppien viirien määrä on kahdeksankertaistunut.