Tupakointi ja sen lopettaminen

Nyt on kyllä timanttinen Fingerpori tämän pävän Hesarissa :slight_smile:

6 tykkäystä

Ensimmäisen kerran lähdin tosiaan yrittämään juurikin tuon 21 päivää sitten korvaushoidoilla - kuten viestissä lukee. Valitettavasti korvaushoidot eivät minulle sovi, koska nikotiinipurkasta tulee ihan yksinkertaisesti paha olo. Tämä selitti aika nopeasti myös sen, miksi jokaisella aiemmalla lopetuskerrallani olin myös lopettanut korvaushoidon nopeasti.

21 päivää ei ole vielä täynnä, sillä luin “Stumppaa tähän” -kirjan tuossa välissä ja siinä painotettiin, ettei tapoja tule muuttaa ennen kuin kirja on luettu loppuun. 10 päivää sitten sain kirjan luettua loppuun ja vaikka siellä onkin muutamia juttuja, joihin en nyt suoranaisesti usko niin siitä huolimatta tämä lopetuskerta on ollut todella nautinnollinen.

Valehtelisin, jos sanoisin, ettei joka päivä tule useampaa kertaa mielitekoja, mutta jotenkin nuo mieliteot on pysynyt todella hyvin hallinnassa. Yksittäisiä vaikeita hetkiä on ollut toistaiseksi lähinnä Tapparan tappiot, jolloin tekisi mieli heti pelin jälkeen laittaa palamaan. Tuossa mielentilassa on kyllä aika lohduttavaa, kun tajuaa, ettei tää tästä ainakaan paremmaksi tuolla tavalla mene.

Tälläkin kertaa (olenhan yrittänyt lopettaa monta kertaa) jaksan yllättyä siitä, kuinka nopeasti kroppa alkaa puhdistua kuormituksesta. Minulla on ihan täysi työ pitää itseäni pois hölkkälenkeiltä, kun se fiilis on aika mahtava, kun henki kulkee. Tähän mennessä tietääkseni kyseessä on lähinnä psykologinen kuvitelma, mutta aika sama. Makuaisti on palannut ja hajuaistikin on taas messissä.

Päivä kerrallaan mennään kuten aina ennenkin. Mainostamisen yritän edelleen pitää vähäisenä - katsotaan sitten, kun aikaa kuluu vähän enemmän. Tällä hetkellä kuitenkin on fiilis, että mun tupakat olis nyt poltettu.

9 tykkäystä

Mulla 3kk täynnä. Vieläkin välillä tulee mieleen että nyt,. Mutta samalla hetkellä on helppo miettiä savuttomuuden hyviä puolia jolloin on helppo tehdä järkevä päätös. Mulle varmasti vaikein hetki on saunaan jälkeinen vilvoittelu pihalla oluen kera, enää ei joka kerta vasen käsi hamua tyhjää pöydältä…

Mynthoniakaan ei enää mene kuin 1-2 päivässä kun tulee isoin kuivettunut tervaryöppy keuhkoista, sekin on vähentynyt nyt 3kk kohdalla merkittävästi ja kun taaksepäin miettii niin näitä ei varmaan olekaan enää pariin viikkoon tullut yhtään.

Edit: Nikotiinipurkkaa en ole pystynyt käyttämään samasta syystä. Mulle helpoin on ollut se imeskelytabletti jonka pystyi vaihtamaan mynthoniin noin viikossa. Myös sumutetta kotiin mutta se oli ihan “no go”.

1 tykkäys

Pisin lopetukseni on tainnut olla vuonna 2014 ja se kesti muistaakseni 9 kuukautta ja rapiat päälle. Tavallaan sitä fiilistä, joka mulla silloin oli, en oo kovin helposti saavuttanut uudestaan. Tiedän, että ne mieliteot vähenee, kun aikaa kuluu, mutta samalla oon jo etukäteen opetellut hyväksymään ainakin osittain sen, että mun mieli kyllä osaa tupakoinnin salat varmaan hautaan saakka.

Itselläni tuolla kerralla meni muistaakseni sillee, että kuuden kuukauden kohdalla olin tosi ylpeä itsestäni ja aloin yliarvioimaan itseäni. Kuvittelin, että jos yhdellä mökkireissulla polttaisin niin siitä ei seuraisi mitään. Se yksi mökkireissu menikin hyvin ja silloin poltin pari askia ja sitten palasin arkeen eli en polttanut seuraavaan kahteen kuukauteen. Kuitenkin salakavala on tupakka ainakin mulle, koska se ketjureaktio alkaa aina uudestaan. Kun oot tavallaan rikkonut sen savuttomuuden verhon niin sen jälkeen annat aika herkästi periksi ja lopulta niitä tilanteita, kun haluat polttaa alkaa löytyä aika usein ja lopulta oot samassa jamassa.

