Armeijamuistot ja tunnelmoinnit


#122

Vankilakomppaniaan sit pääsit muiden linnakundien sekaan juhlimaan.


#123

Näkee, että jätkä on särmä. Särmät saa juuri tuollaisia nakkeja. Ei noita sluibaajille anneta. Kamman pituus taisi juuri tuplaantua.

Tsemiä!


#124

Perinteinen 3.JKn tuplakinkku heti alkuun, ollut pitkään jo tuollain👍


#125

Koskas muuten sotamiehet Laine ja Barkov astuvat palvelukseen?


#126

Silloin kun minä astuin palvelukseen tuo alun tupla kinkku iski Tj patterille missä siis itse tietysti olin.


(Tauolla määrittelemättömän ajan.) #127

Kyllä tää foorumi melkein tarvisi ihan oman @Treppu -armeijassa palstan. Seurattaisiin siinä kuulumisia ja annettaisiin etäohjeita, joilla saataisiin kaveri reservin vänrikkinä vuoden päästä takaisin palstalle. Kyllä siellä armeijassa kannattaa koko ajan olla. Kiekkokaudessakin ne ovat tehneet parhaan työn, jotka tahkoavat tuonne vapun korville vaikka hommat voisivat olla ohi jo vähän hiihtolomien jälkeen. Itse olin joskus kauan sitten pitkän kaavan mukaan ja pidin sitä itsestään selvyytenä jo mennessäni. Tsemiä!


#128

Joo, ei se ollut meikäläisen armeija alussa(kaan) mitään juhlaa. Huovinrinteelle kun menin pyhänä, niin päällä oli kuume ja mahatauti. Yllätys, yllätys, iltaruokana oli tietenkin papusoppaa ja olo tuli ruokailun jälkeen vaan huonommaksi ja alikessu ohjasi meikäläisen varuskunnan sairaalaan. Siellä menikin sitten pari ekaa päivää mukavasti ja sitten keskiviikkoaamuna lähdin etsimään omaa majapaikkaa (3 JK). Vastaan tuli joku kapiainen, joka huusi “Ettekö osaa tervehtiä?”. Silloin muistin, mitä isä oli sanonut. Alokashan on oikeastaan iso herra, jolla ei ole vastuuta mistään ja vastasin: “Mää oon alokas, emmää mitää osaa” ja jatkoin matkaa. Kappari ei sanonu mitään.

Aika shokkihoitoa oli tuo oma “eka” päivä, joka oli muille mokkereille jo kolmas. Mitään ei tietenkään osannut tehdä ja komppanian pätkäosaston edustajana joutui tekemään kaiken ekana. No siitä se lähti, jotenkin meneen. Meillä oli kaikki vaatteet tuotu kaappiin valmiiksi ja muuten olivatkin sopivat, paitsi kauluspaita oli 10 numeroa liian iso, oikeasti. Vanhempani ja sisko tulivat sitten seuraavana pyhänä moikkaamaan ja ihmettelivät, etteikö mulla ole solmiota kun kaikilla muilla on. Kyllähän se oli, ei vaan oikein näkyny :slight_smile:

Sen muistan, että armeijassa syötiin koko ajan ja itse onnistuin lihomaan n. 7 kiloo ekan kuukauden aikana. Tosin olin todellinen ruipelo armeijaan mennessä, niin ehkä se oli ihan hyvä asia. Silloin toi ruokailu oli aika show. Muodossa mentiin komppanioittain ruokailuun ja ulkona jonotettiin ensin tovi. Sitten mentiin pöytään ja “revittiin ryhtiä” ennen kuin sai sapuskaa. Ja alikessut pelleili, tämän pöydän alokkaat ylös/alas jne. Ja lopulta kaikki samaa matkaa takaisin, sotkuun ei saanut mennä ennen kuin oltiin palattu kasarmille. Tuo systeemi muuttui syksyllä vapaammaksi. Silloin haettiin ite sapuskat ja poistua sai omaan tahtiin.

Taisi olla pari tai kolme viikkoa aloituksesta, kun oli joku hälytysharjoitus. Piikkilankaa oli kasarmien ovien edessä ja johonkin piti kaikkien lähtee tekeen jotain. Kaikilla oli joku rooli. Täyspakkaus selkään, rynnäri ja jostain syystä mulle annettiin vielä se isompi sinko, mikä lie apilas. Huojuin edes takaisin, kun vermeet painoi melkein yhtä paljon kuin itsekin. Siittä sitten vielä armeijan pahalla fillarilla ajeleen, aattelin että tästä ei hyvä tule. Sinko oli siinä olalla, ihme kun en ajanut ojaan. Onneksi olin pyörällä ajellu oikeastaan aina mukulasta alkaen, niin pysyin muiden mukana.

