Mä oon ollu viikon verran polttamatta, eikä tee edes mieli. On niin julma keuhkotauti tämä korona että pisti miettimään tupakoimista aika paljon 
14 tykkäystä
Sama vika taisi itselle iskeä. Ja koko korona on pakottanut muutoinkin melkoisen pitkälti siihen, ettei nyt olla kenenkään mukavuusalueella. Ei ole sosiaalista painetta ja toisaalta nyt vaan täytyy muutenkin keksiä aika paljon erilaisia aktiviteetteja normaaliin verrattuna, kun ystävät/Tappara on pois kuvioista. Yritän ottaa ilon irti siitä muutoksesta, joka tarjotaan ilman omaa myötävaikutusta. Mutta sen enempää en tässä tai muissakaan ketjuissa halua asiaan pureutua, eteenpäin. Toivottavasti normaaliin arkeen ainakin 70 %:sti päästään ennen kesäkuuta takaisin.
3 tykkäystä
3 kk polttamatta:money_mouth_face:
7 tykkäystä
Mulla on ollu noita “kuukausi polttamatta, kuukausi poltetaan” jaksoja aina tietyn väliajoin. Reissutöissä ollessa tulee poltettua mutta kotona ei niinkään, ja nyt vapaaehtoisessa karanteenissa on ollut helppo olla polttamatta kun on kotona 
toivottavasti pysyykin helppona.
Tsemppiä sinne savuttomiin päiviin!
1 tykkäys
Motivaatio on numero Uno tässä hommassa.
Nythän voi motivoida itseään sillä, että voi saavuttaa hieman pienemmän todennäköisyyden kuolla Taysin hengityskoneeseen parin viikon kuluttua.
Tsemppiä!
3 tykkäystä
Kyseenalaistan edelleen motivaation osuuden. On muuten mielenkiintoista, että aktiviteettini tässä ketjussa nousee aina, kun tupakoimattomuus onnistuu ja kun katoan tästä ketjusta, kaikki voivat ennustaa minun sortuneen ja poltan jo kulman takana. Motivaatio on kinkkinen juttu, jota jokainen voi analysoida ainoastaan omista lähtökohdistaan. Olen ollut vähän erilaisia aikoja polttamatta vuosien varrella, mutta olen aina pitänyt motivaatio-selitystä omalla kohdallani kaikista eniten ontuvana selityksenä. Motivaatiolla on aina kääntöpuoli, jonka jokainen tupakoija kyllä tuntee, joka täytyy käydä itse läpi:
- mikä motivoi minua jatkamaan tupakointia?
Kysymys on aika täydellinen, koska en tunne yhtäkään tupakoijaa, joka osaa vastata kovin vakuuttavasti tähän kysymykseen. Lopulta kun tätä aikansa pohtii päätyy oikeastaan varsin mielenkiintoisiin ajatuskompromisseihin: poltan, koska en osaa/voi/halua lopettaa. Yleensä kysymys ei ole halusta vaan enemmänkin pelosta, ettei osaa tai voi. Epäonnistumisen pelkääminen on ihmiselle niin tyypillinen tila, että itse olen jatkanut eri kausia polttamista kuukausista vuosiin sen takia, etten kestä epäonnistua ja on helpompaa vaan heittää hanskat tiskiin - jos kohtaan a ei ole kerta kaikkiaan mitään muuta vastausta kuin ne, jotka esitin yllä, niin mitä menetettävää minulla oikeastaan edes on? Jos pahin pelkoni on epäonnistua lopettamisessa ja palata tupakoijaksi niin miksi lopettamisen aloittaminen on vaikeaa?
Tähän kohtaan en ole löytänyt muuta vastausta kuin sen, että tupakoiminen tarkoittaa tupakoijalle paljon enemmän kuin vain se yksi tupakka. Tupakka on lounas, lenkki, rentoutuminen, viha, helpotus jne. Ympäristöstä tuleva painostus on minun mielestäni usein sitä väärää ja huonoa, jossa keskitytään aivan liikaa siihen “kuoreen” eli tärkeämpää on kitkeä joku mekanismi (eli lopettaa toiminta viedä tupakka huulille ja vetää henkeen.) Jos taas lopettaminen aloitetaan niistä oikeista syistä ja “päästään” omassa päässä siihen pisteeseen, että ymmärrän tupakoinnin olevan turhaa niin lopettaminen on paljon helpompaa.
