Armeijamuistot ja tunnelmoinnit


#62

Rovajärvi 1988
/Rane


#63

Paras muisto on, kun voitettiin kaikki mahdolliset (sodat) komppaniana (PSTK) Kajaani 1/96.


(Mika) #64

Muistoja on monia, kerrotaan yksi. 1/14 s.erä, J kaudella olimme Hätilässä RUK:n leirillä. Olin siis itse Asentaja AU ja kuuluin ruk:n huoltojoukkueeseen, pidimme kaluston jne kunnossa. Asiaan, olimme rakentamassa maalitauluja vaunuille, kaikki RK:t rivissä viereisen vajan seinää vasten. Saatiin taulut valmiiksi ja vähän aikaa sen jälkeen tuli meidän hallin esimies, sotilasmestari arvoltaan, sanomaan minulle, että pidäs jätkille ja itsellesi varustarkistus. Sanoin jätkille siinä hänen lähdettyään, että voisin piruuttani mennä sanomaan että olen hukannut rynkyn, ja samalla sekunnilla tajusin että ei helvetti… MISSÄ MUN RYNKKY ON?!.. Tiesin kyllä heti että ei perkele unohdin sen sinne vajan viereen, menin sinne, eihän se siellä enää ollut. Alkoi vähän kädet tärisemään :smiley: Nöyränä menin sitten sanomaan kyseiselle sotilasmestarille asiasta ja hänen kanssaan oli meidän toinen hallin esimies, yliluti arvoltaan hän. Herrat repes vaan nauruun ja sanoivat että joo, me tiedetään, rynkky on tuolla rekassa, mene hakemaan ja sen takia tulivat tämän varustarkistuskäskyn antamaan ja kehottivat tarkkuuteen jatkossa. Parhaat skapparit ikinä<3


(Titta på ylähylly!) #65

Ajattelin illan kuluksi lukea inttitarinoita ja näppäilinkin tieni Googleen aloittaen hakemisen. Hakuehdotuksiin tuli “intti tatuoinnit” ja mielenkiinnosta klikkasin sitä (Google, tuo klikkihuorauksen äiti). Vastaan tuli tämä teksti:

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/tatuointi-armeijassa

Eli kysymys kuuluu: Mitä mä luin?


#66

Jonkun helvetin höyrypään oirehdintaa.


#67

Ei tota voi lukea ilman myötähäpeää… Jätin kesken


#68

Minäkin taisin mennä samaan aikaan Parolaan suorittamaan asepalvelusta vapaaehtoisena. Ensimmäinen päivä marraskuuta 1993 hyppäsin kuorma-auton kyytiin Hämeenlinnan asemalla.

Palvelusaikana tuli tutuksi telttailu, erinlaisten peltipurkkien takaosat ja PKM.


#69

Parolannummi täälläki oli palveluspaikkana III/90 saapumiserä,
Parolan pataljoona jääkärikomppania, jossa koulutettiin sotakoirat :smile: Alokasajan jälkeen osa jäi kyseiseen varuskuntaan pitämään järjestystä yllä ja osa lähti Santahaminaan Kaartin jääkärirykmenttiin, pääsivät seisomaan pressanlinnan eteen muunmuassa.


#70

Kyllä mä inttiin menin ihan avoimin mielin, ja vielä p-kaudella halusin (ainakin jonkin verran) AUK:iin (ja vielä AUKissakin olin 50-50 rukista (onneksi en sinne joutunut). Sitten vaan, kun tj oli jotain 200, alkoi tympäisemään ihan hulluna.

Minusta intistä mainostetaan liikaa sitä, ettei tarvi ajatella, minusta siellä piti ajatella kaikkea sellaista, mikä ei kiinnosta. Varmaan oon vähän perfektionisti, kun stressasin siellä jutuista, jotka ei oikeasti kiinnostanut yhtään. Esim. harjoitukset olis varmaan mennyt mukavammin, jos olis ottanut löysin rantein, eikä yrittänyt sinkoilla joka suuntaan.

No, ainakaan en tavannut Esaa kertaakaan.


(Linden#16) #71

Itsellä armeija meni niin kivuttomasti kun suurinpiirtein voi mennä. 6kk Pirkkalan puolisotilaallisessa lennokkikerhossa ja siihen aikaan yksikön päällikkönä hääri kiekkomies herra kapteeni Aleksi Jäntti.
Leirit oli välillä aika persiistä, mutta kassulla elo oli aika leppoisaa poislukien ne helvetin aamureippailut siinä kusenpolttamassa valtion verryttelyasussa.


