Tupakointi ja sen lopettaminen

Noi on oikeesti ihan henkimaailman hommia. Itellä ollut kans vähän on off -touhua jo vuosia. Tällä hetkellä en polta, enkä meinaa enää aloittaakaan. Pari kertaa ollut pidempäänkin polttamatta, mutta nyt vaan jotenkin eri fiilis. Iso draiveri toki noi lapset. Alkaa olla jo siinä iässä, että hoksaa asioita, enkä halua niille opettaa tuota tapaa.

Lopettaminen lähtee aina henkilöstä itsestään. Joka muuta väittää, valehtelee. Varmaan kaikki tupakoitsijat on kuullu riittävän monta saarnaa tupakan vaaroista. Ongelma on siinä, että ne vaarat tiedostaa itsekin, ei se tilanne muutu, vaikka niitä kuinka hoetaan.

Ehdottomasti näin! Itse oon tehnyt todella paljon työtä ihan vaan sen ns. perusymmärryksen kanssa eli yrittänyt päästä kiinni niihin piilotettuihin ja salattuihin syihin, joita yritän tupakoinnilla tilkitä. Esim. tänään mun elämä ei oo tuntunut yhtään hiukkasta tyhjältä, vaikka oon ollut koko päivän polttamatta. Eikä se eilinenkään tuntunut. Se on vaan juuri se päivän rytmitys ja aika, joka muuttuu, kun ei polta. Ei tartte juosta sateessa koko aika :slight_smile:

6 tykkäystä

Doddiin rakkaat foorumilaiset. Se olis sit kuusi päivää taisteltu savuttomana! Nyt olis hyvä fiilis siitä, että jos se olis tällä kertaa elämän viimeinen lopetus, ettei tarttis nähdä tätä vaivaa aina uudestaan.

Liikunta tuntuu kyllä mahtavalta yllättävän nopeasti sen jälkeen, kun lopettaa keuhkojen tervaamisen. Tuntuu, että suorituskyky on aivan eri planeetalta. Onko mentaalista / want to be in good condition vai todellista? Aika näyttää! :slight_smile:

Aina, kun tätä lopettamista puuhastelee ja opiskelee elämää ilman röökiä niin pakko kehua ihmisiä, jotka eivät ole tätä itselleen taakaksi ottaneet. Fyysiset vieroitusoireet on aika mitättömiä vrt. siihen henkiseen tyhjyyteen, joka tulee pari kertaa päivässä, kun et osaa “käyttää taukoasi hyödyksi.” :smiley:

15 tykkäystä

Ei muutakuin tsemppiä. Aina löytyy hetki, kun tupakka tuntuu siltä, että aina sitä yhden voi…

Nimim. Kolme vuotta polttamatta ja sitten hienolla hetkellä maistoin sikaria.

Nyt olen tehnyt taas neljän vuoden jälkeen samaa ohjelmaani kuin aikanaan. Tähtäin on syksyssä ja sitten tauko. Onko se lopullinen? Sitä ei koskaan tiedä. Toivottavasti.
Lääkkeitä, tarroja, nikotiinipurkkaa en ota. Kyse on tahdosta ja tavasta.

Lisätään vielä vähän tuota minun ohjelmaa.

Pitää tappaa tapoja tapa kerrallaan.
Itse aloitin lopettamalla autossa polttamisen ja tätä en ole tehnyt enää ratkeamisenkaan jälkeen.
Polta ainoastaan töissä, tämän kanssa vielä vähän haasteita.
Kerro hyville tutuille, että olet lopettamassa. Paine ja syyllisyyden tunne tekee hyvää.
Kun “viimeinen” tupakka on poltettu, niin kannattaa hakeutua tilanteisiin, jossa polttaisit. Turha niitä on välttää.

Ja toki kaikki on yksilöllistä, tuo toimi minulle ja toivotaan, että toimii lopullisesti syksyllä.

@oijennus joo oon yrittänyt muutenkin ottaa hieman lunkimmin kuin aikaisemmin. Jos tapahtuu se “worst case scenario” että taas jossain vaiheessa sauhuttelu alkaa niin sitten ainakin yritän sitä lopettamista mahdollisimman nopeasti uudelleen. Itsellä on paha tapa, että kun on saanut hyvän alun ja sortuu kerran niin nopeasti vie ns. koko käden mukanaan tuo tupakoiminen.