Omalla kohdallani olen todennut huomattavan määrän totuuksia itselleni:
- nikotiinikorvaushoito voisi auttaa minua ylläpitämään tupakoimattomuutta, mutta se ei ole koskaan tuntunut auttavan minua lopettamaan
- pärjään varsin vähäisillä/mitättömillä oireilla ensimmäiset päivät/viikot, mutta taistelen joka päivä pääni hirviötä vastaan, joka antaa luvan polttaa yhden - yksi ei ole koskaan toiminut minulle. Yksi johtaa siihen, että voi polttaa toisen ja kolmannen
- minulla on kauhea määrä energiaa, jonka haluan purkaa johonkin, mutta samalla pelkään monenlaista tekemistä - en esimerkiksi uskalla tehdä mitään, mikä voisi ärsyttää minua
Olen ollut tänään polttamatta 12 vuotta ja 3 viikkoa.
Se sama pään sisällä oleva hirviö on yhä kotona eikä se sieltä milloinkaan lähdekään.
Sitä yhtä ja samalla ensimmäistä savua en ole tähän päivään vetänyt. Tiedän että minulle kävisi vieläkin se mitä pelkäät. Polttaisin toisen ja kolmannen jne.
Aika harvoin se mieliteko nykyään tulee mutta sopivassa tilanteessa muistuttaa olemassaolostaan.
Kerran tupakkamies on aina tupakkamies. Ei siitä henkisestä riippuvuudesta pääse koskaan irti.
6 tykkäystä
Itse en polta, toki teininä tuli kokeiltua, mutta onneksi silloin urheilu vei voiton.
Eräs soittokaverini poltti varmaan askin päivässä -90 luvun alkupuolella. Sitten hän kävi muutaman kerran jollain hypnotisoijan luona ja polttaminen loppui siihen paikkaan. Tiettävästi ei ole sen jälkeen uudelleen aloittanut.
Vaarini poltti pikku pojasta lähtien tupakkaa. Lopetti 55 vuotiaana sydän vaivojen takia lääkärin kehoituksesta. 80 vuotiaana hänellä todettiin syöpä jota ei voitu parantaa. Syöpä ei ollut keuhkoissa. Vaari kysyi syöpälääkäriltä että mitä jos hän aloittaisi taas tupakoimaan. Vaarilla oli tehnyt joka päivä tuon 25 vuotta mieli polttaa tupakkaa. Lääkäri totesi ettei tupakoinnin aloittamisesta uudelleen ole enää vaikutus vaarin terveyteen. Vaari rupesi taas polttamaan ja sillä oli positiivinen vaikutus hänen mielialoihin. Vaari eli vielä 3 vuotta. Kun hän kuoli oli syöpä käytännössä kaikissa muissa sisäelimissä paitsi keuhkoissa. Tuo 25 vuotta minkä vaari oli polttamatta kertoo vain sen että nikotiinillä on kyllä käsittämättömän voimakkaat riippuvuus vaikutukset.
1 tykkäys
Ai niin, minun pappani taisi aloittaa sodassa tupakinpolton. Punaista Norttia poltti jossain vaiheessa niin että sätkä paloi koko ajan huulessa. Sitten kun hän täytti 85 niin hänelle meinasi käydä hassusti kun nukahti sohvalle ja se aiheutti pienen tulipalon, tosin vain vaatteisiin. Siihen loppui tupakointi. Eikä yhtään vieroitusoireita. Kahdeksan vuotta vietti loppuelämää ilman tupakkaa.
