Itselle työn ja vapaa-ajan erottaminen ei vaadi fyysistä siirtymää paikasta toiseen.
Olen 20 vuotta tottunut tekemään töitä myös muualla kuin työnantajan kiinteistössä - usein kotona. Aina tämä on onnistunut, oli sitten pakon sanelemana tai omasta valinnasta.
Tänäkään vuonna ei ole ollut ongelmia irrottautua töistä, vaikka läppärini onkin fyysisesti sijainnut kotona maaliskuusta asti.
Ihmettelen, että ne joille työskentely kotitoimistossa sopii todistetusti paremmin kuin avokonttori, eivät saa tehdä töitä kotona. Oletuksena on aina se, että fyysisesti työpaikalla kaikki on paremmin (oli sitten kuinka kamala avokonttori tahansa, kuinka paljon sisäilmaongelmia tahansa, jatkuvia sairaslomia yms).
Osaltaan tähän vaikuttavat kollegat, jotka ilman perusteluja inttävät että “työt pitää tehdä työpaikalla”, koska heille tämä sopii paremmin. Väittävät, että kotona ei saa mitään aikaan eikä ole työrauhaa (usein mainitaan lapset), ergonomia on huono, eikä pääse sosiaaliseen kontaktiin. Näin varmaan on heidän kohdallaan, kyllä me kollegat olemme huomanneet tuon “ei saa mitään aikaan”.
Olen tullut siihen tulokseen, että toimistolla työskentelyn ja etätyön kombinaatio olisi itselleni kaikkein paras. Rusinat pullasta -mentaliteetilla molempien hyödyt käyttöön. Kummallakin on myös tutkimusten valossa omat hyvät ja huonot puolensa. Tällä hetkellä luonnollisesti painan taas pelkkää etää.
Tässä HS:n pitkässä jutussa (maksumuuri) käsitellään ns. etätyöapatiaa eli väsymistä jatkuvaan eristäytymiseen ja kenties yksinoloonkin. Ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin, joka kaipaa sosiaalisia virikkeitä. Toki kuten sanottua myös etätyön hyödyt ovat moninaiset (rahaa ja aikaa säästyy jne.).
TIETOTYÖLÄISTEN arkea pandemiavuonna 2020:
Omasta olohuoneesta, ruokatilasta tai makuuhuoneesta on tullut työhuone. Työtä on aiempaa vaikeampi erottaa vapaa-ajasta. Päivät puuroutuvat ja muistuttavat toisiaan.
Yksitoikkoisuus tylsistyttää, vaikka työ sinänsä olisi kiinnostavaa. Keskittyminen herpaantuu.
MONI tunnistaa itsessään etätyöapatian oireita. Ilmiö on tuttu myös työterveyspsykologi Mona Moisalalle, joka on aiemmin työskennellyt aivotutkijana.
Nykyisin hän työskentelee tietotyöläisiä palvelevassa Heltti-työterveyspalvelussa, jolla on asiakkaina yli 700 yritystä.
”Yhä suurempi osa työpsykologille tulevista ihmisistä raportoi, että yhteys työyhteisöön on ehkä katkennut ja sitä erityisesti kaipaa. Myös työhön tarttuminen ja motivoituminen voi olla vaikeaa, kun ei ole ulkopuolista struktuuria”, Moisala sanoo.
Vaikka itselleen asettaisi raameja, niistä on tavallista helpompi lipsua.
”Tuntuu siltä, että on vaikea aloittaa jonkin ison työtehtävän työstämistä. Sitä lykkää loputtomiin ja katsoo Netflixiä ja imuroi, mitä ei samalla tavalla tapahdu konttorilla.
KAIKKI eivät tietenkään uuvu. Osa etätyöläisistä kärsii kuitenkin päivien yksitoikkoisuudesta.
Näyttääkin siltä, että työssä tylsistyminen on yleistynyt korona-aikana, sanoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen.
Perinteisesti on ajateltu, että työssä tylsistyminen johtuu yksitoikkoisuudesta. Virikkeiden vähyys ja päivien samankaltaisuus saattavatkin nyt tylsistyttää etätyöläisiä.
”Mutta tylsistyminen voi tulla myös ylistimulaatiosta: kaikkea on vähän liikaa”, sanoo tylsistymistä ja sen eri muotoja paljon tutkinut Hakanen.
