Armeijamuistot ja tunnelmoinnit

Vapaa keskustelu
42

||/05 tai jotain vastaava aikaa se oli. Minulle ei sovi tuollainen kolutusmuoto jossa opetusta tulee aika massiivisella tavalla ja jotain teoriaa siihen lisäkäsi. Kaikki menee korvasta sisään ja toisesta ulos. Koulussakin olin aina kaikessa sikahuono ja suoritukset varmaan alle keskitason.

Muistan kuinka olin armeijan autokoulussa suorittamassa E korttia ja perävaunua tuli muutama sata tuntia väänettyä kulmaparkkia. Ei mene opetus perille niin ei mene.

Pasivaunun Panssari-Sisu – Wikipedia opetus onnistui melko hyvin koska piti vain kerran uusia käytännönkoe jossa kouluttuja kysyi vaunun vieressä jotain siihen piti vastata oikein sitten.

Palvelustoverit oli hyviä tyyppejä eikä ketään kiusattu ja kaikki sieti toisiaan. Meitä kuskeja oli jotain 25-30 henkeä johon sopii kaikenlaista sakkia. No alikessut oli mitä oli…

2 tykkäystä
43

Joistakin alikessuista saattoi huomata sen, ettei ihmisellä tarvitse kovin suurta valtaa olla, kun se voi jo nousta pahasti päähän. Suurin osa oli kuitenkin hyviä ja asiallisia tyyppejä.

5 tykkäystä
44

Tämä pitää niin paikkansa. Itselleni sattui kyllä hyvät alikessut, mutta kyllä sinne myös kaikenlaista hiihtäjää mahtui mukaan. Itselläni oli jo tuohon aikaan aika oma käsitys johtamisesta ja valitettavan usein johtamismetodit olivat mielestäni jo tuolloin heikkoja. Toki ymmärrän, että paikka on mitä on ja siinä olosuhteessa johtaminen tuotetaan sellaiseksi kuin se tarvitaan siinä hetkessä. On yllättävän vaikeaa saada pienikin porukka toimimaan yhteisen päämäärän nimissä hyvin.

Armeijan johtajakoulutusta parempi koulutus on kuitenkin opettajan koulutus. Väittäisin, että joukkuelajeissa ja kaikenlaisessa pienen porukan koulutuksessa parasta oppia on pedagoginen pätevyys. Valitettavasti armeijan systeemeissä on se ongelma, että potentiaalisesti parhaat johtajat eivät yleensä siellä johtajaksi päädy :wink:

3 tykkäystä
45

2/11, 362. Ei mitenkään “parasta ikinä”, mutta en minä tuosta jaksanut niin stressiä ottaa, vaikkei ihan putkeen mennytkään. Kuuden kuukauden miehestä peruskauden yksikön päällikkö leipoi “vapaaehtoisen” AUK:hon. AUK:ssa arvottiin ykkösosan lopulla “jatkopaikkoja”, ja lyhyen tikun vetäneenä päädyin vielä Niinisalosta Lahteen huolto-aukkiin pariksi kuukaudeksi.

Kohokohtia:
Syntymäpäivä keväällä: Ryhmänhyökkäys-harjoitusta koko päivä pakkasessa ja lumessa ylös Hämeenkankaan harjuja.

AUK:n ryhmätaito-kilpailu: +50km täpäri-marssi rasteineen Hälvälän maastossa (sisältäen toki marssin Hennala-Hälvälä-Hennala) reiluun vuorokauteen, viimeinen vajaa 10km kiukutelleella nivusella.

Super-spade. Viimeisen puolen vuoden leirit oli parasta. En mä nukkumaan ehtinyt ikinä, mutta ruokaa oli aina, paljon ja yleensä syötävääkin. Lisäksi suihkuun joka tai vähintään joka toinen päivä muonatäydennysten yhteydessä. + jatkuvat moottorimarssit. Sopan keittely moottorimarssilla tai poronkäristyksen teko soppatykillä tuskin unohtuvat ihan hetkeen… :joy:

3 tykkäystä
46

2/09 Tykkisikana puoli vuotta olin tai tarkemmin ottaen tuliasemamiehenä jonka tehtävä oli valmistella tuliasemia ja opastaa tykit asemiin.