Ei siitä välttämättä tarvitsekaan päästä irti, riittää, kun oppii elämään sen kanssa. Kyseessähän on vain tunne. Tunteesta siihen, että toteuttaa mielihalun on pitkä matka. Sen tiedän, että ei tuo “hirviö” rauhaan jätä, mutta aikaisemmilla lopetuskerroilla kyllä tunnistan sen voiman henkentymisen aika selvästi. Ekat päiväthän on pelkkää mieliteosta toiseen juoksua, mutta jo parin viikon jälkeen muistaakseni aikaisemmilla kerroilla päivittäiset mieliteot ovat olleet luokkaa kerran tai kaksi. On myös eri asia ajatella, että “tekeepä mieli polttaa” kuin se, että “poltanpa tupakan.” Toteuttamaton mieliteko on vain mieliteko, joka kyllä unohtuu.
Ite alottelin polttaa tupakkia 12vuotiaana ja nyt mittarissa 44. askin verran tuli poltettua päivässä viimme kesään saakka, kun lupasin muijjalle et lopetan röökaamisen heti ku saadaan yks asia pääte pisteeseen, joka oli ollut haaveena pitkään. Lopetin kun seinään sit siihen ilman mitään painotuksia, kun oli sen aika, ja tietenkin ilman mitää poppa konsteja 
9 tykkäystä
Firman pikkujouluissa tuli muuten maistettua sikaria, mikä on eka kerta kun olen jotain tupakkatuotetta maistellut lopettamisen jälkeen. Vedin oikein keuhkoihin asti ja saman tien iski morkkis, että tästäkö se taas lähtee.
Ei lähtenyt, ei ole tehnyt tupakkaa mieli tuon jälkeen edes baarissa.
3 tykkäystä
Olet toiminut ihailtavasti. Tekisi mieli vähän kiroilla vertailun kanssa, mutta jos minä olen jotain (tai ainakin uskottelen itselleni) oppinut niin se on “pysy savuttomana.”
Olen monesti tehnyt itse tuon virheen ja tunnistan tuon fiiliksen, että “tässäkö tää oli.” Minä tiedän jo nyt, että noita ideoita minullekin vielä tulee ja turha sitä on pelätä. Itselläni on yleensä mennyt niin, että olen ikään kuin “selvittänyt” yhden tai pari tupakkaa ja onnitellut itseäni jo siitä, että olen päässyt oikeasti eroon. Minulle se on ollut väärä signaali, koska muutaman viikon päästä onkin iskenyt se heikko hetki ja sitten on oikeasti jo marssinut suoraan sinne R-kioskin kassalle, “yksi aski LM:n harmaata” kiitos. Olet henkisesti hajalla jo siinä, kun käyt siinä kassalla.
Mitäähän ei tarvitse antaa tapahtua. Repsahtaminen voi olla repsahdus ja sen jälkeen palaat ruotuun. Minulla repsahdus vaan suuntautuu yleensä toisin: se meneekin enemmän niin, että yhden repsahduksen jälkeen olen salaa antanut itselleni luvan toiseen ja kolmanteen repsahdukseen. Huomasin tätä lopetusta tehdessäni, että olen käyttänyt sosiaalisen verkostoni jokseenkin kuiviin: kertonut monelle, että lopetan, sitten aloittanut uudestaan. Se on noloa, mutta nolo ei toimi minulla.
Monet ovat kertoneet näistä vähän vastaavista kokemuksista. Päätös on ikään kuin tehty jo aiemmin - kauan sitten. Isoin henkinen työ on takana ja sitten vaan tartutaan toimeen. Kaverin isä lopetti tällä tekniikalla, että kirjoitti kalenteriin jopa päivät, kun vielä polttaa ja kun se päivä tulee niin siihen vaan lopetti. Pysynyt nyt käsittääkseni 6 vuotta kohta savuttomana.
1 tykkäys
Nyt kesällä tulee 4 vuotta ilman tupakkaa. Lopettaminen oli todella helppoa senjälkeen kun lopetti itsensä huijaamisen sähkösavulla/pikkusiikareilla. Pari viikkoa maks nikotiini tabletteja tuli imeskeltyä maks 4/päivä. Sit siihen se jäikin. Eli ekana älkää huijatko itteenne… Lopettakaa ja turhat selittelyt pois. Tosin rahat ei jää säästöön vaan löytää uuden käyttötarkoituksen… Alkuun lihosin mut sekin sulaa pois kun liikkuu. Ja se liikkuminenkin helpottuu lopettamisen myötä pirusti.