Silloin oli kuuma kesä, etenkin kesäkuu ja kapteenilla oli joku ihme hinku noihin sulkeisiin. Niitä treenattiin paljo ja kuumalla hiekkakentällä se ei ollut mitään herkkua. No juu, selvishän se syykin. Tavoitteena oli olla paras komppania sulkeisissa, siinä oli joku alokaskomppanioiden välinen kisa, jossa isot herrat olivat tuomareina. Ei se ihan nappiin mennyt, mutta riittävän hyvin ja oltiin paras, joten kapu oli tyytyväinen.


#129

Jatketaan nyt kun vauhtiin päästiin. Alkuaikoina meillä oli lomat lyhyitä, ne alkoivat lauantaina klo 12 ja takaisin piti olla su klo 24 eli ns. “r*nkkuvelvi”. Lauantaiaamulla oli yleensä jotain liikuntaa tai siivoamista. Tuokin muuttui niin, että lomat alkoivat jo perjantai-illalla. Meidän vala oli Raision urheilukentällä, jonne päästiin yllättäen bussikyydillä. Sitten kohta alkoi keittäjäkoulutus. Se oli siinä mielessä mukavaa, että siirryttiin “hoka-hokaan” eli Huoltokomppaniaan. Siellä kuri oli, no sanotaanko väljää. Lisäksi paras kaverini tuli myös sinne. Häntä kutsuittiin Levyksi, koska hän levytti paikassa kuin paikassa. Levy oli oikea stadilainen ja todella hyvä uimaan. Levytti myös uima-altaan pohjassa, syvässä päässä, olisko ollut n. 4 m? Levy meni lääkintämieskoulutukseen ja hän pääsi uimavalvojaksi. Levystä tuli myöhemmin lääkäri ja on nykyään iso herra sillä alalla.

Käytännön hommissa olin edelleen kädetön, mutta teoriakokeissa sain melkein täydet pisteet kaikkien yllätykseksi. Kouluttajana oli löysä vääpeli, jonka motto oli meikäläisellekin sopiva: “Keittäjät lepäävät”. Muutaman viikon koulutuksen jälkeen olimme töissä ruokalassa. Työvuoro kesti 6 tuntia ja muuten oli vapaata. Ruokalassa oli tietysti oikeat siviilikeittäjät ja me ainoastaan “hanttihommissa”, tiskaamassa ym. Pippuriepisodin jälkeen porilaiselle ja mulle mietittiin jotain “sjioituskohdetta”, koska kaikkia keittäjiä ei muutenkaan voitu ottaa ruokalaan hommiin. Palasimme vähäksi aikaa takaisin 3 JK:aan, josta saimme passituksen kranaatinheitinkomppaniaan. Se oli karmea hetki. Ei muuta kun kamat taas kerran valtavaan pyykkisäkkiin ja säkki potkaistiin pyörimään isona pallona alas rappusia, kuten teimme joka kerta. Vääpeli kertoi, että olisimme KRH:n keittäjiä / taistelijoita ja että huomenna on leiri, jonne keittämään. Ja mehän mentiin, siis vastaanotolle aamulla. Hatutus oli sen verran suuri. Koska lääkintämiehet olivat tuttuja, niin yleensä vemppaa sai ja niin silläkin kertaa. Vääpeli huusi meille naama punaisena, mutta ei voinut mitään. Toiset keittäjät piti hommata leirille. Olimme hylkiöitä KRH:ssa ja ainaisen kiusan kohteena. Siellä oltiin jonkin aikaa, kunnes saimme siirron takaisin HK:aan. Se oli mukavata. Porilainenkin riemastui niin, että hyppi fillarinsa eturenkan päällä pyörän ollessa vielä telineessä. Rengas muutti muotoaan silmieni edessä.

Tietenkin jouduimme vielä palaamaan ko. komppaniaan ja saimme vielä samat fillaritkin takaisin. KRH:ssa olimme sitten loppuun asti, keittämisestä ei ollut enää puhettakaan, joten pyörimme siinä muiden jaloissa. Kiusaaminen jatkui, yksi kaveri etenkin sitä teki. Hänen spesiaalinsa oli huutaa käytävällä kovalla äänellä, että mulle oli puhelu. Ei siellä mitään puhelua yleensä ollut. Loppuaika meni vempassa, eikä mikään huvittanut, mutta TJ:n pienetessä rupesi kaikilla olo paranemaan ja kiusaaminenkin väheni. Sitä edesautti myös se, että uudet alokkaat saapuivat. Toiseksi viimeinen yöni armeijassa oli villi. No ei siinä mielessä :slight_smile: Olimme palanneet viikonloppuvapaalta ja tiistaina koittaisi kauan odotettu vapaus. Tuvastamme pari korpiksi ylennettyä juhlivat vähän rankemmin mm. potkien yhden vessanpöntön tohjoksi. PU (päivystävä upseeri) tuli paikalle ja pojjaat vietiin pois. “K*sipääkorpraalit” kuten komppanian päällikkö sanoi, saivat nauttia valtion vieraanvaraisuudesta vielä yhden ylimääräisen päivän. Viimeinen päivä oli tietty paras, aamupalan jälkeen oli joku pakollinen palaveri ja sitten lyötiin passi kouraan ja portista ulos.