Ja kyky tupakoida säilyy kyllä aina jossakin aivojen sopukoissa, että se on lähinnä “kontrollin opettelemista” siitä tavasta. Loppujen lopuksi sitä tekee asiasta itselleen nopeasti kohtalaisen ison, jonka jälkeen se ajatus tupakasta varjostaa koko elämää.

Yhtä kaikki itsekin oon lopettanut monen monta kertaa (lopetuskerrat 9kk, 6kk, 3kk ja viimeksi vain 1kk :frowning: ) mutta jos nyt trendi olisi taas tuosta 1kk → ylöspäin. Toisaalta en halua laskea aikaa, vaikka sen tekee kuitenkin alitajuisesti “jees 6 päivää ilman tupakkaa whatsoever.” Tarkoitus olisi olla pysyvästi ilman, mutta ei sitä koskaan tiedä. Kyllä ne uudelleen aloittamiset tuntuu ainakin itsellä osuvan semmosen kohtaan yleensä, että siellä taustalla on joku syy, jota ei itsekään siinä hetkessä ymmärrä, että miksi ei löytänyt muuta keinoa.

Itse oon yleensä lopettanut ns. täysistopilla, että päätös kun syntyy niin lopetan seinään enkä yritä yhtään hakea ylimääräistä lohtua mistään nikotiinipurkista tjms. Ei se kuitenkaan sitä auta yhtään, että suurin osa niistä vierotusoireista on juuri niitä tapoihin liittyviä ajatuksia, oikeasti sitä ei tarvitse, vaikka yrittää itselleen aina vakuutella asiaa.

Positiivista on se, että kun monta kertaa yrittää niin tässä alkuvaiheessa kaikki on niin tuttua, että “lopettamiseenkin on tullut rutiini.” Se vaan, että itse siirtelen sitä lopettamispäätöstä mielelläni eteenpäin, koska kuvittelen, että se olisi jotenkin helpompaa myöhemmin, vaikka tosiasiassa yleensä se on aina yhtä vaikea prosessi. Ja päivät on tosi erilaisia: toisena päivänä voi tuntua, että ei röökiä oo edes ikävä ja toisena päivänä tekisi aikuisen miehen mieli itkeä, että antakaa mulle nyt se savuke.

4 tykkäystä

Voi hyvinkin pitää paikkansa, että hapen saanti tehostuu, kun keuhkojen ylimääräinen kuormittaminen loppuu :slight_smile: Ei muuta kuin tsemppiä ja pidä linja :thumbsup:

8 tuntia tupakoinnin lopettamisesta
Veren hiilimonoksiditasot laskevat ja happitasot nousevat normaaliin.

3 päivää tupakoinnin lopettamisesta
Nikotiini on poistunut kokonaan kehosta. Hengittäminen helpottuu.

2 - 3 kuukautta tupakoinnin lopettamisesta
Ihmisen keuhkojen tilavuus lisääntyy jopa 30 prosentilla. Verenkierto paranee ja kävelystäkin tulee kevyempää.

1 - 9 kuukautta tupakoinnin lopettamisesta
Värekarvat, jotka pitävät keuhkosi puhtaina, kasvavat takaisin. Ne myös vähentävät tulehduksia. Yleinen energiataso nousee.

Lähde:

8 tykkäystä

Katseleppa piruuttas mitä keuhkoahtaumatauti on. Sitten tuumaat että aiotko pelkän panemisen lisäksi myös lisääntyä. Jos aiot, niin mieti haluatko viettää aikasi jälkikasvun kanssa happipullojen kera vai ilman… Ei luulisi olevan vaikea valinta.

Tää on ehkä tämä tupakointikeskustelun suurin dilemma, että sekä yhteiskunta & lääkärikunta yrittävät juuri tällä tekniikalla saada sitä tupakointia loppumaan.

Jokainen tupakoija tuntee tupakoinnin terveysriskit ja tästä huolimatta tupakoija jatkaa tupakoimista. Jos tupakoinnin lopettaminen olisi 90 % :lle niin helppoa, että katsottaisiin hieman materiaalia siitä, mitä kaikkea tupakoinnista voi seurata, mutta läheskään kaikilla ei seuraa - selittänee tästä suuren osan. Jotkin tutkimukset osoittavat, että tupakointi muuttuu merkittäväksi terveyshaitaksi vasta yli 15 vuoden polttelun jälkeen ja silloinkin läheskään kaikki eivät saa minkäänlaisia jälkioireita.