Sen jälkeen oonkin ollut erinäisiä pätkiä tupakoimatta, mutta silloin, kun oon sortunut polttamaan niin en ole edes yrittänyt huijata itseäni enää, että selviäisin siitä savuttomana. Mun kohdalla on hyvä tiedostaa, että mun ei parane polttaa koskaan yhtäkään.

3 tykkäystä

Peterralta harvinaisen samaistuttava teksti. Mulla oli kans pitkään rimpuilua lopettamisen kanssa ja niitä “yksiä” tuli poltettua. Nyt reilu vuosi tupakoimatta, enkä edes ajattele, että joskus voisin polttaa yhden.

Muistakaa aina lopettajan kultainen sääntö: Yksi savuke muuttuu omaksi askiksi alle aikayksikön…

3 tykkäystä

Jep, tämä on täysin omasta pääkopasta kiinni. Itseasiassa mut ainakin yllätti kuinka pienet ne vieroitusoireet lopulta oli, isoin asia oli päästä tavasta eroon. Mulla on toisaalta helppoa kun on noi muksut tuossa, motivaattorit siis pyörii jaloissa, kun heidän nähden en koskaan polttanut.

Itse kuulun tähän “kivaan ryhmään” joiden vanhemmat polttivat. Tämä siis sisällä, autossa ja missä tahansa oltiin. Tämähän oli ihan jees ja yleinen käytäntö -70 luvun lopulla. Kai mun mielenkiinto polttamiseen on tuolta ajoilta kotoisin niin siksi en ole halunnut antaa esimerkkiä.

1 tykkäys

Aika lailla samat motivaattorit. Kolme alle kouluikäistä ottamassa mallia.

Lopettaminen itse asiassa alkoikin siitä kun muksut sanoi, että haisee pahalle ja en halunnut heille opettaa tupakoinnin saloja.

3 tykkäystä

Täysi savuttomuus on onnistunut 17 päivän ajan ja fiilis on edelleen se, että nyt oon oppinut läksyni. Toivottavasti ei enää koskaan tarvitse lopettaa. Muutama päivä vielä niin olen virallisesti kolmen viikon ylitse, jonka jälkeen tutkimuksien mukaan minkäänlaisia edes teoreettisia jämiä riippuvuudesta ei ole. Kaikki, mikä sen jälkeen tulee eteen on mielessä käyviä hetkellisiä oikkuja ja niihin tarttuminen ei toivottavasti tule mieleenkään.

Pelit on savuttomina ihan yhtä kivoja, suosittelen! =) Joskin savuttomana yleensä kyselee siinä tupakkapaikan vieressä, kun se haju tunkeutuu siihen käytävään melko painostavalla tavalla, että miten mä en oo ikinä haistanut tuota ennen.

7 tykkäystä

Tsemppiä @peterra! Päivä kerrallaan vaan. Jossain vaiheessa sitä huomaa, että päivät on muuttunut kuukausiks ja lopulta vuosiks.

Pahalle ei edes pikkusormea, muuten tupakka perii…

4 tykkäystä

Mä olen lopettanut päivien ja viikkojen laskemisen.
Pääsin oman itseni kanssa siihen sopimukseen että tupakkaa voi polttaa silloin kun ottaa olutta.
Kun sitä olutta ehtii ottaa nykyään niin harvoin, niin tupakkakaan ei pala.
@Oijennus epäili tämän toimivuutta, mutta minulla tämä toimii ihan täysin.

Nikotiinipurkkaa tosin menee.:blush:

1 tykkäys

Loivanlievästi kuuluu tänne.

Day number two. Päivät menee yllättävän helposti töissä mutta kotona alkaa vaikeudet. Ja nämä illat kun saanut lapset nukkumaan, niin on hankalaa. Eilistä tosin helpotti hallilla olo, jossa meni yllättävän helposti peli savuttomasti. Mitä lopettaneet/lakkoilleet ihmiset on tehnyt iltaisin kun alkaa marlboro huutamaan sun nimeä. Onko muuta vaihtoehtoa kun lähtee pihalle juoksemaan??

Minä käyn edelleen silloin tällöin vain samoilemassa ulkona sen 5-10 minuuttia. Kuuntelen maailman ääniä ja mietin mukavia juttuja. Sitten kävelen sisälle ja homma ohi.

2 tykkäystä

Mielummin lenkille kuin jääkaapille. :wink:

1 tykkäys

En tiedä, onko tämä lohduttavaa tai kannustavaa, mutta itse en tee yhtään mitään. Itseäni auttoi sellainen vähän lapsellinen leikki, että ajattelin tupakoinnin hirviöksi mahassani (Lue: Allen Carr) ja tuon hirviön kuolmemanvoihkaisuja ovat nuo mielihalut polttaa.