#72

Ilmeisesti Pekkakin jäi näkemättä???

Lahdessa tuli itse visitoitua II/01, ja Esasta & Pekasta tuli mieleeni, että Lahden Esikunta eskadroonalla oli lempinimenä Esitutkinta eskadroona…


#73

Esa tuli tutuks ja Pekankin kanssa vietin yhden viikon, kun iltavapailla maistu janojuoma vähän liikaa ja käytös oli sen mukasta. Tosin en nyt ihan niin pahasti hölmöillyt kun eräskin nimeltämainitsematon palvelustoveri, joka ensimmäisten iltavapaiden jälkeen helpotti oloaan virtsaamalla tupakaverinsa punkkaan… tupakaverin nukkuessa siinä. :smiley:

Paikka oli Pohjois-Karjalan Rajavartioston alaisuudessa toimiva Onttolan Rajajääkärikomppania ja saapumiserä 1/06. Onkos täällä ketään muita rajan sankareita?

Edit: Oon näköjään postannu tänne jo aiemminkin, mut jätetään nyt toi “etsintäkuulutus” silti tohon. :smiley:


#74

Ite olin kans esitutkintakomppaniassa, tunnetaan myös esapekkakomppaniana ja esikoulukomppaniana.

@TeroJ Meillä ei saanut kukaan mitään todellista sanktiota kännisekoiluista. Yhdelle koksulle veikkailtiin maksimipekkaa, niin sekin sai pelkästään kaksi yp:tä, joita ei ikinä tehnyt. Sen sijaan puolet johtajatuvasta sai tuplakinkun viimeisenä perjantaina kolme päivää pekkaa siitä, että eivät menneet aamupalalle ja joku valvoja sattui tarkastamaan tuvat. Ite lähdin kaverin kanssa aamupalalle just ennen kuin se tuli käytävään, silloin siis kävi lähellä.


#75

Koskahan nämä lempinimet tuli käyttöön? Itse olin 11 kk sielä ,enkä ole kuullutkaan ennekuin nyt.


#76

@Treppu
Vaikka kuinka kuulet tarinoita ja neuvoja armeijasta, et siltikään tiedä mihin olet menossa, ennenkuin sen näkee ja kokee itse. Oma maailmansa täynnä rutiineita, turhamaisiltakin tuntuvia, mutta niillä kaikilla on jokin tarkoitus eikä niitä pidä ottaa liian vakavasti.

Reppuun mukaan avoin ja positiivinen seikkailumieli uuteen maailmaan hyppäämiseen. Kaikesta selviää kunnialla normaalilla peruskunnolla, kun tekee vain parhaansa eikä ota touhua liian vakavissaan!

Älä turhaan sitä mieti oletko vuotta vai et, loppujen lopuksi se on itsestä kiinni. Mieli voi muuttua ja voit p-kauden aikana armeijatouhusta jopa kiinnostua.
Johtajakoulutuseen vaan jos motivaatiota riittää, sieltä saa mukaan arvokasta kokemusta ihmisten kanssa toimimiseen työelämässäkin, ja arjessa ylipäätään.

Sitä aikaa muistelee kaiholla vanhempana. Ja sitä on huomattavasti mukavampi muistella jos tietää tehneensä parhaansa, eikä mennyt aika lusmuillessa. Toisaalta aika kultaa muistot…

Tsemppiä! :thumbsup:


#77

Armeijasta pari muistoa. Paikkana Säkylän Huovinrinne. Ampumaharjoituksissa eräänä maanantaina (viikonloppuvapaan jälkeen) yks iso tamperelainen ammuskeli sarjatulella, kivasti maasto pöllysi. Hänen piti myös päästä keittäjäksi, mutta se sitten jäi ja hänen tilalle tuli yks hyvin omituinen porilainen jannu. Tietysti minun parikseni. Sitten ekan kerran kun oltiin tekemässä jotain keittoa kenttäkeittimellä tämän parini kanssa, niin kaveri tyhjensi keittosession kauniiksi lopuksi 1 litran mustapippuritölkin soppaan vähän makua antamaan. Soppa meni muistaakseni AUK:n porukalle, jolta jostain syystä jäi melkein kaikki mössöstä syömättä. Tuo olikin viimeinen kerta kun keiteltiin mitään ja saimme siitä melko pian “ylennyksen” kranatiiheitinkomppaniaan. Kumpikin n. 170 cm pitkiä pätkiä. Kaveri teki paljon ihme juttuja ja minä myös jouduin niistä kärsimään.