Ylistimulaatiota saattavat aiheuttaa esimerkiksi ilman hengähdystaukoja toisiaan seuraavat etäpalaverit.
”Jos korona-aikana on jatkuva Teams-kokousten vyöry, ihminen ei välttämättä uuvu siihen, mutta hän voi tuntea työn mielekkyyden kärsivän ja kokea tylsistymistä.”
Tylsistymistä lisää myös yhteenkuuluvuuden tunteen heikentyminen työpaikkaa kohtaan, kertoo Työterveyslaitoksen tuore tutkimus.
Hakanen kutsuu tylsistymistä suomalaisen työelämän viimeiseksi tabuksi. Siitä on vaikea puhua. Tylsistymisen seuraukset ovat kuitenkin paljolti samantyyppisiä kuin uupumuksen: työkyky ja tuottavuus kärsivät, ja ihminen voi alkaa miettiä lähtöä työpaikastaan.
Tutkijat ovat havainneet myös koronaoloissa sen, että tylsistyminen kytkeytyy tuottavuuden heikentymiseen.
Minä kärsin toimistoapatian oireista. Joka aamu vit… harmittaa lähteä toimistolle. Etänä tein hommia jostain maaliskuusta kesään, mutta sitten loman jälkeen piti palata toimistolle opettelemaan uutta järjestelmää. Vaikka riittävällä tasolla sen jo hallitsenkin niin kotiin en pääse hommiin, vaikka kuinka olisi koronaa.
Onneksi tätä jautaa tarvitsee kestää enää jouluun asti, sillä ensi vuonna uusien kuvioiden myötä tarjolla on pelkkää etätyötä toisen työnantajan palveluksessa.
Itselläkin olisi mahdollisuus etätöihin. Mutta jotenkin tykkään tehdä työt toimistolla. Itsellä vähän se vika, että jos teen etänä, työaika on pikkusen häilyvä. Helposti se kone jää siihen auki päivän päätteeksi ja sitten tulee vastailtua sähköposteihin ym. Ja toimistolla on tulostimet ja skannerit. Ja lisäksi pitää postitella juttuja.
Meille tuli toimistolla maskipakko jos olet oman työpisteesi ulkopuolella (esim vessakäynnit, kahvihuone etc). En ole juurikaan toimistolla käynyt (ehkä kerran kuussa), mutta tuo kyllä tietää sen etten menekään.
Maski + rillit + herkkä iho ei ihan paras yhdistelmä oman terveyden kannalta niin yksi rasti lisää sille miksi olen mielummin etänä kun se mahdollisuus kerran on.
Meillä ei ole maskipakkoa. Lisäksi meillä on tosi pieni työporukka ja oma toimisto. Toimiston ulkopuolella pitää käydä vessassa, mutta harvemmin siinäkään kehenkään törmää. Mutta itsekin käytän rillejä, niin kyllä se maski hankaloittaisi juuri tuon huurtumisen takia.
Maskipakko, käytännössä kahdeksan tuntia maski päässä, etätyömahdollisuus, silti mieluummin paikan päällä. En usko, että kodin ja työn yhdistäminen on paras juttu, mutta pistetään se mutu vaikka new age -lokeroon. Toki jos asuu jossain kroisoskämpässä, jossa voi jonkun tilan uhrata työnteolle, eikä siellä tilassa tarvitse käydä kuin “työpäivän aikana”, miksei. Oveen voi kirjoittaa vaikka redrum. Minulla sellaista mahdollisuutta ei ole.
Mä teen yksiössäni ihan sujuvasti etätöitä, olen kiitollinen ettei tarvitse olla avokonttorin hälinässä vaan kuulee omat ajatukset.
Puhumattakaan siitä kuinka paljon virkeämpi on kun saa nukkua tunnin pitempään, eikä aikaa kulu työmatkoihin.
3 tykkäystä
kmalainf
(Joulun Tapparassa näkevä Matushkin | Levtchi fan club)
115
Reilun vuoden olen ollut nyt 100 % etätöissä, sitä edeltävä puolivuotinen noin 90 %. Eli enpä ole konttorilla juuri tässä viime aikoina pyörinyt. Homma pelittää näin ihan mukavasti, onpahan enemmä aikaa kaikelle tärkeälle kun ei mene siirtymiin aikaa. Asumismuotona kaksio.