#130

Ai hokissa oli löysää kuria. Ite kuulin viime vuonna vähän toisenlaista kertomaa. Toki, on varmaan vanhoja juttuja, kun 3 jk:n paikalla on ollut jo jonkun aikaa ek ja ex-krhk:n rapussa majoittu spollet.


#131

Joo, ainakin silloin oli. Eihän siellä olleet ihan särmimmät jätkät, vaan pikemminkin toisinpäin. Tosin meillähän oli vapaata työvuoron jälkeen, joten saimme olla rauhassa.

Illan vahvuuslaskennoissa sentään piti käydä. Itse kukin kuittasi paikallaolonsa kuka mitenkin, yleensä herra alikeisari tai herra hevonen. Yksi jannu päästi aivan hirveitä kaasuja vahvarissa, joten niissä ei kauaa kukaan viihtynyt.


#132

Bonjaatko itsekään mitä bamlaat? sun viestit on kuin mun kummipojat tekstiviestit joissa ok lyhennetään o. Ei vaan näin yli 30 vuotta sitten merillä palvelleena ymmärrä. Tai muista.


#133

Kyllähän ok lyhennetään k. No, eiköhän inttiketjuun sovi inttislangimainen puhe. Jätetään toki sotilaskieliset lyhenteet pois, ei olla TPRN KSKSTLPTLLA


#134

No sitäkään en siis ole oppinut. Ei mua slangisanat haittaa, ne pystyy päättelemään, mutta nuo krhk-lyhenteet tuottaa harmia. En kuitenkaan niin vakavissani ollut, ennemminkin nauratti intosi, jatka rauhassa siis.


#135

Tuohon terojiin legioonalaishuhuun sellainen lisäys, että itse olen kuullut sen sellaisena että se legioonalainen hyppää siitä tekemästään reiästä ulos voltilla taaksepäin.

Onko jarrua kiisseliin mainittu? Jos tiedossa pitkä gines, kokki ystävällisesti jeesaa.


#136

Tuolla armeija-LIVE -ketjussa joku kyseenalaisti nelosella alkavat cooper-tulokset. Itte todistin Rukissa, kuinka samasta patterista kaks kaveria juoksi yli 4000m samassa testissä. Oliko molemmat hiihtäjiä, vai toinen suunnistaja, sitä en varmaks muista, mutta näin juoksivat.

Me juostiin alokasaikana siinä Parolan hiekkakentällä testi, mää pääsin sillon elämäni kunnossa tasan 3000m, kun siihen tähtäsin. Seuraavana päivänä samalla radalla juoksi it-porukka ja niillä kierroksen pituus oli 30 (vai 20) metriä enemmän. Kierros oli niin lyhyt, että toi ero oli merkittävä. Rukissa juoksin saman 3000m ja se oli huomattavasti helpompi suoritus, vaikka olin ehkä huonommassa kunnossa. Sen jälkeen, enkä sitä ennen, oo cooperia juossu, joten keskiarvo mulla on edelleen tasan 3000m.


#137

Meille sanottiin että ainakin samaan pitää päästä kuin mihin paras on kävellen pystynyt. No tuo kävelijä sattui olemaan Reima Salonen ja tulos lähes 4000 m. Itsekin juoksin alokasaikana yli 3000, mutta Aukissa jäi alle, vaikka siellä juostiin koko ajan. Oli tosin pakkasta 25 astetta ja lunta tuolloin. Kysyttiin mikä on pakkasraja että juostaan, niin kapteeni vastasi ettei sitä kuulkaas olis käyty talvisotaakaan jos olis ollut pakkasrajat. Mun oli pakko kysyä, etteikö se olis loppuviimein ollut ihan hyvä että olis ollut pakkasrajat…


#138

Alikessu kaveri lähti mosien cooper testiin kirittäjäksi, ensimmäisellä höntsäili 3300m, 5-10 minuuttia taukoa ja lähti myös toiseen ryhmään kirittäjäksi ja tulos oli noin 3100m.

E: Tämä on 100% tosi, kaveri on hiihtäjä


#139

Uskon meillä kokelas toimi täysin samanlailla ja hänen oma cooperinsa oli päälle 4000m tarkkaan en muista ja harrasti nimenomaan juoksua yleisurheilu kentillä.


#140

Reiskan enkka 3 kilsalla on 11.19, joten n. 3,2 km on ollut maksimi cooperissa kävellen. Tietty, jos valvojia ei ole, niin sitten voi onnistua, mutta muuten olis liputettu ulos noin rajulla suorituksella.

Itse pääsin kolmannella eli viimeisellä kerralla enää 2,5 km, oli pakkanen, eikä tehty lämmittelyä lainkaan.


#141

3 viestiä siirrettiin toiseen ketjuun: Cooper – se juoksutesti


Cooper – se juoksutesti