Sauhuttelin itse ennen. Lopetettuani tupakan käry tuntuu tosi epämiellyttävältä, jos joku vieressä savuaa, siirryn kauemmaksi.
Kerrostalon parvekkeella näin en voi tehdä, muutakin menemällä sisälle ja ovi kiinni, enkä voinut siellä käryssä lasta pitää nukkumassa, en voinut tuulettaa kämppää. Ongelma ratkesi kun muutettiin pois. Nyt mieli lepää, mutta onko oikein kärsiä naapurin tupakoinnista tuollain?
Ymmärrän tupakoitsijaakin, onhan se oma parveke, eikä mulle tullut mieleenkään valittaa asiasta, vaikka kirosin mielessäni. Saa kai hänkin parvekkeellaan tupakoida, oli vielä hissitön talo ja ylin kerros…
Kerrostalossa pitää sietää kaikenlaista, muuttakaa pois jos voitte, niin elämä hymyilee. 
1 tykkäys
No eikö se vesihöyry silti vesihöyryä ole on se aikaansaatu miten vaan. Ei savua vaan vesihöyryä.
Wikipediasta:
Savu on tavallisimmin orgaanisen aineen epätäydellisen palamisen yhteydessä syntyvä seos, aerosoli, jossa palamisessa syntyneisiin kaasuihin on hienojakoisesti sekoittunut erilaisia kiinteitä hiukkasia ja usein myös nestepisaroita. Usein se on palamisen ei-toivottu sivutuote, mutta sitä voidaan myös hyödyntää esimerkiksi tuhoeläinten torjunnassa, yhteydenpidossa (savumerkit), puolustuksessa, ruoanlaitossa (savustus) sekä nautintoaineena (tupakointi).Sähkötupakka tai sähkösavuke on tekninen laite, jonka kautta hengitetään yleensä nikotiinipitoista höyryä. Sähkötupakka poikkeaa merkittävästi perinteisestä savukkeesta, sillä sähkötupakkaa ei polteta. Koska siinä ei tapahdu palamista, se ei tuota savua, häkää, tervaa eikä muita haitallisia palamisyhdisteitä. Sähkötupakka ei myöskään sisällä tupakkaa.[1][2][3] Laitteesta on myös käytetty nimitystä sähköinen nikotiininannostelija.[4]
Sähkötupakka voi muistuttaa ulkonäöltään savuketta, mutta mallit ovat kehittyneet jatkuvasti yhä enemmän perinteisistä savukkeista poikkeavaan suuntaan.[5] Laite koostuu akusta, valmiiksi täytetystä tai itse täytettävästä nestesäiliöstä sekä höyrystimestä eli atomisaattorista, joka lämmittää sinne säiliöstä päätyvän nesteen höyryksi. Nesteen höyrystyminen tapahtuu mallista riippuen joko manuaalisesti nappia painamalla tai automaattisesti imaisun yhteydessä. Höyryn muodostamiseen käytettävät nesteet koostuvat pääosin propyleeniglykolista ja/tai glyseriinistä sekä makuaineista. Saatavilla on sekä nikotiinittomia nesteitä että erivahvuisia nikotiininesteitä.[6][7]
Ja nyt siis keskusteltiin siitä mikä ero on tupakansavulla ja sähkötupakan höyryllä. Toinen on edelleen savua ja toinen höyryä. Ei kannata sekottaa.
1 tykkäys
Vaan onko sähkötupakan höyry pelkkää vesihöyryä vai mitä siinä on höyryn mukana?
Yleltä juttua sähkötupakasta
Yllättäen lääkäri suosittelee lääketeollisuuden tuotteita. Edelleenkään en ole väittänyt sähkötupakan olevan vaaratonta, hajusta tässä on puhuttu ja koostumuksesta. Alkuperäinen viesti johon vastasin oli tämä:
@Treppu: Sanokaas mitä eroa on tupakan ja höyrystimestä/sähkötupakasta tulevan savun ero? Muutakuin että jälkimmäisten tuoksut voivat olla huumaavan hyviä. 
Sähkötupakan vaarallisuus on eri keskustelun aihe, mutta siinäkin kannattaa tosiaan muistaa että niin tupakka- kuin lääketeollisuus käyttävät melkoisia summia sen huonouden osoittamiseksi ja antimainontaan.