Tämä ajattelutapa auttoi itseäni ja tieto siitä, että tuollainen mielitekokohtaus on oikeasti hetkellinen; se kestää maksimissaan kolme minuuttia ja sitten helpottaa. Jos jää ajatuksen ympärille lukkoon niin sitten vaan muuta puuhastelua - Oijennuksen esimerkki on hyvä.

Mutta tämä on edelleen mun kohdalla paras asia: itselläni nuo ekat kaksi viikkoa (tasan 14 vrk) oli todella vaikeita - sekä töissä että vapaa-ajalla. Sitä kuvittelee, ettei nuo tupakkahimot ja ajatukset jätä rauhaan millään. Kuitenkin tuon jälkeen aika lähtee yleensä itselläni kulumaan siivillä ja koko asia rupeaa unohtumaan.

Jos ajattelen tämän määränä niin mieleni teki tupakoida ekan kahden viikon aikana sellaiset 30-40 kertaa päivässä. Huomattavasti useammin kuin ikinä olen polttanut. Kun kaksi viikkoa napsahti täyteen ja elämä alkoi soljua ilman tupakkaa niin määrä on laskenut johonkin about viiteen päivässä.

3 tykkäystä

Näin tein, mutta pyrin puhumaan tässä ketjussa vain omalta osaltani ja omista tuntemuksista.

Itselläni oli tuossa aikanaan heikko hetki ja lipsahti, mutta nyt on taas hyvä tauko takana ilman savuja. Olisiko n. 3kk. Itselleni se on joko tai. En polta yhtä tai kahta. Poltan useamman viikon. Motivaattoreita on ihmisillä erilaisia, mutta ne pitää löytää.

Sitten ne hienot hetket, kevät koittaa ja kuinka upealle tuntuu, kun on hajuaisti.

Kuten olen todennut, olin kolme vuotta polttamatta. Ja päätin maistaa kaverilta yhden pikkusikarin. Nyt käyn taas taistelua.

2 tykkäystä

Tässä ollaan sun kanssa samassa veneessä ihan täysin: itse en pysty kuvittelemaan, että voisin polttaa yhtä - sikaria tai tupakkaa.

Minä käsitän tupakoinnin ketjureaktiona, jossa minun täytyy jättää polttamatta jonon ensimmäinen. Jos ajattelen, että koko ajan “minulta jää jotain väliin” eihän kukaan sitä jaksa tai sitä, että laskee, kuinka monta tupakkaa on nyt jäänyt polttamatta.

Itse tiedän aiemmista kokemuksistani, että minulle tuo ketjureaktio toimii ja minulle paras ketjureaktio on se, että en polta ensimmäistä. Jos en polta ensimmäistä niin voi hyvinkin mennä 20 000 ohitse.

1 tykkäys

Ilman oleminen on jo nyt normaali. Mutta mun täytyy rehellisesti myöntää, että mä vähän pelkään täydellistä elämää: sanotaan, että jotain paheita nyt saa olla ihmisellä, kun kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen. Oma paheeni oli pitkään tupakointi, nyt se on historiaa.

Ja tupakointi harhauttaa edelleen vuosittain jonkun prosentin ihmisistä polttamaan - tai nikotiini ylipäätään. Ei nikotiini ole maailmasta katoamassa ja pelkästään se, että ihmiset vaihtelevat toisiin nikotiinituotteisiin ei välttämättä ole yhtään sen parempi.

Jos nyt joku oikeasti haluaa jotain tupakoinnille tehdä niin ostaa Allen Carrin easyway-teoksia ja laittaa ilmaiseksi jakoon ja mahdollistaa ihmisille yhteisiä lukuhetkiä, jolloin tuo teos myös luetaan lävitse. Oma suhtautumiseni koko tupakointiin muuttui tuota myöten - tosin en minä ikinä ole tupakoivaa itseäni yhtään arvostanut. Olen ylpeämpi itsestäni tällä hetkellä ja tiedän, että pärjään ilman tupakkaa ja voin olla siitä onnellinen.

Kuitenkin se ei poista sitä, että todennäköisesti kohtalaisen kauan - kaikista apukeinoista ja ymmärryksestä huolimatta - että tulen ajattelemaan tupakkaa ainakin tietyissä hetkissä elämääni vielä pitkään.

Osa vuoden 2016 tupakkalain siirtymäajoista päättyy sunnuntaina 20.5. ja sisätiloissa tupakoinnista tulee entistä rajatumpaa. Otsikosta huolimatta tällä on tuskin suurtakaan merkitystä kenellekään.
Onkohan niitä ravintoloihin suurella kohulla rakennettuja “savustuskoppeja” enää missään vai joko kaikki tupakoitsijat on ajettu ulos?

En tiedä onko toi niinkään ahtaalle laittamista, ainakin itse menin mielummin ulos savuille kun pieneen koppiin täynnä tupakansavua kun itse tuli poltettua. :joy:

2 tykkäystä