Ja tähän ei sitten kuitenkaan esim. silmälääkäri eikä ihotauteihin erikoistuneet kelpaa…
Pitää nyt vaan odotella sitä alkuviikkoa. Uskoakseni siihen asti on semmoiset hoitotoimenpiteet annettu, ettei vamma ainakaan pahene. Luulisin sen olevan aika oleellista.
Tarkemman diagnoosin viipyminen päivällä tai kahdella ei taida kaataa mitään mikäli johonkin operaatioon joudutaan menemään. Aikansa se aina ottaa, viikkoja tai kuukausia. Maltetaan, kyllä siellä osaavat ihmiset on asialla ja varmaan ovat jo jäljillä siitä mistä on kyse.
Vuosi sitten jäi lenkkikausi muutamaksi viikoksi kesken syksyllä, kun kantapää kipeytyi siten, että astuminen sattui. Mulla oli tosi kantapääpainotteinen askellus, niin arvelin sen siitä silloin johtuvan. Lenkkarit oli asfaltille tarkoitettu vaikka muuallakin juoksen.
Nyt vajaa vuosi myöhemmin tuli taas sama kantapään kipeytyminen ja lenkillä en ole ehtinyt käytännössä yhtään käymään. Kaksi kertaa ja nekin kävelyn sekä juoksun sekoituksia, jossa olen askellusta koittanut ajaa pois kantapääaskelluksesta lähemmäksi päkiää.
Tuo viikko sisälsi paljon kävelyä, seisoskelua töissä ja pari aika tiukkaa maastavetotreeniä. Mutta muuten mielestäni aika perusviikko.
Tässä nyt sitten vältän rasitusta ja venyttelen aamuisin sekä iltaisin tuota kantapäätä, mutta samalla tulee mieleen, että toivottavasti tämä ei nyt tästä yleisty.
Osaako joku (hammas)lääkäri esim kertoa miksi kun juon lonkeroa tai siideria niin hampaani herkistyvät siten, että kovempien asioiden pureminen tuntuu ikävältä? Puuron syöminen ei tuota ongelmia mutta esim sipsin puraisu sattuu. Tämä lähtee parin hammaspesukerran jälkeen toki pois.
Mutta mikä siinä lonkerossa ja siiderissä on mikä sen aiheuttaa? Koska sokerilliset limsat ei sitä tee tai vaikka drinkit baarissa, mutta juuri nuo taas kyllä.
En ole (hammas)lääkäri, mutta veikkaisin lähinnä jonkinlaista lumevaikutusta ja/tai havaintoharhaa. Alkoholi vaikuttaa akuutisti jollakin tasolla syljen eritykseen ja suun antibakteerisiin suojamekanismeihin, mutta en usko että silläkään tuommoista vaikutusta on, ja vielä vaikeampi kuvitella että vain ja ainoastaan lonkero ja siideri aiheuttaisi moista. Jos ei sitten joku sokerin ja alkoholin ikeniä ja limakalvoja kuormittava/ärsyttävä yhteisvaikutus?
Rullaile tennispalloa jalkapohjan alla kun seisot. Normaali tilanteessa tämän pitäisi olla kivutonta. Jos tuntuu kipua, niin ongelma voi olla jalkapohjan lihaksissa tai jänteissä. Minä olen palloa rullailemalla selättänyt pari kertaa kantapääkivun ja joitakin kertoja useammin jalkaterän yläpuolen kivun.
Ihan tämän viestin perusteella kuulosta siltä, että kyseessä voisi olla plantaarifaskiitti. Duodecimin Terveyskirjastosta löytyy siitä perusohjeet itsehoitoon, joita oletkin toteuttanut. Kuten tuolla sanotaan, jossain kohtaa olisi hyvä käydä näyttämässä lääkärille – hoitojakin on, mutta ainakin saa sitten todettua, onko kyse “vain” siitä.
Jos tarkoitat kantapääkivulla nimenomaan jalkapohjan puolella olevaa kipua, on plantaarifaskiitti todennäköisin syy. Syntymekanismia ei täysin tunneta, mutta usein rasitus ja sen muutokset siihen liittyy.