Lisäksi sähkötupakasta tuleva höyry kulkee käyttäjän keuhkojen kautta, eikä liene enää niin myrkyllistä kuin sisäänhengittäessä. Tuoksukin on huomattavasti miellyttävämpi ja siitä tässä on nyt päivä keskusteltu. Ei tupakoimattomat ole tupakoitsijoiden terveydestä huolissaan vaan omastaan ja erityisesti lastensa puolesta.
Kanssaihmisten hengittämän ilman pilaaminen savulla kuuluu ihmisoikeuksiin. Kotioloissa. Ravintoloissahan se on nykyään jo estetty.
1 tykkäys
Näin muualla.Jo sauhuttelu loppuu.
Mode-edit. Korjasin linkin näkyvämmäksi.
Itse en enää tupakoi, mutta on täysin naurettavaa etten saa perustaa ravinotlaa jossa saisi polttaa tupakkaa. Kenenkään ei ole pakko ostaa kaupasta tupakkaa eikä kenenkään ole pakko mennä ravintolaan jossa tupakkaa saa polttaa.
1 tykkäys
Ei sellainen ravintola niin hehkeä ole missä saa röökiä vetää sisällä, että sellaiseen tulisi enää mentyä. Tanskassa oli melkoinen yllätys vuosia sitten kun sellaisen “sai” kokea pitkästä aikaa.
Sankka savumuuri tulvi ovelta vastaan ja vaatteet haisi viikon. Olihan se kokemus, mutta samalla totesi, että aika kultaa muistot ja uusi käytäntö on parempi.
Minun puolestani tupakoijat saavat filtteröidä keuhkoillaan ihan mitä myrkkyjä tahansa ja ei se minulta ole pois. Turha valittaa, jos vähän keuhko-oireita tulee ja muuta vastaavaa. Minulle ei kuitenkaa tarvitse jakaa sitä iloa
Parveketupakoinnissa risoo myös tupakantumppien heittäminen maahan. Ei ne sieltä maasta mihinkään katoa.
Tässä vielä hyvä säästövinkki @Sardion toimesta tuolta talousketjun puolelta. Pätee myös alkoholinkäyttöön ja kaikkiin muihin “ylimääräisiin” viihdekuluihin:
4 tykkäystä
Mennyt näinkin hyvä kommentti tästä ketjusta ihan täysin ohi.
Tupakoinnin kieltäminen on osoittanut toimivuutensa jo vuosia - samoin tupakoiden piilottaminen. (Kumpikaan ei siis toimi.) Varoitustekstit eivät toimineet, eivätkä toimi yllättäen kuvatkaan.
Tupakoinnin ja tupakoinnin lopettamisen salat ovat hyvin samankaltaiset, mutta lähdetään nyt ensinnäkin purkamaan sitä vanhaa käsitystä, että “lobbaamalla” jonkun asian negatiivisia vaikutuksia niin ihmiset lopettavan tuotteet käytön. Jo eläinsuojelu todistaa, että mitä enemmän vihervasemmisto lobbaa kasvisruokaa sitä enemmän esim. kausikohtainen lihamyynti kasvaa.
Nimittäin markkinointia se on yhtä kaikki: jatkuvasti markkinoimalla ja pitämällä asiaa esillä syntyy juuri se paradoksi, että tuotetta käytetäänkin enemmän ja käyttäminen ei vähene. Esimerkkejä historiasta ovat esim. kirkon lobbaus aviottoman seksin vääryydestä. Tätä viestiä lobattiin vuosituhansia “asiakkaille” ja sitten, kun tiede 1800-luvun lopusta aina nykypäivään alkoikin tutkia enemmän sitä oli vuosisatojen seksikielto muuttanutkin ihmisten asenteet siten, että seksistä olikin tullut tabu, mutta seksistä oli tullua rakkauden ainoa ilmenemismuoto. Aiheesta löytyy runsaasti tutkimuskirjallisuutta.
