Itse olen olevinani kohtalainen vitsiniekka ja osaan mielestäni löytää tarvittaessa niitä hauskuuksia tai hopeareunuksia synkistäkin asioista. Mutta ensimmäiseksi pyrin tottakai olemaan empaattinen ja osallistumaan suruun.
Tuli vaan semmoinenkin mieleen, että oletko itse vielä joutunut kokemaan omassa elämässäsi mitään todella ikävää tai surullista. Jollet ole katkonut luita, tullut ryöstetyksi, pahoinpidellyksi tms., niin ehkä vakavat asiat tuntuvat vielä jotenkin etäisiltä. Et ole itse tai perhepiirissä joutunut kasvotusten traagisten asioiden kanssa. No, tuo on nyt vain yksi teoria. Asiat voi olla ihan toisinkin päin. Tässä minä vain arvailin.
Tottakai itsekin koin videon todella surullisena, enkä väitä etten koe empatiaa tai että kaikki moinen “fucked up shit” on mielestäni hauskaa. Joku niissä vaan saa humureaktion minussa. Ja myös naurun.
Mä oon 19v idiootti teini vielä. Monen lemmikkikissan poismeno on luultavasti “pahin tähän mennessä”. Hyvin nopeasti tulevaisuudessa luultavasti isovanhemmat, mutta hekin ollut hoitokodissa… Ehkä rumasti sanottuna: lääkkeissä jo monta vuotta kuihtumassa niin luultavasti olisi tietynlainen helpotus, että he pääsis jo paremmalle puolelle.
Minusta on ihan normaalia ettei kaikille ole kytketty isojen tunteiden liitäntöjä täysin saman kaavan kautta. On olemassa tietty käyttäytymisen normi, jonka useimmat tunnistaa ja osaavat hallita reaktiotaan sen mukaan. Mutta jokaisella meistä on tila jossa hallinta menetetään ja reaktio voi olla ihan kaikkea muuta kuin olettaisimme.
Perinteinen esimerkki voisi olla 10 miljoonan euron voittaminen: Kukaan ei osaa arvata millainen reaktio tulee itseltä tai keltään läheiseltä. Voi olla hysteeristä huutoitkua tai maanista huutonaurua.
Naisen orgasmikin voi myös ilmentyä sellaisina tapoina, joista itse kokija on jopa häpeissään. Oletusarvoisen pornovoihkimisen sijaan saattaakin tulla hirmuinen itkukohtaus tai toisella taas hillitön nauru. Molemmat olen itse todistanut ja hämmentynyt.
Toinen on se, missä määrin ihmisten luonteen moninaisuus tulee näkyviin. Monen ihmisen ns. pysyvätkin luonteenpiirteet saattavat olla yllättävän muutoksen alaisia, kun ne asetetaan erilaiseen tilanteeseen ja kontekstiin.
Olen itse sitä mieltä, että ihmisen toimintamallit ovat enemmän tilanteellisia kuin staattisia.
Elämän vaikeimpien tunteiden kanssa kokemus on yleensä kovin opettaja. Sanon asian näin, että ihmiset, jotka ovat menettäneet jotain suurta elämässään, ovat yleensä näissä tilanteissa empaattisimpia ihmisiä. Ja ne voivat yllättää, missä tilanteissa nämä tulevat esiin.
Joskus työyhteisössä käynyt itselle niin, että ihminen, joka suhtautui minuun hyvin kylmästi enkä hänen kanssaan löytänyt minkäänlaista yhteistä tarttumapintaa, olikin todella empaattinen kun menetin yllättäen lemmikkini. Hän oli kokenut samanlaisen hyvin kipeän asian ja pystyi siinä kohtaa sellaiseen empatiaan, jota kenelläkään muulla ei ollut.
Omia reaktioita on aina hyvä punnita, mutta tunteissakin tahtoo olla niin, että ne todelliset reaktiot saadaan vain tositilanteessa pihalle ja silloin voi jäädä suu auki, mistä suunnasta ne reaktiot tulevat.
Ota vaan ihan rauhallisesti. Rajansa kaikella eli älä nyt liikaa ala itseäsi miettimään ja tarkkailemaan. Siinä voi olla seurauksena, että “kärpäsestä tulee härkänen”.
Luultavasti ihan jokaisella on nuorempana ollut jotain mikä sitten on ikää myöten muuttunut tai kehittynyt. No, olisko yksi pieni helpottava tekijä tähän itsetutkiskeluun kiekkokauden alkaminen. Tulee vähän muuta äksöniä.
Krapulainen millä tavalla? Onko verenpainessa koskaan ollut heittoa?
Jos olo on akuutisti huono/ kehno/ arveluttava, niin suosittelen menemään ihan terveydenhuollon tsekattavaksi. Silloin selviää - mieluummin käy turhaan kun ei ollenkaan.
Lähinnä semmoset oireet, että päätä särkee, heikottaa ja oksettaa.
En usko että huono olo tulee päänsärystä, koska se ei ollu heti aamusta, toisin kun noi muut oireet.
Diagnoosit kannattaa ulkoistaa aina hoitovastuussa olevalle terveydenhuollon henkilökunnalle, jos yhtää arveluttaa.
Toisinaan esim. joku alkava virustauti saattaa hyvinkin selittää krapulaista oloa kuvailemillasi oireilla, mutta koska täällä emme tiedä tietenkään muita taustoja, niin muista hakeutua hoidon tarpeen arvioon jos siltä tuntuu.
Jos tämä on alkanut aivan hiljattain ja selvittämättä, niin menisin kipin kapin sairaanhoidon vastaanotolle ja pitäisin huolen että ainakin verenkierron puolelta tutkitaan kunnolla ettei ole mitään tukoksia missään esim. Päässä.