Kantakalvontulehdus (suomenkielinen nimi) muistuttaa hyvin monella tavalla v-mäisiä jännevammoja, esim. tenniskyynärpäätä vaikkapa. Usein juuri hieronta pallolla tai käsin sekä jalkapohjan kalvon venyttäminen saattaa oireita helpottaa, kuten myös kivuliaan liikunnan keventäminen. Kylmäkin saattaa oireita toisinaan helpottaa.
Itselle aiemmin varsin tuttu vieras, jonka esiintyminen ailahteli juuri kesäkausilla. Edellä mainitsemani ohjeet auttoi vaihdellen. Nuo tulehdukset on aina vähän yksilöllisiä, että mikä niihin jeesaa.
Kortosoni-pistos auttaa toisille tosi hyvinkin, mutta pistäjästä aina vähän riippuu se, miten pistos esim. osuu oikeaan kohtaan.
Taidat tarvita todellakin ihan ammattilaisen mielipiteen. Se ei ole tässä, mutta tulipa jotain mieleen.
Tässä kun sotkeudun vähän kaikkeen, niin arvailen juomien happamuuden voivan olla syynä. Jos sitten on vielä alkavaa kiilteen ohenemista/katoamista hampaissa, niin siinä vois olla jokin syy. Tosin eikö silloin vois odottaa jonkinlaista jomotusta ilman puremistakin.
Aika jännä, jos tuo purenta-arkuus on lähes kaikkiin hampaisiin ulottuvaa. Itse nimittäin hiljattain koin hieman vastaavaa, mutta vain yhden hampaan osalla. Puuro ja pehmeä juusto, leipä tms., ei ongelmaa, mutta kovempaa ei kestänyt puremaan. Mitään tuntemuksia ei muuten ollut.
No, itsellä syy oli niinkin selvä kuin irronnut paikka, joka oli kiilautunut ikenen ja hampaan väliin. Eipä sitäkään kuitenkaan tullut omin silmin todettua. Varmaankin sinun tuntemuksesi ovat lievempiä, eikä sinulla vielä edes taida olla paikattuja hampaita, kun käsittääkseni olet vasta parikymppinen.
Enpä tiedä millaista tarkistusohjelmaa noudatat, mutta varmaan olis paras joskus poiketa hammaslääkärin tai edes -hoitajan pakeilla.
Tuo on myös mielenkiintoista, että ongelma ei kertahuuhtelulla häviä, vaan hampaita saa jynssätä parikin kertaa. Ei muutenkaan ole huono neuvo välttää kovasti happamia juomia!
Ja jos on todellisia keinoja vahvistaa kiillettä, niin käyttöön vaan. Monenlaistahan mainostetaan, mutta ainakin oma hl yleensä vaan pitää fluoria tärkeimpänä asiana hammastahnassa. Muu on hieman spekulatiivista.
Mielestäni vielä erikoista että se on nimenomaa lonkero ja siideri. Ei mehut, ei limsat, ei drinkit, ei energiajuomat. Ja voin vannoa että ei ole päänsisäinen luulotauti. Kyllä se yleensä lonkero kädessä on ku tajuaa et leivän reunaa on ikävä purra. Ainoa kerta kun näin ei ollut lonkeroa juodessa oli Turun megareissu ku olin nii sooseissa et tuntoaisti jäi kakkoseksi.
Ehkä tuossa on myös merkitystä sillä, miten juoma nautitaan. Hitaasti, pikkuhiljaa, hampaiden välistä imeskellen jne. Ainakin itse kolautan lasillisen mehua tai limpparia aika nopeasti alas. Siideriä tai lonkkua nautiskellaan ihan erilailla. Jossain on tämmöinenkin varoittelu tullut eteen. Samoin kuin että juuri tietty pH olis vaarallisempi kuin toinen. Ei välttämättä se happamin, vaan muistaakseni liikuttiin siellä keskivälillä, luokkaa pH 5?? Voi olla joku Duodecimin raportti.
Anopillani on katajanmarja-allergia ja tästä syystä lonkeron tai Koskenkorvan juominen ei onnistu tai tulee erinäisiä ongelmia. Tämän nostan tähän vaan sivukaneettina ja huomauttaakseni että ongelma voi olla myös jokin allergisoiva ainesosa.