Vaikka firma, jossa teen töitä, on hyvin etätyö myönteinen niin ennen koronaa tuli ehkä kerran kahdessa viikossa tehtyä töitä kotoa. Jotenkin vain tykkäsin pyörällä polkea sen 15 minsaa töihin ja siellä sitten vaihtaa kuulumisia työkavereiden kanssa. Toimistolla on kanssa kaikenlaista kivaa naposteltavaa (smoothieta, pähkinöitä, virvokkeita, yms) ja pirun hyvä kahvikone.
Koronan myötä on tosin tullut laitettua puitteet kuntoon kotiin hommaamalla kunnon standi läppärille (vertical standi), kunnon näyttö, laadukas webbikamera, kunnon näppäimistö, jne. Jatkossa tulee varmaan hiukan herkemmin tehtyä hommia kotoa kuin aiemmin.
Meillä kotona 3hlö tekee etää. Minä koko ajan. Vaimo tekee kotikäyntejä 1-2 krt vko muuten kotona ja junnu etäkoulussa. Onneks on tilaa ja kukaan ei juuri häiritse toisia. Mulla olis 68km päivässä ajamista vaimolla 34km jos työpaikalle pitäs ajella. Ja mulla on satavarmasti tehokkaampaa näin.Toki niitä duunikavereita joskus olisi mukava nähdä. Ja tykypäiväkin pidetään nyt toista krt etänä. Saa juopotella työnantajan piikkiin keskellä päivää kotona.
Mä en varmaan enää edes soputuisi siihen, että pitäisi olla toimistolla 8-16… Liukuva työaika on ollut käytännössä koko työuran ajan ja nyt viimeisen 3,5 vuoden ajan vielä lähes rajaton etätyömahdollisuus, josta viimeinen vuosi lähes 100% pakostakin. Uudessa paikassa (alkaa 29.3.) on myös rento suhtautuminen etätöihin korona-ajan ulkopuolellakin Ihanaa s**tana Ei tarvi vääntäytyä toimistolle, jos ei tahdo/ole jotain tärkeää paikan päällä. Tai voi olla vain osan päivää siellä ja tehdä sitten myöhemmin loput. Mulle sopii toi malli paljon paremmin ja on tosi paljon tuottavampaa, kuin että istuisi koko päivän kärvistellen toimistolla… Toki mulla kotona on nyt ihan OK työpiste, iso näyttö, eikä mies voi tehdä etätöitä, niin on myös oma rauha tehdä hommia
Etätöitä on nyt aika tarkalleen vuosi takana. En aiemmin tehnyt etää juuri nimeksikään, mutta menneenä vuonna tuli tehtyä keskimäärin 80% etänä.
Tunnelmat ovat kyllä vaihdelleet vuoden mittaan.
Iso plussa on, että on voinut herätä melkein tunnin myöhemmin kuin ennen. Tämä tunti on vaikuttanut omaan vireystilaan merkittävästi. Kroonisesta pienestä univajeesta on päässyt kokolailla normaaliin yöunen mittaan. Aamulla herää levänneenä ja virkeänä.
Suurin miinus puolestaan on, että kaikenlainen ajatusten pallottelu kollegoiden kesken on tipahtanut murto-osaan aiemmasta. Kahviautomaatilla tapahtuva ex-tempore ideointi on jäänyt kokonaan pois. Jokainen suorittaa omaa ruutuaan ja joskus ehkä kilautetaan kaverille.
Myönnän, että itsekin voisi olla vielä aktiivisempi soittelemaan eikä miettiä, että viitsiikö tällaisella asialla lähteä vaivaamaan työkaveria. Paras työnjälki kuitenkin usein syntyy vuorovaikutuksessa muiden kanssa, itsenäistä puurtamista unohtamatta.
Olen päätynyt siihen lopputulemaan, että etätöissä tulee ihan yhtä paljon “hyviä” ja “huonoja” työpäiviä kuin toimistollakin. Joskus saa aikaan aivan helkkaristi, joskus hakkaa päätä seinään koko päivän. Paremmin nukutut yöt nostavat etänä työnteon tehokkuutta, mutta spontaanin ajatusten heittelyn puute taas laskee sitä. Pidän siis myyttinä sitä, että etätyö johtaisi lusmuiluun.