Yksi hupaisimpia juttuja oli se kun huonon suuntavaiston omaavana eksyin mosaleirillä pimeässä metsässä ja harhailin siellä kännykän lamppua käyttäen edestakas samaa reittiä etsien omaa telttaa kunnes kompastuin sellaiseen räjähdelankaan. Alkoi kauhea rätinä ja ilotulitteet lensi taivaalle ja omasta teltasta tuli toinen sotilas rynkyn kanssa huutaen seis tunnus-sana. No muistin tunnus-sanan joten en tullut “ammutuksi”. Seuraavana päivänä joku Kersantti joka oli ne räjähdelangat asentanut tokaisi että joku päätti sitten heti testata niitä, olin tietenkin ihan hiljaa. :joy:

Pahin mokahan tuossa oli tietysti käyttää sitä kännykän valoa löytääkseen oman teltan kun siinähän olis heti tullut paljastaneeksi leiripaikan vihulaisille joten ei näin. Tosin kyllähän monillakin sitten myöhemmin leireillä oli käytössä otsavalot. :grinning:

3 tykkäystä
47

Satakunnan Lennostossa tuli palveltua muutama vuosi sitten. Paikkahan tunnetaan nimellä “suklaalennosto”, mutta kyllä sielläkin koeteltiin.

Kipinävahtiin tuli itse nukahdettua kerran leirin viimeisenä yönä. Tosin tästä ei rankkuja ikinä tullut, kun onnistuin niin tyylikkäästi vastailemaan unissa kiertopartiolle, jotka aina kävivät tarkastamassa kipinän valveustilan. Melkein koko kipinän olin sikeitä vetänyt ja kamiina oli sammunut. Ensimmäiseen tupakaverin valitukseen sitten heräsin ja ei muuta kuin kovalla rokilla kamiina punaiseksi. Sen muistan, että teki kyllä kutaa nuo pienet extra unet kipinässä.

Mosaleirillä tuli sitten sählättyä pariin otteeseen kunnolla. Poteroihin juostessa hukkasin ryhmäni ja vähän huono näköisenä juoksin vahingossa maali-alueelle(ohi oman poteroni oikein huolella). Huomasin vain kuinka takana alkoi rynkyt laulaa. Ei muuta kuin munat turpeeseen ja vähin äänin kohti omaa leiriä. Samaisella leirillä istuin myös kerran loistavalla kelo-puulla paskalla, kun hälytys tuli. En siitä sen enempää stressannut vaan hoidin asiointini loppuun, fiilistelin pilvetöntä taivasta ja palasin telttaan nukkumaan eikä kukaan huomannut poissaoloani.

Lennoston pahimmat koettelut fyysisesti oli koulutushaarakoe n. 100km ja matkalla tehtäviä. Ryhmiä veti korpraalit alikessujen sijaan. Itselle tuo nakkiaura oli jostain syystä siunaantunut, joten ei siinä muu auttanut kuin ottaa kartta käteen ja yrittää suunnistaa. Räntää tuli, pimeetä oli ja vettäkin tuli poikkeuksetta niskaan. Aina tehtävien jälkeen muut ryhmäläiset kuivatteli tulen äärellä kun allekirjoittanut otti märät vaatteet niskassa uutta suuntaa. Tuli tosin nukuttua elämäni parhaimmat hetkelliset yöunet (4h) tuolla reissulla kahden kiven välissä kauheassa sateessa.

Leireillä suurinta paskaa oli tähyllä makaaminen 4-6h liikkumatta itse rakennetun “majan” alla, jossa mahtui juuri ja juuri kaksi sotilasta makaaman. Pakkasella oli kyllä koko kroppa aivan jäässä. Tuolloin päätin että jos pakko ei ole kylmässä olla niin suuntaan itse aina lämpöiseen ympäristöön siviilissäkin :slight_smile:

Muistojahan olisi vaikka kuinka lisää, mutta katsotaan jatketaanko myöhemmin tarinoiden merkeissä!

5 tykkäystä
48

Armeijamuistot on vedetty aika vahvasti posin kautta, joten laitetaan mukaan vähän negaa.

Merivoimissa simputus oli 90-luvulla vahvasti kulttuurissa mukana. Merijalkaväen AUK ja esimerkiksi taistelusukeltajan koulutus olivat tuolloin miehekkäämmästä päästä tapoja suorittaa asepalvelus. Kaikki suorittavat samanlaisen alokasajan, myös myöhemmin laivoille siirtyvät.