Olis ehkä voinut mennä mielenterveysketjuun (etäisesti), mutta nyt kysymys on ehkä enemmän psykologeille ku lääkäreille.
Mistä se kertoo kun kun aina kun tapahtuu jotain järkyttävää, joku itkee todella raskaan asian vuoksi, yms. hymyilen ja jopa nauran siinä tilanteessa?
Mitä itse olen yrittäny tutkia tunteitani niin yleensä ne asiat on niin absurdeja että se huvittaa, enkö heti kykene sympatisoimaan. Kuitenkin ei mielestäni käytökseni terveeltä kuulosta.
Ei tuo mitenkään poikkeuksellista ole. En ole psykologi, mutta töideni puolesta olen nähnyt paljon ihmisiä kriisitilanteissa, ja reaktiot vaihtelee ihan laidasta laitaan.
En ole kumpaakaan mutta aivan kuin muistaisi tästä asiasta joskus kuulleeni eräänlaisen selityksen.
On olemassa sanonta, että “on niin hullua/hirveää/onnellista/outoa/jne ettei tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa”. Se miten asiaa muistan selitetyn liittyy tuohon. Pikku vauvasta asti opettelemme laittamaan tunteita oikeisiin tilanteisiin. Jokin tuntuu ikävältä niin itketään ja jokin tuntuu kivalta niin nauretaan. Tosin tätä vasta opetellaan vauvana ja välillä itkua tulee naurun paikalla ja toisinpäin. Varhaisessa vaiheessa ympäristöllä on iso rooli kuinka tunnetaju kehittyy. Oppimista tapahtuu läpi elämän aina tilanteen mukaan. Aikuisena sitä oletetaan olevamme valmiita, sitten tapahtuukin jotain todella poikkeavaa. Ihminen havaitsee tapahtuman ja aivot ei tunnista tilannetta, mutta tilanteeseen tarvitaan tunne. Ympäristö ei auta valinnassa koska tilanne on ennenkokematon ja näin aivot joutuvat laittamaan tunteen arvalla, aivan kuten vauvana ja sitten katsotaan oliko valinta tilanteeseen sopiva ja näin aivot oppii seuraavaan kertaa varten kun vastaavaa tapahtuu.
Jotenkin noin se joskus kauankauankauan sitten jossain dokkarissa kerrottiin.
Minusta tuo kuvailemasi on lähinnä empatiakyvyttömyyttä. Luin oheen liittämäni artikkelin enkä osaa yhdistää sitä siihen kuvaan, jonka sinusta olen täällä keskustelujen välityksellä saanut. Et ole narsisti etkä muista piittaamaton. Et epäsosiaalinen, vaan ainakin tässä yhteisössä osaat toimia kuten pitääkin.
Sitäkin tässä pohdin, että mitä ne “vakavat tapahtumat” oikein ovat. Pitäisinkö minäkin niitä surullisina, traagisina jne. Siis jos joku mällää autonsa hirvikolarissa tai liukastuu ja murtaa ranteensa, niin ensimmäinen reaktiosi on sen tyylinen, että huvittava juttu. Kieltämättä erikoinen reaktio.
Enpä ole itsekään psykologi tai psykiatri, mutta aika paljon olen kaikenlaista nähnyt ja kokenut. Noita ammattilaisia on kyllä langon suku täynnä, mutta eipä aleta heiltä sentään aikaa tilaamaan tähän hätään. He kun majailevat Britanniassa, Kanadassa ja USA:ssa.
Jos sallit minun ei-ammattilaisena jotain arvella, niin ajattelen kyseessä voivan olla jonkinlaisen torjuntareaktion. Yksi vaihtoehto voisi olla mennä aivan hiljaiseksi, mutta sinä kuittaat ikävyyden sivuun omalla tavallasi. Et halua mennä ikävään asiaan syvemmälle etkä asettua toisen asemaan. Onko se jotenkin työlästä, vaivaannuttavaa. Pääset vähemmällä suhtautumalla pintapuolisesti.