Jos tuo on kauan jatkunutta niin samat sävelet kuin yllä eli ammattilaisten huostaan, mutta laittaisin huoleksi vielä uniapnean mahdollisuuden ja pitkään jatkuneen stressin. Mutta kuten jo moneen kertaan mainittu niin lääkäriin marsmars
Boldasin olennaisen. Älä hyvä mies mene tukkimaan muilta avun tarvitsevilta aikoja varaamalla aikaa tällä perusteella. Jos kaikki jolla vähän ohimoa jonottaa ja veto on pois alkaa soittelee niin hoitsut on ihan tukossam, ja tällöin ne jotka hoitoa tarvitsee jää ilman.
Maalaisjärki on hyvä pitää messissä, näissäkin…
Ilmoitus töihin ja kouluun jos tuntuu ettet ole siinä kunnossa. Otat pari päivää lepoa ja ehkä särkylääkkeen ja katsot paheneeko vai paraneeko oireet.
@KanahakinKrykovi todennäköisyys tälle infarktille on 1/1 000 000, flunssalle 1/2.
Näissäkin riippuu ihan, että onko esim. työterveys käytettävissä. Meillä ainakin saa helposti muutaman minuutin viiveellä lääkärille soittoajan, jos haluaa ottaa varman päälle.
Itse olen ainakin kevyellä kynnyksellä konsultoinut, jos tulee jotain oireita mitä ei normaalisti ole tullut.
En usko, että kovinkaan moni haluaa kontolleen (edes terveydenhuollon ammattilaisissa) sitä, että neuvoo jotakin ilman parempaa tietoa tahi edes tietoa ko. kirjoittajan perussairauksista jäämään kotiin.
Terveydenhuoltomme on suunniteltu niin, että sitä saa tarvitsevat ja potilaan/ asiakkaan ei tarvitse itse tietää mikä häntä vaivaa.
Tätä ei prosessissa myöskään pidä edes populismin takia rinnastaa ”oikeasti apua tarvitseviin” sillä vakavavat tautitapaukset hoidetaan jossakin muualla, kuin ”nuhavastaanotolla” (esim. päivystys/ ambulanssi tms.).
Veronmaksajat ovat kaikki oikeutettuja käyttämään palveluita oman tunteensa/ fiiliksensä mukaan. Tämän lisäksi ainakaan minulla ei ole kuvaa kysyjän työterveyshuollosta, joten yhteiskunnallinen vaikutus voi olla työllistävä.
Jokainen terveydenhuollon ammattilainen välttää diagnoosia keskustelupalstoilla ja kehottaa olemaan yhteydessä siihen ainoaan daignpsoivaan tahoon vaikka riski millekään vakavavalle on lähes aina olematon.
Muutenhan me voisimme täällä pitää etäklinikkaa huviksemme ja halvemmalla, mitä nykyiset operaattorit. Toki, se toisi mukanaan mm. juridisen vastuun. Pitää siis aina ymmärtää, missä ympäristössä ja kenelle näitä terveysneuvoja antaa.
EDIT: erilaiset lisäoirekyselyt ovat sikäli yleissairauksissa ”turhia” koska ne voi olla/ olla olematta mitä tahansa vakavan ja ei-vakavan välissä. Vaikka ihminen tietäisi, ettei ole kuolemassa, on ammattilaisen hybä myöskin kertoa, mitä pitää tehdä jos oireet ei katoa tai mikä oire on ON ja mikä ei.
Häiriökysyntä terveyspalveluissa on sitten taas niin monimuotoinen ilmiö, ettei se aiheudu siitä, että ihminen kokee tarvitsevansa apua.
Kyllä esim. päivystykseen hakeutumiselle on ohjeet.
Esimerkiksi aivohalvausoireet, tajunnantason häiriöt, voimakas rintakipu, rytmihäiriöt, hengitysvaikeus, runsaasti vuotava haava, tapaturma, murtuma, voimakas nenäverenvuoto tai vatsakipu, sietämätön äkillinen kipu, mielenterveyshäiriö, voimakas allerginen reaktio tai äkillinen yleistilan lasku.
Ei sinne päivän fiiliksen mukaan mennä.
Melko suora olettamus. Ihmisen tarve kysyä voi juontoa monesta muustakin asiasta, esim. peloista/ yksinäsiyydestä/ rohkeudesta/ kokemattomuudesta.
Ja vakava sekä akuutti ei ole suoraan sama asia.
Mutta jos absoluuttisesti pystytte diagnoosin yhden avauksen perusteella tekemään, tuolle lahjakkuudelle on käyttöä terveydenhuolto-järjestelmämme kehittämisessä. Edes meinaan AI ei vielä osaa doagnostisoida riittävällä tasolla niin, ettei kaikki maailman data (Jota AI käyttää) poista ihminen tulkinnan tarvetta diagnoosissa.
Tiedän melko hyvin päivystykseen olevat ohjeet. Silti, jokainen noista on tulkintakysymys - ”runsas verenvuoto”, koettu kipu (voi siis olla myös psyykkinen) ja rytmihäiriöt/ hengenahdistus on vaikeita todentaa.
Todennäköisyyksien mukaan kaikki paitsi onnettomuudet ja haavat ovat onneksi ”isoilta osin” ei vakavia. Iso osa ”onneksi” päivystyksestäkin saadaan hoidettu ”melko vähällä”. Se ei silti poista sitä, että osa sinne tulee aivan aiheesta eikä sitä näe juuri päältä päin.
. Soitto terveysneuvontaan jos siltä tuntuu.