Tsemppiä kaikille jotka lopettaa eikä meinaa
6 tykkäystä
Ensimmäinen viikko on täynnä Ajattelin juhlistaa käymällä lenkillä haistelemassa tuota ulkoilmaa, koska ensimmäistä kertaa taas ihan hetkeen voi sanoa jotain haistavansa. Haistaminen & maistaminen on muuten positiivisia asioita, mutta
- taloyhtiö “tuoksuu” sairaalalta - asia, jota en ole ikinä ennen huomannut
- tupakka on aika vahvan tuoksuista - eilen joku poltti n. 500 metriä mun edellä ja piti jättää vielä pidempi turvaväli, koska mieliteko meinaa ylittyä, onneksi tuo tuoksu ei tuo mieleen kuin riippuvuuden tällä hetkellä
- fyysiset vieroitusoireet on täysin selätetty: niitä oli eniten 4-5 päivän välissä, jolloin käytännössä elimistö huusi koko ajan valveilla ollessa nikotiinia. Todellinen itsensä harhauttamisen päivä. Yöllä sitten normaalisti hirveä hikoilu päällä
Koska ensimmäinen viikko on nyt täynnä - lähdetään rohkeasti tuplaamaan sitä. Positiivisia asioita:
- ihan hirmuinen vaikutus lenkillä sykkeeseen
- on mahtavaa, kun ruoka maistuu joltakin
- mitä mä teen kaikella tällä rahalla?
9 tykkäystä
Vastaus kohtaan 3. → käyt ostamassa uuden fillarin
1 tykkäys
Tuo tupakan haju on edelleen aika hyvä vaikka muutama vuosi jo lopettamisesta. Ja nimenomaan savun haju. Toinen ääripää on juuri tupakoinut ihminen. Se haju kun menet hissiin jonkun kanssa, joka on juuri tupakoinut tai samaan autoon. Se motivoi pysymään jatkossakin savuttomana.
6 tykkäystä
Hajussa on se “sweet spot”. Liian läheltä pelkkää syöpää, liian kaukaa pelkkää syöpää. Sama kuin bensiinin hajussa. Tosin siinä haju taitaa kadota pidemmällä matkalla. Varmaan liittyy “tuoreuteen” eli siihen, miten on ilman kanssa tekemisissä. Myös altistumisajalla on merkitystä.
Lähtökohtaisesti haisee paskalta.
3 tykkäystä
Olen tehnyt tämän pakollisen investoinnin jo aikaisemmin. Ehkä mä nyt oikeasti yritän vaan säästää tässä koronan maailmassa pahan päivän varalle. Raha tosin täytyy siirtää johonkin eli todennäköisesti aktivoin nyt jonkun toisen tilin. Jos rahaa säästöstä ei siirrä niin silloin se vaan hupenee johonkin muuhun ja haluan nimenomaan erittäin konkreettisesti nähdä, mihin tuo jää. Uusi pyörä (mallia viime vuosi) pelittää hienosti, mutta tällä hetkellä pyöräily ei oo “innostuksena” vaan rullaluistelu & juokseminen. Haluan meinaan ensin tuota peruskuntoa ja -kestävyyttä roimasti ylöspäin. Sitten on taas kiva pyöräillä.
Pidän itsekin tupakan hajusta (olen pitänyt varmaan aina ja muistan tämän ilmiön jo niinkin kaukaa kuin lukion ensimmäiseltä - silloin en vielä polttanut.) Mutta vastapuolella on juuri tuo ihminen, joka on juuri polttanut. Tuotahan ei tupakoijana haista lainkaan ja sen tajuaa vasta, kun se oikeasti tapahtuu. “Hyi saatana.” 
Samoin tulee olemaan ikävää, jos ja KUN pitäydyn tässä ja joskus päästään taas Hakametsään takaisin. Se kulma, jossa itsekin niin paljon viihtyy menettää aika paljon viihdyttävyyttä, kun haistaa sen kulman
2 tykkäystä