Neljä vuotta sitten kun itse aloitin, niin ei kyllä alkuun ollut mitään pakkipusseja. Tyyliin aukin alussa alettiin jakaa pakkipusseja (no en ole ihan varma jaettiinko, itse kyllä tiskasin silloinkin) ja auk kakkosen alussa saatiin skappareille läpi kertsikoiden käyttö noron jälkeen. Seuraava saapumiserä saikin sitten firman pakkipussit heti lähdöstä. Tietty meillä oli melkein aina blå bandit, niin keltainen ja kuuma pakista alkoi olla loppua kohti jo aika juhlaa.
- 1/06
- pakkipussit omasta takaa, ei kai niitä jaeta?
- leireillä mitään tiskattu, muutenkin vitutti
- jotkut veti ruokaa paskasesta pakista
- pakista syöminen ihan skeidaa
- maastossa ruoka aina ylikypsää mössöä
- luha pyyhittiin m62:n helmaan
- jälkiruoaksi toisinaan vaniljarahkaa
- mehu oli silti parasta
Oli mulla kerran omia, mutta kyllä niitä jossain kohtaa alettiin jakaa. Mutta siinä kohtaa taidettiin itse jo vedellä omilta kertiksiltä. Ja ei tietenkään tiskattu metässä, heitin kyllä kenttäpullosta tilsan vettä ja huljutin. Lusikka nuoltiin puhtaaksi.
Mun inttiajasta on yli 20 vuotta, silti kaipaan vieläki semmosta omenakaurapuuroa, mitä sissipakkauksessa oli. Jauhe veteen ja hetki keiteltiin. Saattaa olla, että aika kultaa muistot, mutta yhtä hyvää en oo vielä kaupoista löytäny.
1/06 täällä myös, Vekaranjärvelle velvollisuutta suoritettiin.
Kyllähän pakkipusseja pääsi koittamaan, mutta ne kiellettiin nopealla tahdilla. Tiskaus oli lähinnä nopea huljutus vedellä.
93 vuonna Säkylässä ja pakkipussit ostettiin itte sotkusta. Noppasoppa oli hirvetä liejua ja ne peruna ym. kuutiot järjestäen raakoja. Muuta en juurikaan muista kenttäruokailusta. Kertaamassa kun olin, niin syötiin kertakäyttöastioilta.
Itte jäin koukkuun tomaattikastikkeessa oleviin sardiineihin. Tommonen säilyke oli pussissa usein. Näkkärin päällä tosi hyvää. Kipinässä ei voi maata, vaan pitää puuhata jotain, että pysyy hereillä. Jemmasin pusseista aina kaikkee hyvää ja kokkailin koko kipinävuoroni. Sai syödä rauhassa ja samalla kun keitteli teetä/kaakaoo tuli kiehuvalla vedellä pakki & luha desinfioitua. Aina välillä leireillä oli ne sotkusta ostetut pakkipussit kielletty.
Monia muistoja on eri tunteista armeijassa, mutta en kyllä millään saa muistilokeroista kaivettua nälkää. Nälkä kuitenkin on tunne, ei fysiologinen olotila, toki se saattaa olla myös oire ravinnon puutteesta. Mutta noin yleisesti tässäkin, tuossa jutussahan sanottiin, ettei ruokaa varsinaisesti ollut liian vähän, mutta sitä olisi pitänyt olla enemmän. Ihmisten silmät syövät enemmän kuin vatsa vetää ja keho polttaa, se on se suurin ongelma. Nykynuorista hyvin harva on todellista nälkää koskaan nähneet. Itse olen sitä mieltä että syöminen pitää lopettaa siinä vaiheessa kun miettii pitäiskö ottaa vielä vähän lisää. Armeijan tehtävä ei ole entisestään lisätä nuorten terveysongelmia, mieluumminkin voisi sanoa päinvastoin.
Itse palvelin huoltokomppaniassa ja nälkä ei kyllä päässyt yllättämään. Lähinnä leireillä syötiin kaikkea muuta, paitsi sitä sapuskaa mitä tehtiin muille leiriläisille. Pakkipussit jouduttiin ostamaan itse ja silloin harvoin kun tuli pakista syötyä niin kyllä käytin sitä. Kertaakaan en tainnut pakkia tiskata missään.
Tuli mieleen, onko särmärit vielä juttu intissä?
Kyä ainakin II/17 niitä näky, tosin harvakseltaan ja pääosin alikeilla ja koksuilla.
Mistähän mahtaa johtua? Onko kyse siitä, että ei ole enää niin tarkkaa olla särmä? Vai pysyykö puntit ylhäällä muutenkin
2000-luvun alussa kaikilla meidän tuvassa oli särmärit.
Särmärit?? Piti oikein tarkastaa mitkä ne ovat.
Ajat ja nimikkeet muuttuvat näköjään. Kumilenkkejä olen itse käyttänyt hieman aikaisemmin.
Ainaki meiän aikaan ne särmärinauhat oli lähinnä harmaissa housuissa. Nehän oli aika hankala saada maihareitten kanssa siististi ilman kuminauhoja. Mää oon ainaki siinä käsityksessä, että nää harmaat housut yhdistettynä maihareihin on aika harvinainen asuyhdistelmä tänä päivänä. Maastohousuissahan oli oma kuminauha puntissa.
Munatonta touhua
Suomen armeijan munat keitetään ja kuoritaan Ruotsissa – rajan yli ja takaisin kuskataan kymmeniä tuhansia kiloja kananmunia
En minäkään muista armeijassa nälkää nähneeni. Oli aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Monessa välissä vielä sotkutaukoja pitkin päivää. Ja tietty omia eväitä kotoo tuotuna. Tossa iässä vielä aineenvaihdunta pelas. Nyt 40+v tulis massaa huolella sillä tahdilla.
Meillä ne ainakin oli meiltä monneilta kielletty, ellen väärin muista.
Miten käsitätte sanan “konahtaa”?
Työkavereiden kanssa tästä useasti väitelty.
Itse olen 99-saapuriserää ja puhuimme konahtamisesta silloin kun ei enää oikein hommat napannut (loppupuolen) ja saattoi velttoilla jne.
Vanhempi kaverini (80-luvun saapuminen) puhuu, että kun konahti niin asiat hoidettiin viimesen päälle mallikkaasti.
Konahdus on sellanen karjaisu/hieman korotetulla äänellä suoritettu kehotus.
Gonahdus on se, kun ei enää jaksa kiinnostaa.
Katselin tuossa Yleltä Naissotilaat 3. Ensinnäkin pakko nostaa Ylelle ja myös naissotilaille hattua tästä ohjelmasta.
Mutta on maailma muuttunut. Nyt on näköjään tullut sotilasasuihin polvipehmusteet, jotta ei satu polviin kun kunnolla testataan. Taisteluvyökin on muuttunut taisteluliiviksi. Ei kai tässä muuta voi todeta kuin, että hyvää kehitystä ja minusta on tulossa keski-ikäinen.
Nää oli meillä ainakin tiukasti bannassa aluksi. Myöhemmässä vaiheessa muistaakseni taisi saada käyttää. Ite en niitä tainnut kertaakaan edes kokeilla.