Itse olen puolestani niin huono kuljettaja, etten luota reflekseihini kuten keskimääräistä paremmat kuljettajat (eli useimmat muut). Pidän ihan oikeasti turvaväliä (varsinkin kuorma- ja pakettiauton takana) ja aika usein siihen joku puikkaa, mutta eipä tuo ole haitannut: olen silti ehtinyt perille joka kerran.
Jos ei itsellä ole kiirettä rekkaa tms. ohittaa, niin onkin hyvä jättää kunnon väli, johon joku kiireisempi ohittelija voi tehdä turvallisen “välilaskun”. Vähän tiestä riippuen voi olla riskaabelia lähteä ohittamaan kerralla useampaa autoa. Jos on tarjolla pitkiä suoria, niin silloinhan ohittelu on aika vaivatonta, kun vielä pikkuisen löytyy kärrystä potkua.
Kännykän käyttö ajossa ihan motarillakin on myös yksi tekijä. Tänään meinasi tulla joku kännykkä-ämmä kylkeen, eilen yksi sellainen ajoi perään valoissa. Peräänajosta selvittiin maalipintaraapaleilla, mutta tänään meinasi joutua housut vaihtoon. Paheksun syvästi kännykän käyttöä ajossa.
Mutta turvaväli ja tilannenopeus, niillä saa paljon hyviä kilometrejä.
Ei ne turvavälitkään auta kun kädettömät kuskit alkavat hiljentelemään vauhtia kilometriä (tai jopa kahta) ennen ramppia tai risteystä. Tuolla systeemillä ne turvavälit pienenevät pakostakin ja tulee mielenkiintoisia ohitustilanteita.
Tämän huomaa ihan joka päivä kun töihin ajelee.
Tuo on yleinen harhaluulo, että on “pakko” ajaa lähellä jos edellä ajava ajaa liian hiljaa. Jos ohi ei pääse, on edelleen takana tulevan päätettävissä ajaako kiinni puskuriin vai hiljentääkö sitten itsekin. Valitettavasti se tampio edessä ei mene yhtään kovempaa vaikka ajaisi lähempänä, ellei onnistu suorastaan työntämään sitä ulos tieltä.
Hyvä että poliisi valvoo edes jossain. Tamperelaisten autoilijoiden värisokeus on nykyään suuri. Punaista valoa ei tunnu monikaan autoilija erottavan, täytyisi tutkia onko värisokeus ollut ns. piilevänä monellakin autoilijalla…
Tästä samasta aiheesta ollaan varmaan kirjoitettu aika monta kertaa. Pakko silti taas avautua. Yleensä itse ajelen aamusta moottoritietä etelästä kohti Tamperetta ja käytän mukautuvaa vakkaria. Nyt ei ole tietyistä syistä juuri ruuhkaa aamuisin, mutta mikä perkele siinä on, että sieltä rampista pitää ängetä eteen väkisin, vaikka takanani olisi tilaa pari sataa metriä.
Tänäänkin yksi sankari tuli kehätien rampilta lähes keulaan. Sitten, kun annoin torvea ihan kunnolla, niin sain vastaukseksi keskisormea. Kohta joku kysyy, että miksi en jarruta tai miksi en vaihda kaistaa. Siksi, koska se ei ole minun tehtävä olla väistämisvelvollinen ja siksi, että olen ryhmittynyt kääntymään seuraavasta risteyksestä. Minua harvoin ärsyttää liikenteessä mikään, mutta nuo rampeiltava kiilaavat pistää hermot aika tiukalle ja annan aina torven soida autossa.
Valitettavasti Tampereella ei ole liikennekulttuuria, vaan minä ensin asennetta joka paikassa. Joustavuus liikenteessä on iso 0 ja jos annat tilaa niin sitten jäädään tuijottamaan onko tuo tosissaan. Punaiset valot risteyksessä eivät tarkoita yhtään mitään tai silloin vain pitää vähän kiihdyttää…
Jos nyt viittaat tuohon yllä olevaan tekstiin niin @Oijennus kirjoittaa täyttä asiaa.
Ei siinä paljon parane moottoritiellä ruveta jarruttelemaan ja väistelemään rampilta tulijoita.
Moottoritiellä on etuajo-oikeus ja rampilta tulijat väistävät.
No, eiköhän tuo ollut yleinen havainto, joka pitää myös sisällään kyvyttömyyden liittyä rampista moottoritielle tai käyttää moottoritiellä ajaessa oikeaa kaistaa.
Siinä on kyllä monella oppimista. Entinen työkaverini ajoi jäähallin liittymästä päivittäin Kekkosentielle ja ryhmittyi heti vasemmalle kaistalle kun oli menossa jo Vaitinaron valoista moottoritietä Nokialle.
No vähän niin ja näin. Itse ryhmityn toisinaan ajoissa ja toisinaan en, vähän tilanteen mukaan. Esimerkiksi Linnainmaan Prisman risteys kohti Sammon valtatietä on tällainen valintojen maailma, jossa monesti vilkun käyttö on rajoittunutta ja pitää hieman lukea millaisella lähtökitkalla ja suuntavaistolla edessä olevat on varustettu.
Väärällä valinnalla, jossa ottaa vasemman kaistan, jää auttamatta vasemmalle kaistalle tien tukkeeksi odottamaan, että joku armahtaisi ja päästäisi jatkamaan matkaa oikealla kaistalla. Toisaalta väärällä valinnalla, jossa jää oikealle kaistalle, saattaa joutua odottelemaan yhden ellei useamman valokierron, kun tamperelaiseen tapaan valoista pääsee maksimissaan kolme autoa per kaista.
Jäisellä kelillä tyydyn vajaavetoisella yleensä ottamaan sen oikean kaistan, ellei siinä ole jollain vilkku päällä oikealle.
Oma mielipiteeni on se, että jos ajat muuta kuin oikeanpuoleisinta kaistaa, etkä ole sanotaanko puolen minuutin sisään kääntymässä, ja näet peräpeilistä, että joku saavuttaa, niin sitten pitäisi mennä oikealle. Itse ainakin pyrin antamaan hätäisemmille tilaa, kunhan sen voi tehdä järkevästi oikean kaistan liikennettä sekoittamatta.
Minkähänlainen repsikka sieltä löytyy, kun noin tietää. Itsellä ei ole sellaista havaintoa, että täällä ryhmityttäisiin erityisen aikaisin. Yleensähän nämä liikennejutut menee tyyliin “Stadi vs. Lande”. Olisko tämä tuota perua. Minusta ryhmittymisessä suurin puute on edelleen vaan se vilkun käyttö. Se puuttuu monesta hyvinkin varustellusta autosta.