Simputus oli vahvasti koulutusmenelmäpakissa käytössä. Yksi mokaa, kaikkia rangaistaan. Sinänsä toiminta oli reilua, sillä en tiedä yhtään tapausta jossa simputus olisi ollut kiusausta, vaan kohteena olivat nimenomaan palveluksessaan tavalla tai toisella töpeksineet ja tosiaan koko kollektiivi laitettiin maksamaan hintaa. Myös valvonta pelasi. Kerran luutnantti huomasi kuinka alikessu juoksutti meitä miinojen kanssa mäkeä ylös alas, jonkun pikkuvirheen takia. Noh, seuraavaksi alikessu sai ottaa miinat käteen ja veti itsekkin pari suoritusta - kuulemma johtajankin pitää kantaa vastuunsa virheestä :slight_smile: .

Sattui niin että omassa alokastuvassa oli kaveri, jonka surullinen tapaus pääsi myöhemmin talvella iltalehtien lööppiin asti. Rehellisesti sanottuna, hänellä ei ollut kaikki mutterit ihan paikoillaan ja tarvitsi meidän apua monissa rutiiniasioissa, ennen lomatarkastuksia, metsässä jne. Milloin oli kamat ihan levällään, kun piti lähteä kotiin, ja milloin tämä juoksi kalsareillaan talvisessa metsässä, kun oli päättänyt riisua teltassa kuteet kuivumaan, vaikka kaikki tiesivät, että parin tunnin pääästä juostaan taas. Sattui ja tapahtui.

Mutta merivoimissa oli periaate - suoritukset pisteytetään ja parhaat pääsevät alokasajan jälkeen minne haluavat. Tästä seurasi kilpailutilanne, koska oli paljon väkeä jotka nimenomaan halusivat laivalle (enemmän kun kippoihin mahtuu), joku sukeltajiin tai AUKiin jne. Toki oli vähemmistö jonka tavoitteena oli 6kk palvelus kiväärimiehenä, mutta useimille se olisi ollut epäonnistuminen ja pettymys.

Tämä tapauksemme oli urheilullinen ja erittäin taitava ampuja (taisi harrastaa metsästystä). Hänellä oli kova asenne asepalveluksensa suhteen. Ja niinpä hän veti testeistä niin paljon pisteitä, että haki ja pääsi merijalkaväen AUKiin. Skapparit olivat tilanteesta jo etukäteen avoimen huolestuneita, koska tyypillä oli jatkuvia vaikeuksia perusasioiden tekemisessä.

Niinhän siinä sitten kävi, että kyseisen varusmiehen söhläystä ei AUKissa katsottu hyvällä, joka johti perinteisiin simputusmenetelmiin - eli koko porukan lomapuvuissa mereen juoksutusta perjantaina iltapäivällä ja yöllisiä rättisulkeisia tammikuun -20C pakkasessa (kalsareillaan ulos). Muistaakseni se oli nämä rättisulkeiset, jotka sitten eksaloituvat iltalehdistöön asti.

En tiedä miten kaveri palveluksensa loppuun suoritti. Säälittävä tapaus kaikenkaikkiaan ja tilanne joka oli nähtävissä jo etukäteen. Toisaalta, hän sai haluamansa mahdollisuuden.

3 tykkäystä
49

Niinisalo 2/07 , tulenjohdon viestimies. En tiedä onko täällä kohtalontovereita mutta kyllä se ihan armeijasta meni ja meno oli kovaa ja välillä aika rankkaakin. Kesken lopettaneitakin oli ennätys määrä, omassakin tuvassa kolmannes lopetti jo alokasaikana mikä oli loppuunasti palvelleille huono homma mm, leireillä missä tehtäviä oli edelleen yhtä paljon, mutta miehiä vähemmän joten ei paljon nukuttu. 2 vkon rovajärven leirillä eka viikko meni niin että 1-2 tuntia vuorokautta kohden nukuttiin, sitten miehistön väsymys alko oleen sitä luokkaa että taidettiin jotain vartioita jättää täyttämättä ja uni määrät tuplaantu tuosta ja sillä jo pärjäsi. Kyllä takasi mennessä junassa kuorsasi kaikki aika iloisesti koko matkan. Muutenhan tuohon tottui aika nopeasti siis armeija elämään itsellä oli vielä tyttöystävä läheltä joka pääsi aina iltalomilla katsomaan ja yhdessä käytiinki monesti vähän ajelulla;) Helpotti kummasti ja sai tupakaverit kateellisiksi jotka pyyhki sotkunmunkin sokereita suupielistä samalla kun huomauttivat aukijäneestä sepaluksesta.