Mutta terveyskeskustelu ei ole tupakoinnin ongelman ydin ja se olisi hyvä jokaisen ymmärtää. Tupakoija voi hakea potkua lopettamiseen terveydellisistä syistä ja huomata merkittävää parannusta nopeasti, mutta oikeastaan paljon tärkeämpää on se, että tupakoija oivaltaa sen, että tupakasta ei saa yhtikäs mitään. Jokainen ihminen voi tehdä saman valinnan: sytyttää tupakan tai sitten jättää tupakan sytyttämättä. Nikotiiniin ja tupakkaan nopeasti muodostuva tapariippuvuus on katala, koska nikotiini saa aivosi ajattelemaan väärinpäin.

Aina lopettaessaan tupakoija ajattelee, että “miksi minä en saa tupakoida” - ei koskaan “miksi minun tarvitsisi tupakoida?” Aivomme kääntää viestin väärinpäin ja juuri tuo toisteinen riippuvuus nikotiiniin, joka vapauttaa tupakoijan aivoissa samanlaisia ilonaiheita kuin muilla monet muut asiat niin soppa on valmis. Itselleni ei koskaan tule terveyssyyt olemaan se eka syy lopettaa vaan sitä huomattavasti tärkeämpää on saada itselleen vapaus. Tupakka tekee elämästä vaikeaa: lähdet ulkomaille ja pohdit koko matkan lentoasemalle, missä mä poltan matkalla. Ei voi polttaa lentokoneessa. Istut töissä ja mietit, koskahan pääsee tupakalle.

Kun tupakoija pääsee irti lumouksestaan hän alkaa elää uudestaan ja ymmärtää, että todellista vapautta on se, että ei tupakoi. Siksi tupakoija ovat savuttomille katkeria - eivät suinkana siksi, että heillä olisi parempi terveys.

3 tykkäystä

Tänään on savuton päivä. Siitä on hyvä aloittaa.

3 tykkäystä

Taustoja, syitä ja seikkoja tupakointiin sekä sen lopettamiseen on tasan yhtä monta kuin on tupakoitsijoitakin.

Edit. Lähti vastaus vahingossa, niin jatkan tähän alle.

Itse kerkisin sauhuttelemaan sen reilun 20vuotta ilman tunnontuskia kunnes omat lapset alkoivat ihmettelemään pahaa hajua ja kun huomasin hengästyväni lasten kanssa leikkiessä. Silloin kysyin itseltäni, että tarvitseeko minun polttaa ja vastasin että ei tarvitse. Nyt on yli vuosi savuttomana takana…

2 tykkäystä

Totta. Mutta nimenomaan terveyshaitat eivät tunnu olevan se kaista, jota pitkin saadaan maksimaaliset tulokset.

Uusia ihmisiä aloittaa jatkuvasti tupakoinnin eli jonkinlaista hyötyä tupakoinnista koetaan kollektiivisesti - tai ainakin jotain sellaista siinä on, joka pistää kokeilemaan. Joku prosentti ihmisistä jää pysyvästi aineeseen koukkuun kuten vaikka minä itse.

Joka tapauksessa Suomessa ja maailmalla on vuosia pyritty vähentämään tupakointia rajoittamalla tupakointia, nostamalla hintaa ja mainostamalla yhä vahvemmin terveyttä edellä. Tämä ei ole juurikaan tuottanut tulosta ja tupakkien piilottaminen ja terveyshaittojen esilletuominen ei tunnu toimivan käyttäjien keskuudessa. Ne totta kai hillitsevät varmasti halua aloittaa.

Kuitenkin tiedän monta tupakoijaa, jotka menevät ja lääkäriin ja lääkäri ikään kuin ottaa “terveys” edellä tupakoinnin puheeksi. Itselleni toimii paremmin se, että mennään ns. tupakoijan ehdolla ja lähdetään siitä liikkeelle, että miksi tapa on alkanut ja kauanko se on jatkunut ja sitten mietitään yhdessä niitä vaihtoehtoja, miten voisi mahdollisesti yrittää lopettaa.

Terveydellä päähän paukuttaminen ainoastaan provosoi tupakoijia, ei auta yhtään asiaa.

P.S. onnittelut vuodesta tupakoimatta! Toivottavasti itsekin siihen vielä pääsen! :slight_smile:

Tänks.