Tupakointi voidaan nostaa yksittäisenä haitallisena riippuvuutena tikunnokkaan, mutta olennaista on ymmärtää sitä ihmistä, että millainen sen riippuvuuden toimintamekanismi on ja mitä ihminen siitä saa. Tupakoinnissa on tupakoijalla paljon enemmän kiinni kuin laittaa savua keuhkoihin: tupakointi on liimautunut osa jokaista tapaa, elettä ja asiaa, mitä päivässä teet. Siinä, missä ajatellaan, että lopettaminen on vain päätös ja GO niin todellisuudessa tupakoijan pitää ensin tulla täysin tietoiseksi omista tupakoimistavoistaan ja mitä “piilotettuja arvoja” tupakkaan on laitettu.
Kaikki tupakoijat ovat aloittaneet ja lopettaneet tai jatkaneet jostain syystä. Itselläni on täysin absurdi pelko tupakattomasta elämästä: ajattelen, että minulta ikään kuin puuttuisi jokin sidos johonkin, ikään kuin olisin jostakin vajaa. Osa tästä on sitä nikotiiniloukkua, joka kuiskailee korvaan “olet komeampi, seksikkäämpi, parempi ja ihanampi kun sytytät sen.”, mutta paljon on sellaista behavioristista ja opittua. Tupakointi loppuu sillä, millä se on alkanutkin. Pienestä pahasesta tulee tapa nopeasti ja tapa voimistuu, mitä enemmän tapaa käytetään ja mitä useamman tilanteen osaksi tapa tulee. Tapa puretaan täysin samoilla keinoilla kuin se on alkanut eli yksi ajatus kerrallaan matkustetaan kohti savuttomuutta. Jokainen ajatus on yksi steppi kohti päämäärää: jokainen tupakka pitää mielessä tappaa konkreettisesti joka päivä uudelleen.
Tämän vuoksi tuon taistelun alla saattaa usein tuntua, että mikään hinta / terveys / yms. argumentti ei yksinkertaisesti toimi eikä se toimikaan. Ainoa argumentti joka toimii on se, että ihminen on valmis maksamaan sen hinnan ja tappamaan sen tavan tupakka kerrallaan päässään. Mitä enemmän tupakkaa tuodaan esille ja mitä enemmän sitä lobataan sitä todennäköisemmin siihen kanavoidaan paljon sellaista, jota ei voi sanoin selittää. Valtio on aina osittain itse syyllinen ongelmaansa.
5 tykkäystä
Mä itse asiassa tykkään tupakanhajusta tietyissä tilanteissa, luo hyvin tunnelmaa. En toki tykkää, jos joku henkilö haisee savukkeelle, eikä sen savun hengittely tietty terveellistä ole. Joku siinä kuitenkin on.
Itse olen jo lapsesta asti pitänyt tuosta juuri poltetun tupakan hajusta. Ihminen, joka polttaa haisee hirveälle, mutta vapaassa ilmassa tuo tupakka on ihan hyvä tuoksu - toki pakko myöntää, että minäkään en pidä siitä tuoksusta sisällä. Mutta ulkona sellaisela ohileijailevana “kärynä” se kelpaa kyllä.
Yksi keskeinen asia on se, missä yhteyksissä siihen tupakkaan on tottunut ja osaako asiaa edes ajatella. Katselin NHL:n playoffseja ja Boston Bruinsin GM:llä oli jokaisessa pelissä aitiossa sellainen paksu sikari huulessa, joka ei kuitenkaan palanut. Hän katsoi koko pelin se paksu sikari suussaan. Mietin, mitä järkeä tuossa on.
Ei siinä ole mitään järkeä, mutta ei siinä kuulukaan olla. Tuossa on kyse “identiteetistä” - mies rakentaa itselleen identiteettiä juuri sen legendaarisen “sikariporras” -ajatuksen ympärille. Ihmisen identiteetti on niin vaikeasti hahmotettava asia ja edes ihminen itse ei välttämättä ymmärrä näitä identiteettiin liittyviä prosesseja, joka tapauksessa tupakoijalla on monesti sama: osa siitä “minuudesta” ja “identiteetistä” on kiinni siinä tupakassa. Se otetaan osaksi identiteettiä kuin silmälasit tai pepsi max -pullo kädessä.
Jos miettii vaikka ihan elokuvia ja sitä, millaista roolia tupakalle ja alkoholille niissä annetaan ja millaisiin asiayhteyksiin amerikkalainen Hollywood-kulttuuri on tupakoinnin identifoinut - ei pitäisi tulla yllätyksenä, kuinka tehokkaasti tämä leviää yhteiskunnassa.