Yhden kerran oltiin pelailemassa pingistä tän saman porilaisen kanssa, niin paikalle tuli yks kaheli Pohjanmaalta. Hän oli onnistunut pimittämään ainakin yhden oikean luodin ammunnoista. Latasi sillä rynkkynsä ja osoitteli sillä sitten meitä päin. Kyllä hymy hyytyi.

Kyllä siellä oli outoa väkeä ja pidän suurena ihmeenä, että melkein kaikki pääsevät armeijasta suht’ terveinä pois. Toivottavasti nykynuoriso on fiksumpaa, ettei tule vammoja tai vieläkin pahempaa.

P.S. Aseöljylla saa nahkasaappaat nopeasti kiillotettua.

E: Niin juu, kuka tietää mikä on jukeboksi? No siinä alokas menee kaappiin seisomaan, ovi pistetään kiinni ja alikeisari sitten avaa oven, jolloin alokkaan pitää laulaa. Kuuntelin muutamaa säälittävää “jänis istui maassa” -kappaletta, jotka meni järjestään uusiksi. Omalla vuorollani valitsin Irwinin kappaleen, joka alkaa sanalla “Terveisiä”. Aika lujalla äänella kaiken lisäksi, mutta harmikseni melko pian kuului komento “riittää”.

Entäs Daltonit ovelle? Siinä 4 kaveria menee ovensuuhun niin, että 4 päätä näkyy eri korkeudella.

Ennen armeijaan “astumista” kannattaa lukea Hasekin mahtava kirja Kunnon sotamies Svejk.


#78

Puhuinkin Säkylän EK:sta. Sitä ei tosin ollut 01.


(mikko) #79

Niin siinä monesti käy ja vmäisimmät hommat onkin muisteltuna olleet mukavia.Paljon on muistoja vuodelta 1999. Yhden niistä viime vuoden mestaruussaunaan kerroinkin.

Mikä parasta elokuussa pääsee verestämään muistoja. Tosin tällä kertaa suunnataan Rissalaan, kun aikoinaan palveltiin Pirkkalassa.

Kyllä Suomen puolustus lepää hyvissä käsissä, kun kohta nelikymppinen ukko on osa sodanajan suunnitelmaa. Ollos huoleton, poikas valveil on.


(Titta på ylähylly!) #80

Neuvosi ovat erittäin hyviä järjellä ajatellen mutta ihmisillä kun on tuo tunnepuolikin ja aika usein se ohjaa tekemistä enemmän kuin järki. Kestäisin tuon vuodenkin stintin varmasti ellei kotopuolessa odottaisi se rakkauteni suurin kohde. Koen hänen tarvitsevan apuani mutta en sitä intistä käsin pysty antamaan ja se turhauttaa…

Syksyn pystyn nielemään hieman pureskelemalla mutta kevät on jo liian hektistä aikaa. Keväällä talven aikana kasautunut mieheinen kiima haluaa purkautua mutta intissä sille ei oikein ole sijaa. Se ei tunnu samalta.

Triplamestaruuden tavoitteluun tarvitaan meidän kaikkien panosta mutta mulla se jää haluamaani pienemmäksi… olisin vuoden komennuksen saaneena kuin simpanssi suljetussa häkissä, jonka läheisyydessä on valtava kasa banaaneja. Banaaneihin ei kuitenkaan yllä. Kyllähän se laittaa ■■■■■■■■■■■.

Intissä huomioidaan he joilla on tyttö/poikaystävä mutta entä me urheiluhullut?


#81

Melkolailla tasan vuosi sitten kutsui Säkylä. Aamujuna Tampereelta Kokemäelle ja siitä bussilla varuskunta-alueelle. Sitä bussin epätietoisen pelokasta hiljaisuutta ja liian nopealta tuntunutta matkaa ei kyllä hevillä unohda. Eikä sitä ensimmäisen illan hiljaisuuden jälkeistä konkretiaa, kun tajusi sen kaiken oikeasti tapahtuvan.

Paljon tuli paskaa koettua, vielä enemmän kirottua puolustusvoimien kelvottomia konkeleita (tässä täytyy tietää Säkylän jääkärikomppanioiden pyöräilyfetissi), mutta päivääkään en siitä kokemuksesta vaihtais pois. Aika kultaa muistot, mutta musta just se on parasta intissä. Kyllä kannattaa käydä, mitä vmäisempiä juttuja siellä tulee vastaan, sitä lämpimämmin sen muistaa jälkeenpäin.