Tupakoinnin aloittamiseen taitaa olla suurimpana syynä sosiaalinen paine/esimerkki/halu käyttäytyä samoin kuin tupakoiva ystävä…

2 tykkäystä

Lisäisin tähän, että toinen saa keuhkosyövän tai muun syövän ja toinen ei. Tilastoissa tällä hetkellä, joka kolmas saa syövän elämänsä aikana. On ennustettu, että tulevaisuudessa joka toinen meistä saa syövän. Tupakointi lisää merkittävästi syöpäriskiä.
Käytönnössä kaikilla pitkään tupakoineilla on COPD eli keuhkoahtaumatauti. COPD ei parane, mutta oireet voivat helpottaa, jos tupakoinnin lopettaa.

Epävarmuuden peittäminen, siis ihmisten ilmoilla, hermostuneisuus helpottaa ku voi näprätä sen tupakin kanssa. (näin sano tupakoiva kaverini)

Se olis kaiketi sitten kolme viikkoa takana, jos osaan laskea. Varovaisesti olen siirtynyt “normaaliin” elämään ja alkanut maistella alkoholia kuten ennen, käydä baareissa ja elää kuten elin ennen - lukuun ottamatta sitä, että tupakka ei nyt enää pala. Toistaiseksi ylpeä tästä suorituksesta - on muuten kivaa, kun maistaa ja haistaa taas pitkästä aikaa. Krooninen keuhkoputkentulehdus näyttäisi olevan päättynyt ainakin toistaiseksi. :slight_smile:

13 tykkäystä

Alkoholin kanssahan sitä helposti tulee polteltuakin. Aiemmin säännöllisen epäsäännöllisesti seurassa poltelleena tulee vieläkin vuosien jälkeen joskus humalassa poltettua, mutta en siitä jaksa ressata, koska selvänä ei tulisi mieleenkään, ja nuo humalat on aika harvassa.
Kunnon korsteeneille yksikin savuke voi merkitä tupakoinnin aloittamista uudelleen. Tiedän tapauksia, joissa on vuosien savuttomuus loppunut yhdestä humalassa poltetusta tupakasta.
Tsemppiä. Kannattaa pysyä lujana, ja varsinkin humaltuessa skarppina, ettei anna itselleen sitä yhtäkään savuketta, jos se voi merkitä tupakoinnin aloitusta.

1 tykkäys

Tunnen myös itseni tältä osin. Olen lopettanut kerran aiemmin n. 9 kuukaudeksi ja muutamia kertoja eri pituisiksi ajanjaksoiksi alkaen viikosta n. kolmeen kuukauteen. Vuosia polttaneen kannattaa pysyä ns. nöyränä tupakalle ja itse ainakin tiedän, että minulle ei ole olemassa mitään “yhtä tupakkaa / sikaria”, koska seurauksena on 100 % varmasti se, että palaan taas pikku hiljaa vanhoihin tapoihin. Yhdestä seuraa muutaman päivän päästä toinen, toisesta kolmas ja aina se aika vaan lyhenee siinä välissä kunnes poltat taas 10-20 tupakkaa päivässä.

Epäonnistumisista aiemmin on toki hyötyä ja on oppinut kunnioittamaan tätä sillä tavalla, että pitää vaan kestää vaikeita tilanteita ja kohdata ne tilanteet pala kerrallaan. Jälkikäteen sellainen “himo” unohtuu kyllä nopeasti ja kun aikaa menee sitä on aina vaikeampi ymmärtää, miksi tupakoisi. Mutta en minä itselleni mitään lupaa, koska niin monesti on mennyt lopettamiset useammankin kuukauden jälkeen vielä kuralle. Päivä kerrallaan ja otetaan siitä se ilo irti. En viitsi turhan pitkälle murehtia, kun koskaan ei tiedä, kuinka kauan se varmuus kestää. Ekat kuukaudet on yleensä “helppoja”, kun se motivaatio on tapissa, mutta sitä ei parane unohtaa. Kaikista pahin on se, että unohdat, miten vaikeaa “nollatoleranssi” on ja kun se katoaa, uskottelet itsellesi, että kyllä sitä yhden voi…

2 tykkäystä

Joo, typerää on ajatella että polttaa “vaan yhden”. Ensin näkee kauheen vaivan tappaakseen röökinhimon - johtu se sitten nikotiinista tai “tavasta” - ja sitten herättää sen uudestaan polttamalla sen “vaan yhden”. Mitä järkeä? :smiley:

3 tykkäystä

Niin. Humalassa ei välttämättä järki aina luista.

3 tykkäystä

Joo, viittasinkin nyt yleisemmin tohon “poltan vaan yhden” ilmiöön enkä sun postaukseen.

2 tykkäystä