Yksi haaste etänä on myös työn ja vapaa-ajan välisen rajan hämärtyminen. Pitäisi muistaa pitää taukoja, ulkoilla jne. Sinänsä kun on erillinen työpiste, niin siitä nouseminen tarkoittaa samalla työpäivän päättymistä ja itse en ole kokenut, että olisi houkutus palata töihin vaikka vielä illalla.
Aika moni tuntuu tekevän etänä hommia. Miten käytette etäpalavereissa kameraa? Ainakin meillä tuntuu kameran käytössä olevan paljon erilaisia tapoja tiimien välillä.
Vaikka vedän paljon palavereita, niin en pidä kameraa käytännössä koskaan päällä. Kamera menee päälle vain firman ulkopuolisten kanssa, isojen johtajien kanssa tai jos joutuu esittäytymään. Suurin syy siihen etten pidä kameraa päällä on se, etten jaksa istua koneella palaverin aikana, vaan kävelen ympäri huonetta. Istun koneella käytännössä vain, jos on pakko jakaa näyttöä, lukea näytön jakoa tai kirjoittaa muistiota.
Etäpalaverissa kameran käyttäminen
Kamera on aina päällä.
Kamera on alussa päällä ja sopivan ajan päästä pois.
Viime keväänä kun opiskelut meni etään, niin pääsääntöisesti meni kamera päälle aina kun jotain puhui tai esitti. Sitten tuli keväällä työpaikkaakin vaihdettua, niin ekaan teamsiin menin kamera päällä ja huomasin, ettei kellään muulla ollut. Sittemmin on kamera pidetty pois päältä.
Alkuun oli myös sillain säntillistä, että puin aina siististi päälle aamulla ikään kuin olisin töissä. No, vähitellen jalassa oli verkkaria ja uimashortsia ja jossain kohtaa on mennyt siihen, että puolet päivästä saattaa kulua aamutakissa. Kyllä diplomityön puurtaminen etänä on käynyt ajoittain kovin nihkeäksi, kun sitä tässä pari kk on työstänyt. Kiistatta työn- ja aikataulusuunnittelu on osoittautunut puutteelliseksi, eikä itsensäjohtaminenkaan ole ollut aivan ensiluokkaista. Tai projekti kyllä etenee hienosti, mutta kukaan ei meinaa saada opinnäytteeseeni tuotettua tekstiä. No, se tuskin on etäyhteyden vika.
Niin se pointti unohtui. Viikkoon mahtuu useampia päiviä, ettei ole mitään työhön liittyviä kontakteja. Toki on muita töitä niin pääsee edes välillä Teamsiin nököttämään.
Meillä on n. 10 hengen firma ja töitä on aivan helvetisti, syksystä asti olemme olleet 100% etänä.
Syksyllä vielä pidettiin yksi toimistopäivä viikossa, mutta kun koronatilanne alkoi huonontua, päätettiin että ei enää ettei käy niin että yksi sairastunut tartuttaa kaikki muutkin ja sitten ei pystytäkään enää toimimaan vähään aikaan (pyöritämme 24/7-järjestelmiä, joten ongelmat eivät olisi asiakkaille kauhean mukavia).
Meillä on “Daily Standup” oman väen kesken etänä joka aamu kympiltä ja siinä tietenkin tulee vaihdettua myös vähän kuulumisia.
Perjantaina iltapäivällä on johdon yhteenveto viikon tapahtumista ja tähän kuuluu myös virtuaalinen kahvitauko eli kun johto on liirumlaaruminsa hoitanut niin sitten aletaan puhua paskaa ja tämä on ollut erittäin hauska käytäntö.
Ihanaa s**tana 
Ei tarvi vääntäytyä toimistolle, jos ei tahdo/ole jotain tärkeää paikan päällä. Tai voi olla vain osan päivää siellä ja tehdä sitten myöhemmin loput. Mulle sopii toi malli paljon paremmin ja on tosi paljon tuottavampaa, kuin että istuisi koko päivän kärvistellen toimistolla… Toki mulla kotona on nyt ihan OK työpiste, iso näyttö, eikä mies voi tehdä etätöitä, niin on myös oma rauha tehdä hommia