P.s onkos vänrikki walliini tuttu niinisalon miehille?

50

Varmaan aika paha tilanne kun Niinisalossa toisessa patterissa joku varusmies oli mahdollisesti varastanut kovia panoksia ammuntojen yhteydessä ja siinä sitten ohimennen sulkeisissa seurattiin kun toisen patterin pojat seisoi rivissä jonkun skapparin huutaessa pää punaisena.

Ei kyllä ole itselle vänrikki Walliini tuttu nimi.

51

Onhan tuo. Kersanttina silloin reilu vuoden ja lähti sitten mpkk:n. Reilu vuoden siis käyny koulua joten veikkaan että ei ainakaan ollu rauhoittunut…? :smile:

52

Mieshän oli legenda ainakin tj patterin keskuudessa ja hurjia tornareita liikkui. Ainakin oli löytänyt paikkansa maailmassa😂

53

Olikko ees god tier silloisen Kers. nykyisen Ylik Siukkolan joukkueessa?

54

Oman vuoden varusmiesajan se oli 3.patterissa sopparina ja pari kuukautta oltiin sitten vielä soppareina samaan aikaan. Itse olin kylläkin 1:ptri:ssa. Voin kyllä sen verran vahvistaa että ei kaikki ihan tornareita tainnu olla. :laughing: tulikos hautala tj-patteriin? Saattoi olla kapteeni jo silloin.

55

Valitettavasti en. Ylik Jousmäki tms. oli jj tuolloin!

56

Missä saapumiserässä siis olit?

57

10 vuotta on tehnyt tehtävänsä ja nimet ei muistu niin hyvin mieleen, Hautala ei soita kelloja. Muistaakseni kapteenina oli Erkki Paalu?

58

2/14 taisin palvella :slight_smile:

59

Ok. :smiley: no epa on ihan asiallinen mies ja entinen ykkösen varapäällikkö. Kaveri vaan näyttää aika paljon vanhemmalta mitä oikeasti on.:grin: itse oli 2/03 ja lopullisesti pois 1/05.

1 tykkäys
60

17-vuotiaana siviilikarkurina menin Halliin. Saapumiserä II/88. Samassa saapumiserässä muutama kiekkoilija, Tapparalaisista mieleen jäivät oman joukkueen “kulmamies” Tommi Latvan, Juha Hemppa Helmisen ja Arto Apa Kulmalan lisäksi J-P Järvinen ja Tero Toivola.
Toivolan touhuille ei voinut muuta kuin nauraa, piti kyllä v-käyrän aika alhaalla.
No minä sitten Auk:hon Mikkeliin Savon Prikaatiin ja siellä sitten sain joukkueenjohtajaksi nuoren yliluutnantin Hans Aadolf Ehrnroothin…siinä verenperintönä oli kyllä kaikista särmin sotilas mitä olen ikinä tavannut.
Niin paljon olis kerrottavaa, muttei nyt tällä tabletilla jaksa naputtaa…

Edit.kirj.virheet

4 tykkäystä
61

Armeija-ajoista vähän reilu 10 vuotta, mutta vieläkin muistaa todella paljon juttuja. Mosakauden huippuhetki oli leirillä kun tein yhdelle mulkulle pienen källin. Oltiin eri tuvista ja sillä oli aina jotain mua vastaan. Leirillä oltiin kaivettu päivä poteroita ja lopulta tuli ruoka. Mentiin porrastetusti syömään ja yleisen sekoilun turvin hipsin kaverin poteroon ja tein sinne tarpeeni. Yöllä oli hauska hetki kun vihu hyökkäs ja syöksyttiin vauhdilla poteroihin. Oli kaveri pikkusen kierroksilla, mutta tekijä ei koskaan selvinnyt…

Toinen hieman erilainen huippuhetki oli J-kaudella. Olin juuri palannut Haminasta Kokelaana ja aukin santsarina koulutettiin uusia johtajia. Harjoiteltiin leirillä jaoksen puolustusta ja saatiin lopulta hommat valmiiksi. Yksi huippuhauska Luti tuli kysymään, että käydäänkö kaksin puolustamassa jaosta. Molemmille kymmenen lipasta mukaan ja vierekkäisistä poteroista ammuttiin rynkkyjen piiput punaisiksi. Nätti oli kaataa janttereita ihan urakalla. Ammunnan jälkeen Luti kyseli, että kuuliko oikein, että joku olis ampunut sarjaa? Oli kuullut ihan väärin…

3 tykkäystä