Enpä osaa muuta näin äkkiä sanoa, mutta koetapa “petrata” seuraavalla kerralla. Ainakin, jos kyse on vanhemmasta ihmisestä, niin empatia puute tuntuu hyvin epäkohteliaalta, jopa sivistymättömältä. Jotenkin tulee mieleen, että tuommoinen “hihittely” ikävien uutisten yhteydessä vois olla jonkinlainen nuorisoilmiö. Itse kun en enää ole hieman toisellakymmenellä, niin en tiedä millaista käyttäytyminen porukassa on nykyään. Huolissani luen vaan mediasta kaikesta ikävästä mitä lapsetkin nykyään puuhaa ja kaikkihan menee nettiin. Enpä usko siellä näiden nuorten toimissa paljon empatiaa löytyvän.
Sorry, pitkä pohdiskeluni. Mutta itse olen pitänyt sinua viksuna nuorena miehenä ja täytyy sanoa, että avautumisesi kyllä yllätti. Mutta ehkä hyvä kun tuli puheeksi ja selvästi itsekin olet tiedostanut asian sinua kiusaavan.
Aivan hyvä selitys tämä on nuoren empatian puutteelle. Toisaalta aika järkyttävää, että tällaisia ennen niin perusasioita joutuu nykyään jotkut myöhemmällä iällä oppimaan.
Kokemusympäristö on lapsuudessa nykyään kuitenkin niin erilainen. Jos meikäläinen 8-vuotiaana luki ensimmäisenä kirjanaan vaikkapa Pekka Töpöhännän, niin nykyään alle 10-vuotias voi ahmia telkasta Duudsonien temppuja, jotka omasta mielestäni, sallittakoot, ovat aivan älyttömiä. Tai sitten nähdään jo lapsesta sarjoissa kaikenlaisia raakuuksia kuinka avuttomia maassa makaavia potkitaan päähän ja kylkiluihin. Jotain semmoista mitä omassa lapsuudessani en voinut kuvitellakaan. Jos tapeltiin, se oli nyrkein ja painien yksi vastaan yksi, mutta ei muuta.
No kerron esimerkkitapauksen mikä sai minut tuon viestin kirjoittamaan.
Eräs suomalainen youtubettaja oli muutama vuosi sitten tehnyt videon, missä hän oli silmin nähden murtunut. Oli ikäänkuin shokissa. Jotain todella järkyttävää oli tapahtunut, mitä ei videolla kertonut. Vuosia myöhemmin kertoi, että video oli kuvattu pari päivää sen jälkeen kun hän ja hänen vaimonsa oli joutunut tekemään päätöksen 22vk kestäneen raskaukden keskeyttämisestä. Päätin jostain sitten katsoa kyseisen murtumisvideon, koska halusin nähdä miten näen sen videon nyt kun tietää mistä oli kyse. Joku 1.5min kun videota oli mennyt ja miehellä alkoi silmät vuotaa oikein kunnolla niin hymy nousi huulille ja tuli pieni hymähdys.
Asia ei ollut toki mielestäni hauska. Tajuan että tuo on luultavasti yks paskimpia asioita ikinä, mutta jotain siinä oli mikä nauratti. Jos oikein tulkitsen niin se mikä oli mielestäni “hauskaa” (ei se ole mitenkään hauskaa mut kuitenki) oli se et miten absurdi se asia oli. Että miten jotain noin pahaa voi käydä. Niinkun… Tavallaan niin vakava etten osannut ottaa sitä tosissaan. Ja edelleenkin. Säälin miestä ja tukeni olen heille kommenteissa osoittanut ja otan edelleen osaa siitä.
Mun aivot vaan on vähän sellaiset, että kun paikka vitsille on, se kerrotaan ja täten yleinen maailmannäkemykseni on lähtökohtaisesti humoristinen ja ei niin vakava. Mutta toki sitä videota katsoessa ei nyt ollut mikään hilpeä olo. Ei todellakaan.
Minulla ei muutenkaan ole mitään muuta kun kunnioitusta kyseistä tubettajaa kohtaan kun on nähnyt miten hän on vuosien mittaan kasvanut 20v nuoresta aikuisesta todella kypsäksi ja fiksuksi 30v mieheksi hienoksi esikuvaksi.
Jos itseä tarkemmin kiinnostaa niin kyseinen tubettaja on Lakko ja videon nimi on “elämä ei ole helppoa”