1 tykkäys
Nyt on pelkkä muistijälki jostain, mutta jonkun joukkueen GM:ää muistan selostajien kommentoineen siten, että sanoivat sytyttämättömän sikarin olevan hänen tavaramerkkinsä.
Tupakan haju on vähän kakspiippuinen juttu. Tavallaan tykkään siitä, mutta esim. baari-illan jälkeen täällä vaatteet haisevat aivan kamalalta. Ei puhettakaan, että samaa t-paitaa pitäisin kahta päivää päällä tuon sattuessa.
Itse ostin 18-vuotta täytettyäni piipun. Se oli vähän semmoinen pönkitys-juttu, sitä tuli poltettua niin, että ihmiset näki. Joskus harvoin yhä poltan sitä, mutta nykyään mieluummin yksinäni. Se tuoksuu ja maistuu - toki tupakasta riippuen - varsin hyvälle.
2 tykkäystä
Nimenomaan. Ihmisillä on tavaramerkkejä. Meistä on tulossa itsekin käveleviä brändejä. Olennaista on kuitenkin ymmärtää, että tuo tavaramerkki voi toimia ainoastaan siinä tapauksessa, että suurin osa ihmisistä näkee asiassa jotain samaa ja näkee sikarin symboolina.
Jälleen kerran: brändäys ja identiteetti. Mitä se sikari sitten brändää ja mitä identiteettiä sillä voi rakentaa? No esim. vaurautta, sosiaalista statusta, valtaa.
No, mitä tupakalla sitten voidaan ainakin ajatella olevan? Vapaus, riippumattomuus, riskinottokyky, kovuus, miehekkyys jne. jne. Mutta jokaisella ihmisellä nämä ovat täysin henkilökohtaisia asioita ja voivat olla täysin alitajuisia, joten niiden kaivaminen tajuntaan on ihan mielettömän vaikeaa.
3 tykkäystä
Kyllä. Itselleni sikaria on vaikea nähdä minään muuna kuin symbolina.
Se, mitä tupakanpoltto edustaa, on mielenkiintoinen kysymys.
Perustan huomioni oikeastaan vain omakohtaiselle kokemukselle, mutta käsittääkseni sen olemus on aika jyrkässä muutoksessa. Olen sen ikäinen, että minullekin ensi kertaa tupakkaa maistaessa sen mukana tulivat juuri tuollaiset mainitsemasi kovat piirteet kuten kapinallisuus ja ihailu.
Mutta olen havainnut, että nykyään esimerkiksi nuoret eivät enää liitä tupakointiin näitä samoja piirteitä - suurena joukkona siis. Tällaisten piirteiden rinnalla on vastavaikuttajia, kuten se, että tupakoimattomuutta pidetään piirteenä itsekontrollista. Eri ihmisryhmissä tällaisiin asioihin suhtaudutaan hyvinkin eri tavalla, ja joissain piireissä tupakka on varmasti yhä positiivinen symboli. Mielestäni kehityksen suunta vaikuttaa kuitenkin hyvältä - tuskin tupakointia saadaan ulkoisella kontrolloinnilla hirveästi säännösteltyä ainakaan pysyvässä määrin, muutoksen täytyy tulla sisältä.
2 tykkäystä
Juu. Olet ehdottoman oikeassa. Mutta se tekee juuri näistä identiteetti ja symbooli -kysymyksistä erittäin haastavia, koska niitä voidaan käyttää kahdella tavalla: osoituksena siitä, että kuuluu johonkin ryhmään vs. osoitukseena siitä, että haluaa erkaantua jostakin edustamastaan ryhmästä. Olen analysoinut omaa tupakointiani hyvinkin paljon ja minulla kysymys on nimenomaan erottautumismekanismista, koska mitään muuta syytä aloittamiselle ei ole löydettävissä. Aloitin tupakoinnin vasta melkein täysi-ikäisenä, joten uskoakseni olin siihen mennessä “pahimmat” sosiaalisen integraation ansat ja kiertänyt. Tältä osin olenkin käsitellyt asiaa siten, että minä pidän erityisesti tupakointia OMANA tapanani eli suomeksi teen sitä ennemmin yksin kuin seurassa. Tämä korostaa sitä, että tupakan funktion on pakko olla enemmän erottautuminen ryhmästä kuin ryhmään kuuluminen.
1 tykkäys
Kuten Hakametsässä? Jokin siinä paikoin havaittavassa käryssä vaan sopii tunnelmaan. 
1 tykkäys
Suuret oluet pienet panimot.
Olutta saa koko alueella, röökille pääsee ainoastaan karsinaan. On tämä maailma paha.
1 tykkäys
Todennäköisesti olet oikeassa. Ja onhan tokin niin, että humanismin herkku on juurikin tuo kaiken riippuvaisuus kaikesta: aukottomia vastauksia ei löydä käytännössä koskaan.
Hiukan kieli poskessa totean, että ihminen on usein todella huono tulkitsemaan oman käyttäytymisensä syitä - tosin silti asiantuntijoista paras. Sosiaalinen integraatio saattaa vaikuttaa jossain taka-alalla, vaikka sen kuvittelee jo jättäneensä taakseen.
En tällä väitä, että olisit väärässä. Todennäköisesti olet juuri oikeassa. Itse en kovin paljon tulkinnut omaa satunnaista poltteluani ennen kuin sen lopetin, mutta suurin osa siitä oli varmaankin sosiaalista.
Näillähän tupakkaa mainostettiin silloin kun vielä sai mainostaa. Mainoksessa oli cowboy tai Humprey Bogart, kovat jätkät uskalsi polttaa. Kun kerran sai sen mielikuvan, siitä on vaikea päästä eroon, kuten olet kertonutkin.
Itse toivon pian olevani täysin savuton ja että silloin en enää koskaan tarttuisi tupakkaan. Haluaisin siis lopettaa pysyvästi ja halu on aivan tapissa tälläkin hetkellä. Olen lopettanut väliaikaisesti useita kertoja: 9 kk kerran, 6 kk toisen ja kolmannella enää 3 kk. Joka tapauksessa ensimmäinen lopetuskerta oli onnistunein, mutta silloinkin jostain takaportista löytyi vielä se “kyl sitä yhden voi polttaa.” Nyt uskon, että olen oppinut jo sen, että ei ole olemassa yhtä, jos lopettaa.
Motivaationi nousi, kun keväällä juttelin erään yliopistotuttavani kanssa ja hän selitti minulle aivan toisella tavalla riippuvuudesta kuin kukaan koskaan aikaisemmin. Suurin osa ihmisistä ajattelee tupakoinnin jotakuinka niin, että se itse tupakointi on se ongelma. Ja sitten ajatellaan samaan syssyyn, että se ongelma selviää, kun tupakointi lopetetaan. Todellisuudessa usein tupakointi onkin jonkin ihan toisen ongelman ilmenemiskanava: ongelmasi voisi yksinkertaisesti olla heikko itsetunto, huono parisuhde, huono ihmissuhde, heikko paineensietokyky jne. jne. ja kuvittelet hoitavasi tällaista “ongelmaa” polttamalla. Eli tupakointi on ikään kuin “laastari” jonkun ammottavan haavan päällä.
Kun ymmärtää sen, mikä se “the reason” siellä tupakoinnin taustalla on niin silloin lopettaminen muuttuu kertarykäyksellä paljon helpommaksi. Kun ymmärrät sen, mihin tarpeeseen se ihan oikeasti vastaa ja mitä ongelmaa ihan oikeasti tilkitset sillä yht’äkkiä koko asia unohtuu. Jos tupakkariippuvuus olisi oikeasti enimmillään se fyysinen riippuvuus niin silloin olisi mielenkiintoista selittää, että esim. miksi minä pystyn olemaan päivän savuttomalla työpaikalla 8 h tekemässä töitä ilman, että ajattelen kertaakaan tupakkaa. Siltikin, kun pääsen työpaikan ovesta ulos palan halusta sytyttää sen tupakan: miksi? Jos osaa vastata siihen kysymykseen, mikä tekee juuri siitä hetkestä niin spesiaalin vs. kaikki ne tuhat muuta hetkeä sitä ennen, kun olit töissä niin olet kohtalaisen lähellä ymmärtää kirouksesi.
2 tykkäystä